Unohdettu voltti - Seiskan loiva kiemura

Tänään meillä oli Pennin kanssa tosipaikka. Pitkästä aikaan käytiin katselemassa niitä valkoisia pikkuisia aitoja, jotka aiheuttavat jännitystä ilmaan. Ratana oli tällä kertaa se K.N Special, joka jäi viimeksi käymättä ponin jäätyä pois trailerista ihan oma-aloitteisesti. Itsessään rataa ei tullut päntättyä ponin kanssa sen koommin, mutta sitäkin enemmän loivia kiemuroita ja keskellä olevaa laukannostoa. Laukasta suoraan käyntiinkin aiheutti harmaita hiuksia.

Kaikki tuo vähän turhaan, sillä ainoat virheet teki jälleen kaksjalkanen. Unohti sen hiton toisen voltin.

Kaiken kaikkiaan olen älyttömän tyytyväinen kuitenkin siihen, miltä poni tuntui, vaikka se vaikuttikin vähän siltä, että saattaa räjähtää millä hetkellä hyvänsä. Penni oli tosi jännittynyt aluksi, mutta hämmästyin miten se kuitenkin kuunteli apujani ja oli hyvin läsnä. Ainoa mikä minua itseäni vaivaa suunnattomasti on se tuntuma sinne suuhun, joka ei kyllä vastaa sitä mitä haluaisin kokea käsissäni. Mietin myös mielessäni, että miten epätasaiselta poni näyttääkään, koska siltä se tuntui...

Ja sitten katsoin videon ja totean, ettei ihmiset vissiin oikeasti ole ihan turhaan kehuneet.

Eihän se näyttänyt yhtään niin epätasaiselta miltä se tuntui selkään! Samaten minua itseäni sen koommin kehumatta, istuntani ei ollutkaan niin perunasäkkimainen mitä ajattelin. Penni ravasi niin eri tavalla taas, että mulla oli kieltämättä vähän haasteita pitää itseni koossa. Olis ollut kyllä vähän ikävää kerätä radalta ruumiinosia vain sen takia, että hei mun poni joskus liikkuu ihan eteenpyrkivästikin. Sillä sitä se minun mielestäni oli. Se liikkui omatoimisesti ja halusi tehdä.

Sitten se tuomari viheltää pilliin ja melkein tipahdan kun tajuan unohtaneeni sen voltin... Pettymys, mutta onneksi se nyt oli vain yksi virhe, eikun jatketaan, Penni kun ei edes tajunnut tapahtunutta onneksi. Loppuradalla olevat laukat eivät tosin sujuneet niin hienosti kuin olisi voinut ajatella, väärää laukkaa ja raville tiputtamista, mutta otan syyt niskoilleni; paremmat avut ja se vasen laukka nyt vaan on ollut taas vähän hankala jostain mystisestä syystä. Parhaat puolet aina vaihtelee päivittäin, ainakin meillä näköjään.

Onneksi Penni sentään nosti oikean (vasemman) laukan vielä siihen lävistäjälle ja päästiin tekemään se siirtyminen käyntiin. Kuuden pisteen arvoinen suoritus, ei paha ollenkaan! Viimeiseen pysähdykseen hitusen vinossa, mutta kyllä se poni niin ansaitsi taas ne taputuksensa! Minua olisi joku voinut vähän lyödä poskelle ja kertoa, ettei pilaisi hienon ponin suorituksia.

"Kaunis hevonen, joka saisi liikkua paremmin jalan+ohjan välissä ja pyöreämpänä."

Pisteskaala on nelosesta seiskaan; me saatiin ekasta loivasta kiemurasta seiska! Oli niitä jauhettukin. Todettu, että menee miten menee. Myös ensimmäisestä käyntiosuudesta saatiin seiska, joka hämmästyttää itseäni. Muistan vielä kuinka takaraivossa raikasi "anna sen lantion liikkua" -lause... Kiitoksia vain siitä jauhamisesta, tiedät kyllä kuka.

Prosentteja meille tippui 60,600%, joka on parannusta tasantarkkaan 2,991% edellisestä kerrasta! Tosin eri rata ja niin edelleen, mutta kuitenkin. Voiko sitä taas tyytyväisempi olla.

Poniin. Parhaaseen poniin.