Tähtikuvauksen alkeita 9+1 vinkkiä

Tähtikuvista on tullut nykypäivänä jo tosi suosittuja ja tällaisia linnunrata kuvia näkee tosi paljon netin syövereissä. Kun laitoin taas pitkästä ihan omaottamaa kuvaa tähdistä Instagramiin, sain paljon huomiota sillä, että voisin vähän avartaa lisää sitä, miten näitä kuvia oikein otetaan. Päätinkin siis tehdä teille pienen avartavan katsauksen siitä, mitä tarvitset kun lähdet kuvaamaan tähtiä!

Ja nyt puhuu sitten ei-ammattilainen, joten kaiken lähtökohtana on vain pikku piipertäjän muistilista.

Muistathan vaihtaa kameran asetuksista kuvanlaaduksi RAW-kuvan.

Näin saamme oikeasti hyvälaatuisen ja muokattavissa olevan tähtikuvan.

1. Suljinaika

Tähtien kuvaamiseen vaaditaan pitkä suljinaika (kutsutaan myös valotusajaksi ja monessa kamerassa nimellä tv), jotta nuo piskuiset valopilkut saadaan otettua kameran ruudulle kiinni. Yleensä valotusaikaa lähdetään kokeilemaan siitä 15 sekunista ylöspäin, yleensä paras lopputulos kuitenkin saadaan 30 sekunin valotuksella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kamera valottaa kuvaa puolen minuutin ajan ja tällöin sen on pysyttävä vakaana.

2. Jalusta tai muu paikallaan pysyvä alusta

Koska valotusaika on niin pitkä, ei ihminen millään pysty pitämään kameraa aloillaan koko tuota aikaa. Pienenä nyrkkisääntönä sanottakoon, että ihminen kykenee pitämään käsivakaana kuvan, jossa valotusaika on 1/60. Pitkien valotuksien takia siis on tärkeää joko omistaa jalusta, tai niin kuin minä aloitin, käytin kiviä yms. paikallansa pysyvää alustaa. Näin saamme kuvan, jossa tähdet niin näkyvät kuin pysyvät tarkkoina. Niin ja paikoillaan, eivätkä esimerkiksi tipu kuvassa.

3. Tarkennus

Kamera kannattaa tarkentaa sen näytön avulla aluksi vain johonkin todella kirkkaaseen tähteen. On helppoa zoomata näytöllä näkyvä kuva esimerkiksi pohjantähteä kohti ja näin saada tarkennus kohdilleen. Kun tähti näyttää suurinpiirtein pyöreältä, on tarkennus onnistunut. Tähtikuvauksessa käytetään yleensä infinity tarkennusta. Älä kuitenkaan hämäänny objektiivin tarjoamasta infinity asetuksesta, se nimittäin on vain osviittaa antava merkintä. Kannattaa siis vain itse säätää tarkennus kohdilleen.

4. Etälaukaisin tai ajastettu laukaisu

Painaessamme liipaisinta kamera helposti heilahtaa. Olisi siis kannattavaa hankkia joko etälaukaisin, josta kameran pystyy (näitäkin varmaan miljoonia erilaisia, mutta esimerkiksi langallinen etälaukaisin on tosi toimiva peli) laittamaan ottamaan kuva ilman, että itse kameraan koskee tai sitten kameran asetuksista laittamalla se ottamaan kuva vasta 2 sekunnin jälkeen liipaisimen painamisesta. Ajastetun laukaisimen etu on se, että jos et omista jalustaa, se saattaa olla helpompi käyttää. Tällä tyylillä pystyy esimerkiksi ottamaan kuvan missä itsekin istuu tähtitaivaan alla. Kymmenessä sekunnissa ehtii helposti istahtamaan jollekin kivelle ja näin pystyt ottamaan itsestäsikin kuvan!

Psst.. Kamerasta kannattaa ottaa kuvanvakaus pois käytöstä kun kuvaa jalustalla tai vaikkapa sillä kivellä. Kamera saattaa itsestään kompensoida olematonta liikettä kuvassa ja tällöin tuloksena voi olla epäterävä kuva.

5. Aukko

Objektiivissa olisi hyvä olla mahdollisimman suuri aukko. Aukolla meinataan siis objektiivin f-lukua. Aukko on objektiivin osa, joka kertoo kuinka paljon valoa se ahtaa itsensä sisälle. Koska tähdet ovat pieniä ja haluamme niistä kaiken valon kuvaamme, tarvitsemme mahdollisimman ison aukon. Omassa objektiivissani (18-140mm, jolla kuvat otettu) suurin aukko on 3,5 ja sillä olen pärjännyt. Ideaalimpi luku olisi varmasti 2,8 jolloin säätömahdollisuutta olisi enemmän. Tosin, mitä isompi aukko objektiiveissa on, sitä kalliimmaksikin ne helposti menevät. Tuolla f3,5 pääset varmasti helposti alkuun!

6. ISO-arvo eli herkkyys

ISO-arvo kertoo meille, kuinka paljon valoa kamera ottaa kennoonsa. Kauhean isot herkkyysluvut tuottavat kuvaan kuitenkin kohinaa ja pidänkin itse pienenä sääntönä, ettei kuva saisi ylittää 6400:n lukua. Tosin nykypäivänä kamerat ovat jo niin kehittyneitä, että esimerkiksi viime postauksen maneesikuvissa on ISO-arvo 25600, eikä kohina ole niin suurta kuitenkaan. Aika hyvin tuotakin pystyy muokkaamalla korjailemaan. En nyt antaisi tähän mitään suoranaista ohjetta, mitä pienempi kuitenkin arvo on, sitä tummempi kuva tulee ja mitä isommaksi nostaa sitä valoisampi kuva puolestaan tulee. Ehkä aloituslukuna voisin pitää 3200, monissa kuvissani on tuo luku ja sitä on sitten helppo siitä säätää oikeaan suuntaan.

7. Muuta objektiivista

Itse kuvaan tällä hetkellä siis tuolla 18-140mm objektiivilla, koska en omaa toistaiseksi laajempaa linssiä. Vuoden sisällä olen kuitenkin alkanut ymmärtää, että laajemmalla objektiivilla saisi kuvaan enemmän sisältöä. Yleisesti pelkät tähtikuvat saattavat olla aika tylsiä, mutta heti kun niihin saadaan edes jokin heinänkorsi, kuvan viesti muuttuu. Tuolla 18mm pääsee kuitenkin vallan mainiosti alkuun ja kukaanhan ei estä ottamasta panoraamakuvaa, jonka pystyy sitten muokkaamaan yhdeksi isommaksi kuvaksi. Jos kuitenkin on aikomassa hankkia jotakin, niin suosittelen katselemaan sellaista linssiä missä polttoväli olisi n. 14mm. Myös ei-zoomattava objektiivi on paljon parempi tähtikuviin niiden tarkempien kuvien ansiosta.

8. Kuvan muokkaaminen

Älä säikähdä, mutta kameran ruudulla tähtikuvat eivät todellakaan näytä aina niin mahtavilta. Miltein vasta tietokoneen ruudulta pystyy havaitsemaan paremmin minkälainen kuva on. Toki värit yms. näkyvät jo kamerassa, mutta esimerkiksi linnunrata ei ikinä näy niin hyvin kuin näissä postauksen kuvissa. Tähtikuvia on pakko muokata ja näissä linnunrata on valotuksien ja lämpötilojen kanssa säädetty paremmin näkyville. Muokkaamisista löytyy paljon tutoriaalivideoita, joten jos aihe kiinnostaa enemmän, suosittelen tubettamaan asiasta. En lähde tässä sen enempää avartamaan muokkaamista, sillä asiasta tulisi niin pitkä juttu. Toisekseen ihmiset muokkaavat erilaisilla alustoilla, jolloin en pysty neuvomaan todellakaan kaikkia tekemään oikein.

Sitä paitsi vain tekemällä oppii. Ja oppimalla itse löytää sen omanlaisensa muokkaustyylin.

9. Sääolosuhteet

Koska asumme Suomessa, omaamme täällä välillä mielenkiintoisia sääilmiöitä, kuten paljon pilviä. Kannattaa siis ihan suosiolla katsella vähän taivaalle (säätiedotuksiin ei ole aina luottamista) ennen kuin astelee mihinkään hyvään kuvauspaikkaan. Pilvet meinaan ikävä kyllä estävät tähtien näkemisen. Samaten täysikuun aika ei ole parhainta kuvaushetkeä, koska pimeys on tärkeänä osana näissä kuvissa. Liiallinen valosaaste pilaa helposti hienoimmankin kuvan. Onneksi silti asumme Suomessa ja meillähän tätä pimeyttä riittää vuodenaikojen osalta.

Tosin näin pohjoisessa kuin mekin olemme, emme näe linnunradan hienointa osaa ja tuo koko komeus näkyy elokuun lopusta maaliskuun alkuun täälläpäin maailmaa. Mutta onhan se silti maaginen tähtipolku. Pieneksi sitä aina itsensä tuntee kun tähtivanaa katselee.

10. EXTRA kuvausvinkki

Oletko miettinyt miten vesi saadaan kuvissa pehmenemään? Löysit juuri ratkaisun tähän asiaan! Tuolla pitkällä valotusajalla ja säätöjä tietysti vaihtamalla saadaan aikaiseksi myös se hieno pehmeän veden efekti. Soliseva puro voi olla todella kaunis näky myös kuvassa missä valotus on 30 sekuntia.

Käsijarruna itse ratsastaja

Taisinkin viimeksi jo mainita maneesikeisseistämme, joihin on nyt jo kaksi kertaa kuulunut ihan jopa tunnilla käynti! Jep, me ollaan vihdoin ryhdistäydytty tämän homman osalta ja itseasiassa ilmoittauduin harkkakoulukilpailuihinkin päähänpistona. Tosin päätin, että testataan sitä ceetä taas tämän kerran kun tuomarilta on mahdollisuus saada niin paperinen palaute kuin suullistakin palautetta ja näiden parin ratsastustunnin jälkeen ollaan vähän aloitettu asioita alusta asti harjoittelemaan uusiksi.

No miksi näin? Sitä minäkin todellakin ihmettelin.

Kun selittää juurta jaksaen opettajalle mikä meidän tilanne on ja että ollaan totaali ruosteessa ratsastajan laiskuuden takia ja opettaja toteaa vartin menon jälkeen, että taitaa teidän ongelma liittyä ihan vain oikeaan etujalkaan. Suomeksi, ponini liikkuu ihan totaalisesti vinossa ja sen oikean etujalan käyttö on onnetonta. Ja siitä se jyystäminen sitten lähti. Kun kaksijalkainen kiskoo oikeasta ohjasta minkä ehtii, jotta raukka ruunivoikko taipuisi kun se samalla yrittää epätoivoisesti kaatua sisälle, koska ei ole voimaa pitää tasapainoa suorassa.

Katsokaa nyt kun se löysi oikean etujalkansa?! Mikä ravi!

Ensiksi minulta irroitettiin oikea ohja. Ei kirjaimellisesti, mutta noin joka toinen minuutti kuulin sanan "oikea" ja kyllä alkaa oikeat tulla korvista. Ei mene pohjekaan läpi kun Penni haluaa korjata kroppansa vasemmalle jalalle, jolla on helpompi liikkua. Ja minun pitäisi vielä kaatua sinne vasemmalle, että saataisiin se oikea jalka toimimaan. Niin hiton helppoa.

Aiheutti taas vähän fiilistä siitä, että ratsastus vaan on käsittämättömän oppimaton laji.

Tuon ensimmäisen tunnin jälkeen otettiin viime viikon torstaina ihan yksityinen puolituntinen, jonka aikana voin sanoa, että sainpahan ainakin ponini liikkumaan. Siis oikeasti, kun yhtäkkiä sä löydät sen sun ihan ikioman käsijarrun mitä olet painanut ja syyttänyt siitä vain ponia. Penni meinaan liiti etiäpäin sitä mukaan kun sain sen tasapainoa oikeaan suuntaan, enkä antanut oikean lavan ollenkaan karata omille teilleen. Me mentiin koko tunti sellaista raviakin, että olen luullut sen kuuluvan vermoon.

"No nyt alkaa löytymään Penninkin oikea ravi!" Kuuluu opettajan suusta ja itse istut kauhun kankeana toivoen, ettei poni liidä pitkin ohjin mihinkään karkuun. Ihan kuin se nyt oikeasti maneesista karkaisi saatika kun se käyttää silti selkäänsä todella mahtavasti, vaikken sitä taivutakaan totaaliseen virkkuukoukkuun. Kauhun kankeana yrität myös samalla pitää kroppaasi vasemmalla, neuvoja sisäkädellä raipalla lapaa oikeaan suuntaan ja samalla pitää sen saman kätösen sillä oikealla puolella kaulaa. Jep...

Antoi meinaan taas ihan täysin uutta ulottuvuutta koko hommaan ja ongelmiin.

Kyllä ainakin omaan silmään tää liikkuvuus on vain tosi hämmentävää.. Tällä linjalla kyllä jatketaan.

Ja jos ravissa olin jännittynyt niin auttakaa armiaitanne kun piti laukata. Eteenpäin. Ihan niin kuin oikeasti. Ja sieltähän lähti. Semmoinen kolmitahtinen laukka, että enpä muista kokeneeni tuon ponin kanssa niin tasapainollista ja suoraa laukkaa. Parasta oli se, että oli pakko antaa mennä. Oma käsijarru oli pakko heittää romukoppaan ja todeta, että se todellakin on ollut varmaan mun joku oma keksintö. Vaikka ovela tuo poni silti on. Epäilenpä tuon ehkä vähän bluffanneenkin, mutta sen näkee sitten kun mennään yhdessä näitä samoja harjoituksia.

Prinsessa edustaa.

Totean siis vain ja ainoastaan sen, että älkää antako käsijarrun ruostua paikoilleen.

Se voi aiheuttaa vinoutta, liikkumattomuutta ja kätkeä jotakin timanttista.