Rohkeus, hyppy ja hämmästys

Perjantaina Penniä koetteli meidän tunninpitäjä, koska tuo halusi ponin läpiratsastaa ja näinhän me oltiin suunniteltu jo viime viikonloppuna. Extempore juttuhan toi vähän oli, mutta samapa tuo, sai Penni ainakin kunnon treenin pitkästä aikaa! Poni kulki oikein mainiosti alkutestailujen jälkeen ja en voi kuin ylistää hyvää ratsastajaa. Kun osaa, tuosta neidistä saa niin jumalattomasti irti!

Sain myös varmistuksen, että meidän satula on nyt hyvä eikä sitä tarvitse murehtia. Penni ei satulaa protestoi vaan ennemminkin jos sillä jokin on pielessä, ne on ne selkälihakset. Ne onnettomat, joita se pääsee kasvattamaan tässä kevään myötä vain enemmän. Lihonutkin se pieni perkele on. Mutta voin vain katsoa peiliin ja todeta, että eipä se nyt hetkeen olekaan liikkunut niin reippaasti, että läski lähtisi. Tästä se taas jatkuu! Tai aloitetaan hiukan alusta ja kunnon treenit kehiin, minulle siltä osin miten pystyn.

Saatte tässä hurjan pitkän (kolme sekuntia..) videon, joka on todella huono, jossa eiliseltä irtohypytystä. Este on siinä 90cm paikkeilla... Esteponi, hitto miten himottaa päästä oikeasti hyppäämään. Ainiin, Penni osasi myös leikkiä agilityponia; eipä tarvinnut itse hypellä mukana! Olen vähän ihmeissäni, että se ihan oikeasti tuon hyppäsi, en olis ihan heti uskonut tollasta kapasiteettiä löytyvän!

Linkki videoon

Tänään puolestaan testattiin uusi ratsastusvyö ja se osoittautui hyväksi hankinnaksi! Mulla ei uusista ostoksista ole kuvia, mutta eiköhän nuo esineet tule esiintymään kuvissa myöhemminkin. Tarkoitus olisi ottaa kamera lähipäivinä mukaan! Tarkoituksena oli juoksuttaa ja ajattelin sen jälkeen käppäillä loppukäynnit selästä ja samalla testata sen kahvan siinä vyössä. Ei jaksettu edes suitsia laittaa, joten mentiin ihan vain riimulla. Juoksutus sujui paremmin kuin viime kerralla... Taitaa se kunnioitus taas tulla pikku hiljaa takaisin.

Juoksutuksen jälkeen hyppäsin sitten kyytiin ja ensimmäiset hetket meni ohjaustehostimen etsimiseen. Aika äkkiä Penni kuitenkin alkoi kuunnella pelkkää pohjetta, eikä riimunnarua oikeastaan tarvinnut käyttää. Kävelin muutamia kierroksia ja uskaltauduin nostamaan ravin. Penni ravasi tosi nätisti, ehkä vähän ihmetteli kyllä, mutta meni, eikä edes yrittänyt rynniä ulos avonaisista porteista. Se olisi ollutkin tosi mukavaa... Ratsastaa villiponilla, ratsastusvyön kanssa ihmisten ohi...

Maiskutin kolme kertaa ja poni nosti nätin laukan. Minä laukkasin. Ilman oikeastaan mitään ohjaa, mutta pohjeavut meni läpi paremmin kuin hyvin. En olisi ikinä uskonut, että uskallan moiseen ryhtyä! Olen murtumatippumisen jäljiltä ollut kovin arka kokeilemaan mitään, mutta toisaalta tuohon poniin alan pikku hiljaa luottamaan enemmän ja enemmän. Kyllähän se testasi pysähtymällä, että mitä tapahtuu, mutta oikeastaan vain yhden kerran!

Tuon hurjan ratsastuksen jälkeen lopetettiin ja kehuin Pennin maailman ääriin. Banaaniherkut on taas niin pop ja kaikki vaan tuntuu nyt luistavan hyvin! Mulla on paljon asioita mitä haluan testata lähiaikoina, vaikkakin pitää mennä tuon nilkan kunnon mukaan. Pakko testata silti joku päivä ratsastaa ihan jalustimilla.

Jos sitä vaikka pääsisi kohta tunnille takaisin...

Auringonsäteiden tummentama

Kevät tulee, aurinko paistaa mukavasti ja tekee kaikesta niin kaunista. Ja sitten sä unohdat kameran kotiin. Toissa päivänä pesty poni olisi ollut mukava kuvattava, mutta tyydyin sitten ottamaan puhelimella joitakin otoksia. Henkilökohtaisesti vain vihaan puhelimen kameroita, koska ne on... No, puhelimen kameroita.

Pennistä huomaa, että kevät tulee kolinalla, koska poni alkaa näyttämään enemmän neekeriltä. Mulla ainakin oma tukka vaalenee kesäksi, mutta nähtävästi se ei ihan kaikkiin tehoa. Ihastelin juuri kuvia helmikuulta, jolloin Penni näytti vielä ihanan kellertävältä. Eipä näytä enää. Kieltämättä odotan silti, että viimeisetkin karvatupposet irtoaisivat ja näkisin ponin ilman turkista.

Tässä siis ero helmikuun lopun ja maaliskuun lopun välillä...

Haluaisin niin kovasti ratsastamaan. Kieltoahan olisi toukokuun puolelle asti, mutta koska olen ponityttö, olen jo kiivennyt pariin otteeseen mammutin selkään. Kunhan menee ilman jalustimia niin kaikki on ookoo. Ei se silti voita sitä, että pääsisi tunnille vääntämään varsinkin kun Penni alkaa kulkemaan jo todella kivasti. On silti ihana edes nähdä kun se puurtaa, laiskottelu saisi varmasti minut itkemään pelosta. Lihomisen pelosta.

Eilen mä kävin itekseni Pennin kanssa kentällä vähän leikkimässä seuraa johtajaa ja vaikka yritin sitä kovasti opettaa seisomaan paikallaan niin ei se oikein toiminut... Se välttämättä tahtoo tulla perässä. Tämän jälkeen menin pihattoon hillumaan ja nukuttiin Pennin kanssa yhdessä auringossa. Neiti tuli kainaloon ja ajatteli, että minä pitelen sen harvinaisen painavaa päätä. Herttainen nelijalkainen... Tuli kyllä taas niin yhteenkuuluvuuden tunne. Tähän kohti kuuluisi ällöpinkki sydän.

Epätoivoinen yritys ottaa kentällä muutama kuva.. Se vain seuraa.

Pitäsköhän opettaa sana "paikka"?

Ei, se ei ole kännissä.

Selattuani netin ihmeellistä maailmaa, löysin yhdet mahdolliset kisat mihin voitaisiin leikkimielisesti osallistua. En ole ikinä kisannut saatika edes tiedä miten tuollaisia tapahtumissa toimitaan, joten tätä asiaa täytyy varmasti harkita muutamaan sataan otteeseen. Kaikki riippuu myös vähän siitä miten ja milloin pystyn ratsastamaan kunnolla. Toisaalta, onko sillä niin merkitystä jos tavoitteet ovat lähinnä olla nolaamatta itseään. Pennin tavoite varmasti olisikin nolaaminen. Siksi sille ei kerrota vielä aiheesta.

Nea jatkaa urheana Pennin ratsastamista ja tunninpitäjämme lupasi läpiratsastaa ponin myös joku päivä. Minä puolestani köröttelen niitä loppukäyntejä ja kunhan saan uuden ratsastusvyön niin aion myös kiivetä selkään rohkeammin. Uudessa vyössä on kahva, jotta tuon pukkikoneen olisi haastavampaa heittää selästä. Ehkä meillä voisi aueta ura rodeoponina?

Tai tiedä sitten tarvitaako siihen meitä.