Olen saanut kuulla alkuvuoden aikana taas hurjan paljon niitä lauseita, joissa poniani sanotaan lihavaksi. Olen myöntänyt asian mennen tullen, ymmärtäen ja tajuten, että asialle pitäisi tehdä oikeasti jotakin. Nyt on aika tehdä asialle totaalisesti jotakin. Kyllä minä ihan totta tosiaan tiedän, että Penni on ihan liian iso. En ole sokea.
Nyt oli sen aika kun poni muutti öiksi asumaan talliin.
Tavoitteena on päästä kesäkuntoon edes pienemmässä ajassa kuin valovuodessa. Tarkoitus on saada edes joku sanomaan, että onpas se laihtunut. Tämä toki vaatii muutakin kuin vain sen yöksi sisälle oton. Kuntokuurin. Myös minulta itseltäni.
Oikeastaan jos ihan tarkkoja ollaan, tämän asian mahdollisti vain ja ainoastaan se, että aloitin itse työt. Opiskelen töiden ohella sitten myös. Tämähän siis tarkoittaa vain sitä, ettei mulla taloudellisesti ole oikein ollut mahdollisuutta aikaisemmin ponia sisälle ottaa. Nyt asiat ovat toisin ja toivottavasti ne myös pysyvät näin, koska sain tästä omanlaista uutta paloa myös tähän hommaan.
Perjantaina kävi kuitenkin ilmi, ettei Penni kävellyt täysin puhtaasti. Se otti hitusen lyhyempää askelta oikealla etusella ja sieltä löytyikin jännetupen kohdilta peukalon pään kokoinen kova patti. Kaikissa jaloissa on myös ollut vähän nestettä. Tiedä sitten mistä kaikesta tämäkin voi johtua, mutta varmasti ainakin kovilla pohjilla on voinut olla osuutta asiaan. Enpä ole edes jaksanut syy-seuraus mietintää tehdä, vaan olen nyt lääppinyt linimenttiä jalkoihin. Tänään taas katsotaan miltä koivet näyttää. Ja tuntuu.
Nämä kelit ovat kuitenkin piristäneet näitä vähän epävarmoja päiviä ja vaikka työn aloittaminen onkin ollut rankkaa, koen sen jotenkin tosi hyödylliseksi ja teen sitä nyt oikeastaan vain Pennin takia. Ymmärtäisipä sekin sen. Mulla on onneksi ympärillä ollut mitä ihanempia ihmisiä, jotka ovat jaksaneet auttaa ja jutella asioista, joten en ole ajatusteni kanssa jäänyt yksin. Pennillekin kyllä puhuin, mutta kun se vain puhisee vastauksia niin enpä tiedä onko se positiivista vai negatiivista sitten.
Mitä ponin liikuntaan tulee, se on ollut taas vaihteeksi vähän laiskahkoa. En oikein tiedä mitä sillä edes nyt uskaltaa sitten tehdä. Penni on kuitenkin aina liikkunut taas hienosti, kunhan sen saa liikkeelle. Raukka vain on niin juntturassa, että en tiedä haluanko toista edes ratsastaa hetkeen ennen kuin saadaan koko ponin kroppa kunnolla auki. Omatunto vähän soimaa. Huomaatteko?
On siis tiedossa Pennin osalta totaalista elämäntapamuutosta. Tavoitteet ovat korkealla, mutta niin on myös salossa liehuva Pennin pyörittäjän lippu. Lyhyesti tiedossa on totaalista hierontaa ponille, vähemmän ruokaa mahaan ja enemmän liikuntaa edes jossakin muodossa.
Ja sittenhän se kuulostais jo melkein siltä kliseiseltä kesäkunnolta.
