Sivut

20. heinäkuuta 2016

Kuuden pallukan heinäpack

Tämä on jo viideskymmenes viides postaus tässä blogissa ja samalla katselen äimistyneenä lukija osiota... 22 ihan mahtavaa lukijaa ja te kaikki muut, jotka meitä seuraatte... vau, kiitämme Pennin kanssa nöyrin kumarruksin! Emme ikinä uskoneet saavamme tälläistä yleisöä!


Mutta kuitenkin... Eiliseen ulkomaailman reissuun...

Onnistuimme vain kerran häpeämään silmät päästä. Tai minä. Ponia nyt ei kiinnostanut mitä muut siitä ajattelivat. Minua kiinnosti, mutta ei olisi kiinnostanut kyllä tippaakaan hikoilla niin paljoa. Ainakaan sen perhanan lastaamisen suhteen. Ja vieläpä kotia päin.


Jännityksenhän Penni varmaan aistikin jo ennen kuin tajusin itse sen huomaavan moisen. Kotona kuitenkaan jännitys ei tarttunut poniin siinä mielessä, ettei se halunnut lastautua. Johtuiko sitten siitä, että Ressu oli jo trailerissa vai ei.. en tiedä. Tukka meillä oli kuitenkin hienosti ranskalaisella letillä ja muuten pysyi! Taidetaan alkaa pitämään tota hulmuharjaa kiinni useamminkin... Oli mukavampi ratsastella kun ei tarvinnut sylkeä jouhia suusta.

Paikanpäällä Penni osasi kyllä käyttäytyä. Saatiin vähän maistella vihreääkin kun oltiin vähän liiankin hyvissä ajoin perillä. "Minkäs rotuinen tää on?" -kysymyskin tuli kerran kuultua ja ylpeänähän sitä vastasin, että ihan puhdas connemara. Saatiin me kuulla timanteista otsassakin... Täytyyhän nyt neidillä rouvalla timuja olla!



Itse tunti meni oikein mukavasti! Ensimmäinen ratsastustunti maneesissa oli jokseenkin yllättävän hyvä, vaikka totean jälleen, ettei musta ole varsinaisille ratsastustunneille... Kyllä mä mieluummin pakkaan ponin traikkuun ja suuntaan valmennukseen. Penni oli oikein mallikelpoinen, kunhan ei lasketa yhtä kunnon pukkia, muutamaa jumitusta, kahta yritystä ampaista laukasta alta ja pelottavaa peiliä. Käteen ei paljoa jäänyt, oikeastaan vain se, että Penniä pitäs taivutella enemmän.

Ihan ennen koko tunnin alkua saatiin kuitenkin kuulla, ainakin mulle niin helpottava lausahdus: "Pennihän on laihtunut! Se alkaa olemaan ihan sporttisen mallinen!" Minä kiitin ja Penni puhalsi syvään. Sen vastaus olisikin varmaan kuulunut jotenkin näin: "No mutta sittenhän mä olen ihan turhaan täällä." Puhalluksen jälkeen ratsastuksenopettaja kuitenkin totesi ponille, että kyllä sillä vielä "muutama" ylimäärä kilo on, että ei nyt ihan voi treenausta lopettaa.

Penni ei taida ymmärtää, että lihaskuntoa pitää pitää yllä. Ei sitä voi sitten vain jättää, kun heinäpack on kuuden pallukan muotoinen.



Tuntihan toki kului liiankin nopeasti, eikä esimerkiksi ilmeisesti keretty laukata vasempaan kierrokseen. Mentiin lähinnä oikealle, mutta toisaalta mulle ja ponillekin haastavampi suunta. Kyllä Penni haki alas ja liikkui omasta mielestäni välillä todella mukavasti, ohjeita me ei kamalasti saatu. Kunnon ravikin löytyi aina ajoittain ja se jos joku oli kyllä siisti tunne!

Kotiinlähtö olikin sitten asia ihan erikseen. Melkein voisin itkeä häpeääni, mutta toisaalta en viitsi. Ei me olla vielä niin paljoa matkusteltu, että asiat voisi mennä juuri niin kuin strömsöössä. Otettiin haasteeksi laittaa Penni eka traileriin. Asiasta en halunnut poiketa, joten mehän sitten pistettiin se sinne kovan taistelun jälkeen. Ei meitä ollutkaan kuin vissiin viisi ihmistä laittamassa. Kerran poni karkasi kokonaan kädestä ja toisen kerran roikuin narun päässä väkisin. Pari kertaa se meinasi hypätä ihmisen päälle kun tolla on niin paha tapa alkaa loikkimaan ja nousemaan pystyyn. Ketju leuan alta ja sain ponin edes vähän kuriin, eikä se enää livistänyt paikalta.



Siinä vaiheessa kun sun silmäripsistä tippuu hiki, eikä henki enää kulje, niin kyllä alkaa tulemaan perseilykäyrä täyteen. Olen silti tyytyväinen: ei annettu periksi, ei laitettu Ressua ekana traikkuun ja poni meni sinne. Erävoitto. Mulle. Pennille onkin siis tiedossa traikkutreeniä. Saatiin jo tallikaverilta apuakin tähän asiaan, joten toivon, että voitaisiin pian jo kokeilla uutta erävoittoa.

Koskakohan meillä on sitten ne poninherruus kisat? Saiskohan niistä jo sitten mitalin?


Tämän päivän peltolaukkailujen erävoitto jälleen minun.

9 kommenttia:

  1. Aivan ihana Penni, ootte kyllä mahtava pari♥

    VastaaPoista
  2. Hyvä postaus ja onnea 22 lukijasta! Uskon, että on ärsyttänyt kun Penni ei suostunut menemään traikkuun. Kerran leirillä meillä oli teoriassa matkustuksesta ja lastasimme kahta ponia, joista toista ei oltu lastattu pitkään aikaan! No ratsastuksenopettajamme ja toinen opettaja lastasivat sen ponin ensin traileriin muutaman yrityksen jälkeen, se meni ihan hyvin. Sen jälkeen me leiriläiset saimme lastata ja minä ja sisko lastasimme kyseisen Fiona ponin. Koppiin meno meni ihan ok, muutaman kerran saimme yrittää, sitten pois tulo ei ollutkaan niin yksinkertaista, kun takapuomi otettiin pois Fiona kiskaisi niin kovin, en kerennyt etupuomin ali ja samalla rikkoi hanskojeni pintaa, mutta onneksi Fiona ei päässyt karkuun eikä kellekkään käynyt mitään. Sen jälkeen Fionaa ei enää lastattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että noi traileriongelmat on aika yleisiä! Joko se ilmenee sitten siinä lastatessa tai tosiaan juurikin kun pitäisi traikusta pois peruuttaa. Pennillä ei tuon pois tulemisen kanssa ole enää ongelmaa; ei enää juokse ulos niin kuin aikaisemmin vaan malttaa peruuttaa nätisti.

      Poista
  3. Ootte Pennin kanssa niin mahtava pari! Kirjoitat erityisen hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä osaa muuta kuin kiittää näistä kommenteista! :D On vaan mahtavaa kuulla, että tekstit miellyttävät ja parasta toki kuulla, että meidän meno näyttää hyvältä :)

      Kenties tarvitsisitte silti videomatskua, siinähän se työskentely vasta näkyy oikeasti!

      Poista