Koskematonta megaleveyttä; Bates Wide Dressage

Viime viikon loppupuolella se rantautui virallisesti meille. Kokeilu kerran jälkeen todettiin satula ponille loistavaksi ja siellähän se nyt sitten on. Ihan täysin uusi, koskematon Bates Wide Dressage. Loistavaa satulaa ei tolle ponille kyllä ihan rehellisesti sanoen varmaan ikinä tule löytymään, mutta ainakin se on nyt leveydeltään jo sitä luokkaa, että istuu häiritsemättä ponin liikkeitä.

Saanen siis järkyttää teitä ja kertoa, että satulassa on kiinni Wide mallien levein kaari. 4XW.

Jep. XXXXXWIDE.

Voimme siis taas todeta, että pitäisiköhän ponilta saada vähän ylimääräistä pois? Kenties tuosta lapojen kohdilta? Penkkikokona meillä on nyt 16,5", joka kyllä on aikalailla siinä ja siinä, että mahtuuko kaksjalkasen metrikävelyttimet mukaan, mutta ainakin kokeilukerta oli positiivinen. Enhän minä siis sillä ole sen jälkeen mennytkään. Tärkeintähän oli vain kokeilla.

Mahdollisuushan olisi siis ylistää totaalisesti satulaa, mutta koska en sitä ole täysin vielä edes sisäistänyt, että ostin todellakin ponilleni ihan uuden penkin, en ala sen koommin kirjoittelemaan mitään. Katsotaan mihin tässä mennään. Meinaan vain, että josko meiät kuitenkin nähtäisiin kisoissa tässä ihan piakkoin...

Kun onhan tuo otus nyt jo kuitenkin vähän pienentynyt ja se oikeasti liikkuu ihan mukavasti. Kunhan sen on edellispäivänä ratsastanut joku, joka todellakin osaa hommansa. Kiitos hänelle tätäkin kautta. Olet auttanut ihan suunnattomasti löytämään mullekin intoa jatkaa tätä projekti äksällää.

Mitä mieltä olette? Pienentynyt masu?

Huomenna on tiedossa tunti ja aion mennä sen uudella satulalla kun saatiin nyt sopivan mittainen vyökin. Jäi tuo 50cm vyö vähän lyhyeksi... Ehh. Mutta nehän on niitä pikku vikoja. Varsinkin kun omaa kumpaakin omaa satulaansa liian lyhyet vyöt.

Tavoitevöitä vai miten se meni?

 Näiden kuvien välillä aikalailla tasan kolme vuotta.

Psst. Ollaan muuten Jalustin.netin huhtikuun blogiäänestyksessä, kipin kapin klikkaamaan Pennin pyörittäjää!

Töksähtämätön tunti

Satulaseppä tosiaan kävi sovittamassa meille satulaa. Se epätoivoinen ilme oli melkein käsinkosketeltava. Nyt olisi silti kaksi vaihtoehtoa, mitä haluaisin tottakai kokeilla selästä käsin... Ongelma onkin, ettei toista satulaa saa ratsastussovitukseen. Tämä vieläpä se satula, mitä enemmän haluaisin.

Periaatteessahan satulat ovat täysin samat. Niissä on vain se ero, että toinen on Wintec ja toinen olisi Bates. Ja enemmän minua itseäni kiinnostaisi tuo nahkainen versio. Penni todennäköisesti tule kapenemaan ikinä niin paljoa, että se olisi alle XW leveyden, jolloin tämä satula voisi jopa pysyä meillä pidempään kuin vain muutaman kuukauden. Näin aluksi meille joudutaan satulaan tunkemaan se ihan levein kaari... Miten niin omistan norsun?

Ongelmana on nyt siis se, että en tätä Batesin satulaa saa nyt mistään sovitukseen. Toki muista satulaliikkeistä pitää varmasti nyt kysellä jos joku lähettäisi tai lähistöltä pystyisi noutaa sovitukseen. En minä nyt voi satulaa tosta noin vain ostaa! Sitä paitsi kun kyseessä ei ole muutaman satasen ostos vaan nyt puhutaan ihan hurjan suurista rahamääristä...

Mutta se siitä. Eiköhän tämäkin asia ratkea. Satulaseppä otti onneksi tuon epäsopivan, vanhan koulusatulamme välitykseen, joten pääsin ainakin kertaheitolla eroon epäsopivasta. Yleispenkki nyt menee meillä romaanin kanssa joten kuten ja se saa jäädäkin asumaan vielä meille. Se ei ollut kuitenkaan ihan täysi floppi.

Eilen mä sitten hyppäsin pitkästä aikaa sen yleissatulan kyytiin ja lähdettiin aamutuimaan ratsastustunnille! Oli jokseenkin erilainen fiilis keikkua siinä satulassa, mutta hommahan pelitti oikein mukavasti kuitenkin. Penni oli tajuttoman mukava ratsastaa ja tuntui tosi yritteliäältä. Enkä nyt toki haluaisi kehuskella mutta

Me ei pysähdytty kertaakaan. Ei jumahdettu kertaakaan!

Laukkaa ei otettu, ravityöskentely tuntui kyllä pitkästä aikaa tosi mukavalle ja musta välillä jopa tuntui, etten ole täysin alottelijan tasolla näin talven jäljiltä. Tajuttoman pitkästä aikaa mulla oli myös vihdoin kuvaaja mukana, joten postauksen kuvathan ovat juurikin tuolta tunnilta! Melkein yllätyin, että näytettiin noinkin kivoilta, mutta eihän se ikinä siltä tunnu.

Toki voitaisiin ehkä Pennin kanssa harrastaa enemmän väistöjä, avoja ja muita tosi kivoja jumppaliikkeitä ihan itsekseemmekin. Olen vähän riman ali limboaja, mutta kaiketi mä joku päivä tässä innostun tekemään noita ihan itseksenikin. On vain vaikeaa tajuta millon poni sitten menee oikein ja milloin pelkällä rusetilla. Penni kun on niin helppo laittaa rusetille... tai sitten ei.

Mutta taidanpa jatkaa tätä satula-asian miettimistä ja koittaa nyt jotenkin repiä jostakin tuon satulan testiin. En haluaisi kuitenkaan hirveän kauaa ratsastaa vähän epäsopivalla satulalla, sitä paitsi kun tottui koulupenkkiin, ei sitä ilman ikävä kyllä osaa enää elää.

Ja kyllä siinä vaan on ihan eri fiilis ratsastaa. Uskon, että moni muukin myöntää sen.