Kuukaudet vaihtuvat vuosiksi ja vaikka puhutaan vain parista vuodesta, olen silti onnellinen, että Penni on tallustanut vierelläni jo niinkin pitkään. Virallisia päiviä me ei edes muistella, oikeasti tuo kaksivuotis päiväkin on vasta tulossa, mutta olkoon vain. Me ikuistettiin nämä hetket jo tänään. Hierontapäivät ovat parhaimpia kuvauspäiviä; ponikin on niin leppoisana, että korvia piti taas kaksijalkaisen korjailla.
Katselin vanhoja kuvia alkuajoilta, taas, ja kyllä mä vain haluan itselleni kumartaa peilin kautta ja todeta, että ootpas sä vihdoin ottanut itseäs niskasta kiinni ja tehnyt elämälläs jotakin. Oma elämäntilanteeni oli täysin eri pari vuotta takaperin. Ja Pennin tulon myötä, löysin sen jonkin. Jonkin syyn jaksaa eteenpäin. Oikeastaan, oli velvollisuus jaksaa ja haluta mennä eteenpäin. Mutta kyllä mä silti olen itsestäni irti saanut eniten vasta viimeisen puolen vuoden aikana.
Mä en enää tiedä kumpi tässä on edustavampi... Minä vai poni...
Kun mä vihdoin tajusin, että mä todellakin haluan olla hyvä tässä ja tehdä sen eteen enemmän kuin varmaan oikeasti edes jaksaisin. Mutta kyllä sitä vain jaksaa. Meillä on mennyt viime aikoina niin hyvin.
Niin hyvin, että mun on ollut ongelma kirjoittaa mitään. Tämä blogi oli alunperinkin vain kirjoitusta siitä, miten miltein mahdottomasta saadaan taas mahdollista. Ja miten tahdonvoimalla voidaan saavuttaa suuriakin asioita. Kertomus siitä, miten tavallinen tallaaja tuhlaa kaikkensa... No, kaikkensa eteen. Nyt mä koen olevani jo voiton puolella. Eikä meistä kukaan selviä ilman huonoja päiviä; ne huonotkin päivät ovat vain muuttaneet muotoaan. Niistä on tullut vain kynnyksiä oven karmeissa.
Ja niiden yli on astuttu. Aikaisemmin väsyin niistä. Nykyään käännän ne vain oppimiseksi.
Me ollaan opittu Pennin kanssa ihan hirmuisesti kaikesta. Siksi me ollaan nyt päätetty, että me vähän muutellaan ruokaa ja pidetään yllä niitä kunnon treenipäiviä. Minä puolestani saan edelleen patistaa itseäni ratsastamaan tosissaan; Penni ei anna ilmaiseksi mitään ja jos mä annan yhden päivän sen alittaa riman...
Se alittaa sen huomennakin. Ja mahdollisesti yli huomennakin.
Mulla on itsellä syttynyt jumalaton palo kouluratsastukseen. Kovasti haluaisin kisata, mutta ehkäpä kaikki aikanaan. Kyllä me joku päivä taas päästään kokeilemaan radalle; on kuitenkin onnistuminen onnistua kotona tekemään vastalaukkaa. Tai ravissa kunnon avotaivutusta. On aina mahtavaa kuulla, että poni liikkuu hyvin. On mahtavaa kokea kun poni liikkuu pohkeesta eteen tai se oikeasti kantaa itseään jäämättä mun käsille makaamaan. Ja on aina mukava kuulla kehittämisen aiheita, koska muuten sitä junnaa paikallaan. Siihen mä jäin hetkeksi.
Junnaamaan samaan vanhaan. Ja luulin, että sitä mä halusin.
Nyt me ollaan tässä. Ja tästä me jatketaan.
Parempina kuin koskaan. Tyytyväisempinä kuin milloinkaan.
Niin ihanasti kirjoitettu :) <3
VastaaPoistaVoi kiitos, välillä vähän herkkääkin puolta kirjoittajasta :D
PoistaTosi kivasti kirjoitettu ja ennakko-onnittelut vuosipäivästä :'D Kehitystä sun ja Pennin välillä on todellakin näkynyt ihan vaan postauksienkin perusteella. Tästä on tosiaankin hyvä jatkaa, kaikkea hyvää teille ♥
VastaaPoistaKiitos :) suurimman kehityksen varmaan näkevät ne, jotka meitä on katellu mistä on lähdetty :D Aina niinä huonoinakin päivinä voi itselleen todeta, että muistatkos mistä lähit kasaamaan koko hommaa.. Jep. Ei se ollutkaan niin huono päivä :D Mutta kaikkea hyvää sinullekin loppuvuoteen, vaikka varmasti kommentien merkeissä vielä nähdäänkin ;)
PoistaAivan ihanasti kirjoitettu postaus, ootte Pennin kanssa kyllä ihan täydellinen pari :3
VastaaPoistaVoi kiitos :) Täydellisiä ei mekään olla, mutta epätäydellisyyden kanssa voi oppia elämään ;D
PoistaOlipas taas niin kiva postaus! Tätä oli mahtava lukea :) Ootte kyllä oikein ihana parivaljakko Pennin kanssa ja teidän treenejä ja tekemisiä on kiva seurata! :)
VastaaPoistaAivan mahtavaa kuulla, että meidän kuulumiset kiinnostavat vielä! :) On ollut itselle hankalaa huomata, että tämä blogi on kuitenkin mennyt enemmän treenipainoiteiseksi, omaan makuuni siis :D On siis hyvä, että niitäkin juttuja ihmiset jaksavat seurata!
PoistaKiitos vielä tuhannesti kommentista, piristi päivääni hurjasti :)
Onnea vuosipäivän johdosta! Te olette kyllä hurjasti kehittyneet sinä aikana, kun olen blogia seurannut :)
VastaaPoistaKiitämme suuresti näistä sanoista :) *kumarrus*
PoistaSuperhieno postaus, ja vielä hienompi matka teillä on kyllä ollut- ja siitäkin hienompi tulevaisuus, luulen minä! :) Olette ihan mahtava pari, ja olette selvinneet jo paljosta- teistä kuullaan vielä! Onnea ja menestystä myös tuleville vuosille, sekä tsemppiä niille ei-niin-ruusuilla-tanssimispäiville, te selviätte mistä vain! :)
VastaaPoistaKiitos aivan älyttömän ihanasta kommentista <3 :) Mäkin toivon, että tulevaisuus on valoisa, se kuullaanko meistä vielä niin sen näkee sitten :D On vaan tärkeetä muistaa, ettei jymähdä liikaa paikoilleen; aina voi olla parempi ;)
PoistaIhana pari te kyllä olette! Teillä on varmasti ollut hieno matka takana ja varmasti yhtä hieno matka edessä, tai ainakin toivottavasti! Nyt, kun vähän pidempää olen seuraillut tätä blogiasi, niin voin todeta, että oot tehnyt kyllä jumalattoman suuren työ teidän eteen! Näytätte hienolta ratsukolta tänä päivänä, vau! Hurjasti onnea teille molemmille kahdesta vuodesta!
VastaaPoistaKiitos ihanista sanoista! :) Ilman työtä ja tuskaa ei voi saavuttaa mitään ;)
PoistaTosi hyvin kirjoitettu postaus! Ja kuvat on myös todella nättejä! :) Tästä itsekkin motivoitui illan ratsastuksia varten, ehkäpä sittenkin menemme heppojen kanssa leppoisan maastolenkin sijaan pellolla vähän 'totisemmin'...? :)
VastaaPoistaIhanaa kuulla, että postaukset motivoivat muitakin tekemään töitä :) silloin olen onnistunut kirjoittamaan siis ;) kuvista kiitos kaverilleni!
Poista