Sivut

18. joulukuuta 2016

Adventtikalenteri - Luukku 4

Kun radioissa raikaa ne ihanat joululaulut...

Ja sinä päätät värittää ne uusiksi.

Kuvat ovat ikivanhoja, vuosilta ennen Penniä. EPT = Ennen Pennin Tuloa


Lunta tulvillaan on raikas talvisää,
ei ruunivoikkokaan, nyt enää talliin jää.
Sen kohta satuloin, satulaan pienehen,
ja sitten joutuin matkahan me käymme juntturoiden.


Joulu on taas, joulu on taas,
astiat täynnä kauraa.
Joulu on taas, joulu on taas,
astiat täynnä porkkanaa.
Nyt sitä saa, nyt sitä saa
vatsansa täyteen kauraa.
Nyt sitä saa, nyt sitä saa
vatsansa täyteen porkkanaa.



Ei itkeä sais, ei meluta sais,
joku voi tulla kentän laitaan.
Penni-poni matkaan ei käy.
Nyt ponien kirjaan merkitään taas:
ruokaa vai ruoaton, ajatelkaas!
Penni-poni matkaan ei käy.
Taas pieni Janita kirjaa
ja muistiin merkitsee,
niin Penni-poni tietää saa,
kuka lahjat ansaitsee.
Siis: Ei itkeä sais, ei meluta sais,
liikkuminen ois paljon mukavampaa.
Penni-poni matkaan jo käy.


Hei, Penni-poni, ruunivoikko kellertävä,
valkohampainen, nenä mustanpuhuva,
tuon sulle porkkanasta herkun!
Hei, Penni-poni, talvipakkasilla on
vielä voimaton lämpö auringon,
siis on aika pukkirodeon.


Oi porkkanapuu, oi porkkanapuu
ja omenat uskolliset!
Sä kellerrät kesäisin,
tuot makus talven tuiskuihin.
Oi porkkanapuu, oi porkkanapuu
ja omenat uskolliset!


Pian se joulu on vihdoin täällä. Se ainaisesti odotettu juhla.
Minusta on myös hienoa tajuta, että blogilla on yksivuotissynttärit tiistaina 20.12. Voimme siis juhlistaa sitäkin tässä samalla!

Me jäämme tämän adventtikalenterin viimeisen luukun myötä joulutauolle!
Palataan joulun pyhien jälkeen!

Älyttömän hyvää ja ennen kaikkea rauhallista joulua
kaikille lukijoille ja meitä seuraaville otuksille!

11. joulukuuta 2016

Adventtikalenteri - Luukku 3

Penni täällä terve!

Olen kuullut minua sanottavan kaksijalkaisen toimesta välillä someponiksi ja kovasti olen koittanut pähkäillä, että mitä se meinaa. Nyt kun näin tämän lukijajoukon, tiedän mitä tuo on tarkoittanut. Olen harvinaisen otettu ja hirveästi haluaisin kumartaa teille kaikille, mutta sellaista asiaa ei vielä ole opetettu.

Tosin vahingossa saatan välillä kumarrella ihan vain herkun toivossa. Kukapa nyt ei ruoan eteen tekisi mitä vain. Paitsi ehkä töitä.

Tulin kertomaan teille pienesti arkielämästäni ja suurista mielipiteistä mitä minulla on. Toivon, että mahdollisimman moni muukin kaviokas samaistuu näihin, sillä en haluaisi missään nimessä olla ongelmieni kanssa yksin ja eikös isolla lössillä saatais asioita sitten muutettua? Sitä minäkin, joten kaviota pystyyn jos samaistut joihinkin asioihin!


Olen tässä heinää natustellessani aina välillä pohtinut, kun kaksijalkainen juuri sillä hetkellä hakee minut sisälle, että eikö meille poneillekin saataisiin sellaisia työaikoja? Tiedättekö, että vaikka häntään roikkumaan laatta "En ole tavoitettavissa kello aamu kuuden ja ilta yhdeksän välillä". Minusta tällainen järjestely soisi todella paljon paremman sauman sille, että voisin syödä juuri silloin kun haluan.

Toki on aina tosi kiva kun kaksijalkainen liukastelee tarhan portille ja tiedän, että sillä on mulle taskussa aina kaksi palaa porkkanaa. Ensin saan sen yhden palan ja sitten kun riimu on pujotettu tämän mammutin poikasen päähän, saan sen toisen palan. En ikinä unohda sitä päivää, kun tuo oli unohtanut ottaa kaksi palaa sitä porkkanaa. Suosittelen jumahtamaan siihen paikkaan. Tosin ei se minun tilanteessa auttanut, mutta ehkä jollakin auttaa!

Oletteko muuten ikinä miettineet miksi me kaviokkaat edes teemme töitä? Joojoo, maha kasvaa jos ei tee duunia, mutta hei haloo ihan oikeesti. Minä osaan liikkua vesilaarin ja heinälootan välillä ihan sujuvasti isommallakin mahalla. Niin osaa varmasti moni muukin. Ainakin pihattokaverini osaavat. Ne tosin joskus jopa juoksentelevat innoissaan menemään. En ymmärrä tuollaista vapaaehtoista juoksemista. Ei ole ihan mun juttu sellanen.

Mutta se vasta hauskaa onkin kun tajuat, että vietetään maastakäsittelypäivää ja kaksijalkainen haluaa juosta sun kanssa! Siinä sä voit rinnalla hölkkäillä rennosti kun toinen puuskuttaa naamapunasena ja toteaa, että oispa neljä jalkaa niin kuin mulla. Minusta on tosi hauskaa tehdä tolleen yhdessä töitä! Tulee sellanen jotain saavuttanut olo! Ihmisen liikuttaminen on ihan kivaa, maasta kavioin.

Jotta ette nyt ihan saa huonoa kuvaa blogin päätoimisesta ylläpitäjästä, niin kyllä mä välillä vähän hellinkin sitä rapsuttelemalla olkapäästä ja tykkään tosi paljon, että sillä on sormet, jolla se voi kanniskella mulle kaikkea hyvää. Nimenomaa syötävää, minusta ne uudet satulat ja sellaiset voisi ihan hyvin jättää pois. En tarvii, kiitos vain. Herkuilla voisi elää jos minulta kysytään. Kaksijalkainen on myös välillä tosi mukava kun se löytää jotain tosi ihania rapsukohtia! Sitten mä välillä aina näytän, että tuosta vielä ja tuosta...


Mutta sitten se aina lopettaa senkin kesken! Aina.

No, ainakin yritin luoda teille positiivisempaa kuvaa, mutta tiedä sitten onnistuinko pilaamaan tuon maineen. Enpä pahoittele turhasta. Mitä nyt osasin lukea itse tekstejä niin on minuakin loukattu ja syvästi. En ihan hevillä tätä asiaa kyllä sulata, että toinen kutsuu minua mammutiksi.

Kaksijalkainen huutelee tähän väliin jotakin, että mainitsin itse itseni jo mammuttina, mutta enpä kuule moista. Välillä se karjuukin mulle, enkä mä ikinä kuule vikinää pahempaa.

Taidan silti haluta poistua suosiolla paikalta, jotta se kehtaa myöhemminkin kirjoitella kuulumisia.

Minä voisin opetella joskus kirjoittamaan eläinsuojeluviranomaiselle. Tuosta työaika jutusta meinaan...

9. joulukuuta 2016

Ei kylmyyttä ilman hanskoja

Itsenäisyyspäivänä, eli tiistaina, meille tulikin extempore lähtö käymään maneesilla ratsastamassa! Kun kerran mahdollisuus tuli eteen, niin mikäs siinä! Poni äkkiä harjaukseen ja menoksi. Ei ollu muuten lastauksessa ongelmaa, eikä tuntunut nelijalkainen edes kamalan jännittyneeltä, koska paikkahan nyt oli suht tuttu.




Maneesin ovi oli kyllä järkyttävä. Penni ei ilmeisesti tiennyt, että ovi yleensä avataan jos halutaan mennä sisälle. Eipä se nyt kuitenkaan pientä sivuaskelta pidemmälle viilettänyt. Itse maneesi ei ollut ollenkaan järkyttävä paikka, vaikka olisi voinut luulla! Peilistäkin katseli hienosti kettuileva poni. Ratsastajan punaisuus taisi kuitenkin loistaa niin hurjasti, että sieltä kulmasta kyllä suoriuduttiin aina kunnolla pois.




Yhtäkään spurttia ei poni jaksanut ottaa. Muutenkin se jumitteli taas astetta enemmän kuin vähään aikaan. Ehkäpä maneesin pohja oli ihan liian hyvä työntekoon? Liian pehmoinen ja joustava, jotta tuollainen perämetsän Penni voisi siinä liikkua vaivatta. Ne hetket kun poni kuitenkin toimi, se toimi todella moitteetta ja oli oikein mallikelpoinen. Tuntuu vaan, että ne hetket jäi niin vähäisiksi. Odotin enemmän.

Ei vissiin olisi pitänyt.



Olen kuitenkin iloinen taas yhdestä uudesta kokemuksesta. Ponikin tuli läpimäräksi, joten kaipa se jotain oikeasti tekikin. Ratsastajallakin oli niin kuuma, että ei edes tajunnut ratsastavansa ilman hanskoja kylmyydessä. Ei muuten tullut kylmä... Ne kaikki, jotka valittavat ratsastaessa kylmyyttä, voivat siis tulla kokeilemaan Penniä ja todeta sitten, että tuleeko kylmä!

Ei muuten tarvii lämpöpohjallisia tai lämmittäviä hanskojakaan.

5. joulukuuta 2016

Turjakkeen talvitreeniä


On oikeasti aika mahtavaa huomata, että vaikka jumittelua tapahtuukin, niin pienimuotoiseksi ongelmaksi on tullut se, että jos käsket ponin raviin niin sehän sitten ravaa eikä hidasta. Laukka on parantunut huimasti kesästä ja on jännä nähdä kun joku muukin menee ponilla ihan ilman mitään ongelmia! Pennin motivaatio on selkeästi kasvanut työntekoon, vaikka kentän pohja ei oikein miellytä sitä. Poni on välillä tosi varovainen jalkojensa suhteen, tosin eilen moista ongelmaa ei tuntunut olevan!






Uuden satulan, koulusatulan, myötä Pennin liikkeet on muuttuneet vain entisestään parempaan suuntaan. Ratsastajakaan ei tunnu heiluvan penkissä ihan miten sattuu, vaan kykenee keskittymään myös heiluvaan jalkaan ja mopopojan käsiin. Katse lukittuna korvissa, tosin harjotusta tämän eteen olen totaalisesti yrittänyt tehdä myös yksinäni. Ehkä jonain päivänä minäkin osaan katsoa eteenpäin.

Koulusatula on myös auttanut minua itseäni suuresti olemaan häiriimättä ponin liikkeitä. On jotenkin vain tosi hämmentävää, että yhtäkkiä poni ei tunnukaan enää niin ponilta, vaan askellus on suurentunut huomattavasti. Tiedättekö sen tunteen kun ratsunne lähtee yhtäkkiä lisättyä ravia ja itse keikut mukana vain pysyen kyydissä? Minä tiedän. Kokeilin eilen!



Tämä kuva täällä sen takia, että... Toi takajalka!? Wou.


Hurrja turjake

Ollaan nyt Pennin kanssa parannettu tapamme ja käyneet parina viikkona tunnillakin. Huomaa kyllä, että siitä on todellakin hyötyä. Huomenna olemme taas menossa, toivottavasti poni tuntuu hyvältä! Viime tunnilla oli kiva kun pienimuotoiseksi ongelmaksi nousi se, että Pennin mielestä minun piti kantaa sen pää. Huono kuolain teetti tämän, sillä normi kolmipalalla minusta tätä ongelmaa ei niin ole. Toki vähän, mutta johtunee pikemminkin väsymisestä kuin siitä, ettei muka haluaisi.



Kovaaa...

...ja korkeeltaaa


Eilen me vaan hömppäiltiin menemään, mutta koska tallilla oli ihanan avuliaita ihmisiä, niin sain vähän kuvia. Yllätykseksenne tein teille myös videon, jossa ikäväkseni ei ole kuin vasempaan kierrokseen meidän menoa. Eiköhän joku kerta saada toiseenkin suuntaan sitten kuvattua. Omalla tavallani jännittää suuresti julkaista tämä, mutta olkoon. Penni on söpö, katselkaa sen menoa.

Analyysinä pakko mainita, että huomatkaa videon lopussa oleva laukannosto. Aika mahtava, eikö?


Tänään tarkoituksena mennä vähän rennommin, jotta ei ihan tule liian pitkää työputkea. Poni kuitenkin tuntuu vihdoin omalla tavallaan nauttivan työnteosta. Silti se pitäisi hieroa vielä ennen joulua, sehän olisi varmasti kiva lahja ponille. Tai ainakin sen kropalle.

Mielelle varmaan kelpaisivat mieluiten porkkanat.

4. joulukuuta 2016

Adventtikalenteri - Luukku 2

Tiedättekö sen tunteen, kun katsotte kuvia, joita kaverisi on ottanut ja järkytyt katsellessasi omia ratsastusilmeitäsi? Jep. Minäkin tiedän. Haluan hauskuuttaa adventtianne ja poimin teille joitakin kuvien helmiä katseltavaksi. Nauttikaa toki vaikkapa glögin kanssa, mutta en kanna vastuuta onko koneenne ruutu enää käyttökelvollinen näiden jälkeen.


Hymyn tapainen irvistys silmät kiinni

"HYVÄÄÄ"

Se ilme, kun keskityt niin tarkkaan...

 Ei, emme hyppää tässä estettä

 Ilmeesi kun hyppäät viimeistä estettä


 Anteeksi, mutta mikä hitto tämä oikeasti on!?


Se ilme, kun tajuat, että este on ihan liian lähellä ja poni silti hyppää

Ja sitten toki se ilme, kun tajuat kameran

27. marraskuuta 2016

Adventtikalenteri - Luukku 1

Kokeillaan onnistunko tässä; aion siis pitää teille adventtikalenterin, jolloin tässä ennen joulua ilmestyy neljä erikoisempaa postausta joka sunnuntai! Ensimmäisenä adventtina saatte lukea vastauksia muutaman ihanan ihmisen lähettämiin kysymyksiin. Iso kiitos teille, jotka nämä kysymykset lähettivät! Onnistuitte tekemään hyvin kiperiäkin kysymyksiä!


Blogi

Miksi päätit aloittaa bloggaamisen?
Olen pitänyt jo aikaisemmin blogia, mutta kategoriat ovat olleet vähän erilaisia. Omalla naamalla en ole blogia ikinä aikaisemmin pitänyt. Olen aina rakastanut kirjoittamista ja jotenkin halusin alkaa purkamaan ajatuksiani harrastuksesta tähän ruudulle. Eipä tätä blogia kuitenkaan olisi, ellei olisi Penniä.

Millaisia postauksia tykkäät kirjoittaa?
Ehkä olen outo, mutta omalla tavallaan arkiset asiat on kaikista kivointa vain saada ylös. On kiva vähän leikitellä sanoilla ja saada arkeen jotain väriä sillä, että tekee joistain huonoistakin asioista hauskoja tekstin muotoon. Siksi vastaan, että ne arkiset postaukset!

Mikä on mielestäsi parasta bloggaamisessa? Entä huonointa?
Parasta on ehdottomasti se kun kokee, että nyt mä onnistuin kirjoittamaan jotain todella hyvää. Tai onnistuin jotenkin päättämään postauksen todella koomiseen lauseeseen. Ainakin omasta mielestäni.

Huonointa varmaan sitten se, että omalla tavallani pelkään milloin saan noottia, että teen asiat niin kuin asiat teen. Blogimaailma on kääntöpuoleltaan kuitenkin todella karu.

Mikä inspiroi sinua bloggaamaan?
Kyllä se on varmasti se blogin päätähti eli Penni. On kiva vähän leikitellä ajatuksilla, että mitä poni mahtaakaan miettiä ja ajatella asioista. Sen yritän tuoda ilmi täällä ainakin.


Mieleenpainunein kommentti täältä blogin puolelta?
Pakko myöntää, että mä olen saanut niin paljon kannustavia kommentteja, ettei mulle nouse mieleen sellaista yhtä ja ainoaa. Arvostan suuresti jokaisen lähettämää kommenttia ja vastaan jokaiseen kommenttiin tasavertaisesti ajatuksella. En siis halua nostaa kenenkään kommenttia yli muiden.

Keitä bloggaajia haluaisit tavata kasvotusten?
Kaktu olisi jotenkin mukava tavata ihan livenä joskus. Tosin olen hänet joskus nähnyt, mutta ujona ihmisenä, en mene juttelemaan tuntemattomille. Varsinkaan vain blogin lukijana.

Mieluummin kuitenkin seuraan bloggaajien blogeja ihan näin ruudun välityksellä!

Mitkä ovat lempi blogejasi?
Tämä on iänkaikkisesti aamen vaikea kysymys. Musta on omalla tavallaan aina niin tyhmää listata joitain kivoja blogeja, kun toisessa blogissa on joku toinen asia kivaa ja toisessa taas toinen asia. Mutta mainittakoon nyt muutama sitten.

Hevoskuvauksen jäljillä

Kuviakin kiinnostaa

Hymyillen huomiseen

Kaikki peliin!

Mistä postauksesta pidät eniten täällä sun blogissasi?
Ai jaksoinko muka selata oikeasti läpi mun kaikki postaukset ja lukea ne ja verrata? No en. Mun mieleenpainuvin teksti on kuvaton teksti, joka sai monet miettimään omaa bloggaustaan. Teksti kantaa nimeä Arvelisin sinun lukevan blogiani koska...

Lempi ulkoasu, joka on ollut täällä blogissa?
Olen ehkä tyytyväisin tähän nykyiseen ulkoasuun! Onnistuin ratkomaan mua kauan jo vaivanneen koodinkin, jonka ujutin tänne ja sain ulkoasusta vielä paremman kuin se aikaisempi sininen ulkoasu!

Oletko saanut koskaan ikäviä kommentteja?
Niimpä niin, en ole saanut. Nyt niitä varmaan alkaa satelemaan, että en jää ilman.


Mikä on hienointa blogiurallasi?
Enpä kutsuisi tätä blogiuraksi, mutta ehkä se, että olen oikeasti saanut myös huomiota mun teksteillä. Niistä mitä ilmeisimmin tykätään ainakin joten kuten ja kannan kyllä ylpeydellä tätä blogin kirjoittajan titteliä. Vaikka oma kehu haiseekin, pitkälle.

Mitä arvostat blogimaailmassa?
Yksilöllistä kirjoitusasua. Liian toimittajamainen jaarittelu omasta valmennuksestaan saa mut kääntymään blogeissa heti pois. Samaten kuvat. Hienot ja laadultaan hyvät kuvat ovat mullekin kuitenkin se juttu.

Mistä sait idean bloggaukseen?
Tähän taitaa löytyä osittain vastaus ensimmäisestä kohdasta? Mutta idea lähti lähinnä siitä, että Neallakin on blogi. Ja koska kuvia alkoi olemaan niin paljon, ilman mitään käyttötarkoitusta niin alunperin perustin blogin lähinnä kuville. Oma luovuuteni kuitenkin halusi tuoda myös tekstin mukaan.

Osaako mielestäsi alle 13-vuotiaat blogata?
Toisaalta miksei. Tekstintuotto ei vain välttämättä ole niin hienoa kuin vähän vanhemmilla bloggaajilla. Tosin olen törmännyt moneen blogiin, joita pitää hyvällä tuurilla 12-vuotias, enkä ole ensimmäiseksi kyllä ajatellut kirjoittajan olevan niin nuori. Mutta enpä mä pahemmin ikää katso kun selailen blogeja. Ikähän on vaan numeroita ja minäkin voisin hyvin olla 13-vuotias tällä viisaus kapasiteetillä.

Hevoset ja ratsastus

Millainen ratsastaja on mielestäsi hyvä ratsastaja?
Sellainen, jolla on todella pehmeä käsi, tekee asiat huomaamattomasti ja hevonen näyttää tyytyväiseltä. Minun mielestäni hyvä ratsastaja myös kehuu ratsuaan aina välillä hyvin tehdystä työstä.

Mitkä ovat sinun tavoitteesi ratsastajana? 
Oppia ratsastamaan. Ai ei hyväksytä? No hittolainen... Mun tavoitteena on nyt ehkä pienemmässä muodossa se, että istuisin ensinäkin suorassa ja osaisin katsoa sinne menosuuntaan. Hevosen korvat ei tipu, vaikka en niitä tölläisikään. Pidemmän matkan tavoite varmaan sitten se, että osaisin ratsastaa hevosta huomaamattomilla avuilla ja mun ihanat jalkani eivät killuisi aina missä sattuu.. Esteratsastajana haluaisin kehittää esteistuntaani huimasti.

Esteet ratana vai yksittäisenä?
Vastaisin tähän yksittäisenä, mutta myönnettäköön, että olen varmaan tasan kolme kertaa hypännyt elämäni aikana rataa ja nekin Pennillä tuossa kesän loppupuolella. Yksittäisenä on helpompaa, menen siis puomin ali tässä asiassa toistaiseksi, haha.


Mihin olet tyytyväinen omassa istunnassasi?
Pitääkö mun tosissaan kehua mun ratsastusta? Vaikeaa... Istuntaa vielä. Mun istunta on oikeasti nilkan murtumisen takia mennyt päinhonkia ja istun lantio täysin vinossa. En siis istunnasta oikeasti voi sanoa mitään hyvää. Ja kyllä se johtuu siitä murtuneesta nilkasta, koska jalkani ei taivu samalla tavalla kuin terve jalka. Mutta jos lasketaan, että istunta on hyvä pukeissa? Hyvin irtautunut ja useimmiten silti tosi vakaa.

Lasketaanko istuntaan sitten kädet? Olen aina saanut kehuja siitä, miten pehmoinen käsi mulla on ratsastaa, joten mainittakoon se asiana, josta olen tyytyväinen. Koen kamalan huonoa omaatuntoa, jos koen olevani kovakätinen...

Millainen olisit itse hevosena/ponina?
Kärpäskimo estehevonen. Herkkä ku mikä, en omistaisi kauheita tammaoireita, mutta saattaisin helposti alkaa mököttämään. En kuitenkaan olisi ilkeä, ehkä vähän poissaoleva. Rakastaisin suuresti hypätä ja olisin muutenkin ratsastettaessa tosi miellyttämishaluinen. Jos en ymmärrä, yrittäisin silti aina täysillä. Maastossa olisin ehkä vähän arka, mutta rohkaistuksista kuitenkin uskaltautuisin mihin vaan. Vieraassa paikassa olisin varmasti jännittynyt, mutta en mikään mahdottomuus saada rennoksi. Olisin yhden ihmisen hevonen, mutta en tietysti vihaisi muita. Sosialisoituisin silti lähinnä varmasti sen luottoihmisen kanssa.

Millainen olisi unelmiesi hevonen tai poni?
Pakko myöntää, että Pennistä on alkanut tulemaan esiin vain enemmän sellainen unelmaponi. Sillä on alkanut olemaan omaa moottoria tehdä töitä ja ongelmana jopa voi kohta olla, että se juoksee ennemmin pois duunista kuin jumittaa.

Siis unelmahan olis sellainen omalla moottorilla toimiva, vähän herkkis yksilö, joka ei antais ihan kaikkea anteeksi. Ei kuitenkaan mikään mahdottomuus esimerkiksi maastossa, vaan ottais suht lunkisti asiat. Ei kuumuis mistään vapaapäivistä, mieluummin menee sitten jumiin niin kuin Penni. On tiedättekö tosi hankala kuvailla jotain unelmahevosta...

Jos et olisi hevosihminen niin mistä pitäisit ja mitä tekisit?
Olisin varmaan koiraihminen, jos en hevosihmisiin kuuluisi. Eläimet on mulle ollut aina tosi tärkeitä ja haluan, että ne kuuluu mun elämään. Harrastaisin koirien kanssa varmasti agilitya, koska se jotenkin omalla tavallaan kiehtoo mua. Liikunta kuuluis mun elämään kuitenkin jotenkin, jollen eläimiin mitenkään olisi yhteydessä. Saattaisin jopa harrastaa tanssillista voimistelua, jota harrastin aikaisemmin monta vuotta.

Jos ei connemara niin mikä?
Siis mähän en ole Penniä ikinä ostanut edes sen connemaraleiman takia. Ostin Pennin, koska Penni. En jotenkin ylistä mitään tiettyjä rotuja, mutta kyllä mulla olis varmaan joku puoliverinen sitten mieluummin kuin ponirotu. Tosin rahamäärän perusteella mulla olis lämppäri. Toki sekin kelpais.

Lempi ratsastuskuva?

En ottanut tähän tekniikaltaan parasta kuvaa tai muutenkaan mitenkään edustavaa yksilöä, mutta tässä on sitä jotakin... Ensimmäinen kerta kunnolla ilman mitään varusteita. Okei toi naru. Ihan vaan helpottavaan vähän ohjaamista.

Minkä ikäisenä ratsastit ihan ensimmäisen kerran?
Ihan ensimmäinen kerta on varmaan jostain eläinpuistosta, joten kerron mieluummin milloin aloitin ratsastuksen. Olen siis 7-8 -vuotiaana aloittanut ratsastuksen pienellä maalaistallilla (tää paikka kuului muutaman vuoden jälkeen uudestaan mun elämään uuden omistajan myötä, Penninkin piti alunperin muuttaa sinne), jossa kävin epävirallisilla ratsastustunneilla. Sieltä mä oon mun perusopetuksen saanut hommaan.

Entä millaisella hevosella?
Silloin mä ratsastin sellaisella hevosella kuin Penzar, joka oli puoliverinen. Isä sillä oli ahaltek. Penzar oli tosi kiltti ja ihana hevonen. Ratsastin sillä lännenratsastustakin vähän myöhemmin toisella tallilla.

Oletko koskaan vuokrannut hevosta?
Periaatteessa joo. Ensimmäisestä "vuokrahevosesta" en ole mitään koskaan maksanut, mutta myöhemmin maksoin toisista hevosista myös vuokraa. Penni kuuluu yksiin niistä.

Kuinka usein käyt tallilla?
Käyn joka päivä, jollei mulla ole jotain ylimääräistä hommaa tai että olen lähdössä jonnekin. Jos Pennillä on vapaa päivä, hoidan sen silti. Joka päivä Penni siis saa vähintääkin puunauksen!

Penni

Millainen Penni olisi ihmisenä?
Ehkä vähän sellainen omissa oloissaan viihtyä, työnteosta välinpitämätön tyyppi. Pennillä olis varmaan oma mökki jossain metsän keskellä ja se kävis vain kaupassa kun olis pakko. Muiden ihmisten kanssa kuitenkin aina mukana jutuissa, kuitenkin enemmän sivusta seuraaja kuin sosialisoija. Sillä olis ehkä yksi tosi hyvä kaveri, jolle se kertois kaiken.

Kuinka monta kertaa viikossa ratsastat Pennillä?
Olen nyt ratsastanut vähintään 3 kertaa viikossa. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Riippuu aina vähän omasta mielentilastakin. Nyt on ollut tosi hyvät fiilikset, josta johtuu sekin, että ratsastus on maistunut. Poni toimii ja työnteko on ihan kivaa.

Lempi kuva Pennistä?


Aiotko joskus mennä Pennin kanssa estekisoihin?
Tavoitteenahan se olisi! Olis ihan mahtavaa päästä kokeilemaan ne estekisat. Me oltaisiin tänä kesänä jo menty, mutta kunnonkohotus oli aika pahasti kesken. Ensi kaudella ollaan ehkä paremmassa kuosissa sellaiseen koitokseen!

Mitä Penni syö päivittäin?
Pennillä on pihatossaan vapaa heinä. Sen lisäksi se varmasti maistelee aina välillä olkea niiden katoksesta. Mutta perusheinän lisäksi Penni saa vähän kauraa ja kivennäistä. Mukana myös yleensä joko pari leipää tai muutama porkkana.

Onko Pennillä enemmän hyviä vai huonoja päiviä?
Nyt voisin vastata, että hyviä, mutta tammana se varmasti taas kääntyy jossakin vaiheessa! Sanoisin silti, että nyt niitä hyviä päiviä on alkanut olemaan enemmän.

Jos saisit nimetä Pennin uudelleen minkä nimen antaisit?
Tää oli haastava. Mietin myös, että tarkoitettiinko tällä kysymyksellä koko nimeä vai vain kutsumanimeä? Pennihän on siis Bergviks Moneypenny virallisesti. Jos olisin saanut päättää koko nimen uudestaan (kasvattajaliite toki pysyen mukana), olisin varmasti antanut ehkä vähän kauniimman nimen. Moneypennyssä ei ole mitään vikaa, mutta omalla tavallaan naisellisempi nimi olisi hienompi.

Kutsumanimeä sitten en kuitenkaan muuttaisi. Moneypennystä tulee niin hyvin Penni. Tosin voisi olla, että kirjoitusasuna haluaisin olevan Penny.

Sekalaista

Mikä on suosikkivuodenaikasi?
Varmaankin kesä. Lämpö ja paarmat on se juttu. Paarmat tosin ei, mut jotain huonoahan kaikissa vuodenajoissa aina on!

Mitä toivot joululahjaksi?
Vaikka mitä. Jos listaisin tähän kaikki, niin listasta tulisi jumalattoman pitkä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin toiveet liittyy poniin. Yllätys. Itselleni kuitenkin haluaisin uuden objektiivin peruskuvaamiseen.

Tykkäätkö jouluruuasta?
Porkkanalaatikko ja kinkku on ihan ehdottomia, niitä pitää saada joka joulu! Mutta yleisesti jouluruoka on ihanaa.


Mistä haaveilet?
Hmm... Unelma-ammatistani hevoshierojasta. Haaveilen myös Pennin osalta joskus pienestä menestyksestä.

Mistä haaveilit lapsena?
Omasta hevosesta. Se oli ehkä suurimmaksi osaksi isoin haave. Ja hevosalan ammatista olen myös aina haaveillut!

Mitkä kaikki somet omistat?
Olen vanhanaikainen ja omistan vain Facebookin. Pennillä on omat sivut, joista pääsee seuraamaan ajoittain myös jotain asioita, mitä en blogiin jaa. Siellä on myös linkattuna kaikki blogin tekstit!

Pääset sivuille tästä!

Opiskeletko tällä hetkellä?
Opiskelisimpa. Joulukuun alussa saan tietää, että pääsenkö opiskelemaan tuota haaveammattiani. Hevoshierojaksi siis olen hakenut, eli kaikilla nyt peukut pystyyn, että pääsisin jompaan kumpaan kouluun, johon olen hakenut!

Mitä odotat vuodelta 2017?
Opiskelemista ja mahdollisesti lisää kehitystä Pennin osalta! Aika tylsää, kieltämättä. Ja ykstoikkoista.

Kiitoksia siis vielä kerran kaikille kysymysten lähettäjille!

Viime vuoden joulutonttu kuva

Ja kaikille lukijoille myös hyvää joulun odotuksen aikaa!