Sivut

19. heinäkuuta 2016

Kautta kavioiden, jännittää


MITÄ HEVOSENI PONINI SANOISI, JOS SE OSAISI PUHUA JA…





… maastossa tulisi peura vastaan?
jähmetys ja tuijotus "Perääntykäääää!" u-käännös


… saisi yhtäkkiä ravikärryt taaksensa?
"Tää kolisee mun takana, tää kolisee mun takana, ota se pois, heti, nyt!"


… eläinlääkärin auto kurvaisi tallipihaan?
kiertää kaukaa koko auton "En varmana koske tuohon."


… kiukkuisen näköinen ihminen lähestyisi?
"Jos kiukuttelet mulle, mä kiukuttelen sulle."


… maastoreissulla joutuisitte jonon hännille?
"Hei, pääsiskö täst ohi? Ai ei, hinkkaan sit sun takalistoa."


… kengittäjä sovittaisi uutta kenkää kavioon?
nuuh nuuh "Kivat aromit sulla."


… kissa loikkaisi yllättäen heinikosta kentälle?
"KAUTTA KAVIOIDENI!!" laukkaspurtti "Mikä se muuten edes oli?"


… esteradalla okserin alle olisi piilotettu vesimatto?
"Voiks tän syödä?"


… ruoka-aika lähestyisi, mutta iltatallin tekijä olisi myöhässä?
"Aina ihmisiä saa odottaa."


… satulavyötä kiristettäisiin kiireellä monta reikää kerrallaan?
korvat luimussa "Onkos sun reittä koskaan maistettu?"


… koulutunnilla väistöt kaikkiin ilmansuuntiin alkaisivat ärsyttää?
"Enkä muuten tee. Enkä mene. Ei käy tällänen."


… trailerin silta laskettaisiin alas, ja hevosesi pitäisi kavuta kyytiin?
"Ehehhehehe.... EI."


… olisitte maneesissa ratsastamassa, kun lunta alkaa tippua katolta?
"Nyt se taivas tulee niskaan! PAKOOON!"


… muut hevoset olisi haettu sisään ja hevosesi olisi jäänyt viimeiseksi?
"Heeeeiii, minä myös olen täällä! Vaikka eipä tässä rauhassa moitittavaakaan, mutta iltaruoka..."



Tämän päivän fiilikset:
Jännitys on käsillä kosketeltavissa. Eihän tähän nyt edes ole varsinaista syytä jos oikein tarkkoja ollaan, ei me sentään ollaan mihinkään kisoihin menossa, mutta silti. Kyllä se tälläisen harvemmin-tunnille-matkustaneen ihmisen pistää jännittämään. En oikein edes tiedä, jännittääkö tässä eniten se, että mennään sinne tunnille vai itse ponin lastaaminen... Ehkä se selviää sitten päivemmällä.

Palaamme siis Pennin kanssa pian siihen, miten tunti sitten mahtoikaan mennä...

6 kommenttia: