Uusi vuosi, vanhat kujeet

Joulu meni, lumet suli ja uusi vuosikin vaihtui. Meille uudenvuodenaatto tarkoitti aamupäiväistä ratsastustuntia ja totaalisesti hommiin joutuikin. Sekä kuski, että poni. Penni oli kenkkuiluista huolimatta tosi mukava ratsastaa, ainahan meillä se sama ongelma on; käsijarru saattaa hirttää kiinni.

Ei tainnu olla ratsastajan pyytämä pysähdys...

Pitkästä aikaa sain myös kameraan tarttumaan jonkun ja kuvasaldo on jälleen suurempi kuin hetkeen. Mutta ehkäpä tekin nautitte vähän suuremmasta kuvasaldosta näin heti alkuvuodesta. Kuvaajana toimi poikaystäväni, jolle kirjoitan tähänkin kiitokset. Onnistuneita otoksia tuli ihan liikaa! Välillä niinkin tosin.

Wannabe vuonis?

Pimeä vuodenaika ei tosin helpota tämän pienimuotoisen motivaatiopulan kanssa. Penni lomailikin jouluna pari päivää ja viime viikkokin sujui aika letkeissä tunnelmissa. Poni tuntuu silti paremmalta kuin ennen joulua, vaikkakin sen mielestä minä voisin hyvin kantaa sen pään. Laukasta on alkanut kuoriutua todella näyttävää, Penni jopa nostelee jalkojaan ylös, eikä vain laukkaa hirvimäisesti eteenpäin.

Tilannekuvana laukannosto

Ratsastaja puolestaan taisteli jumalatonta kuumuutta vastaan ja lihakset huutavat hoosiannaa tuollaisen treenin jälkeen. Pakko silti kehuskella asialla, että kyllä vaan on toi istunta ihan huimasti parantunut tässä ihan kuukausien sisällä. Katse on edelleen kiinnittyneenä korviin ajoittain, mutta ainakin tiedän milloin poni kuuntelee minua, eikä ympärillä tapahtuvaa.

Sain tuossa myös Ruskein silmin -blogista haasteen, joka käsitteli asiaa "Hevoseltani olen oppinut...".
Mitä mieltä olette, toteutetaanko moinen näin heti alkuvuodesta?

Sen kummempia kuulumisia mulla ei ole jakaa. Kunhan tässä taas pääsisi arkeen kiinni näiden hässäköiden jälkeen, saattaisin saada taas kirjoitussuonistani otteen. Toisaalta on ihan hyvä pitää välillä pienimuotoista taukoa tästäkin hommasta, jotta mielenkiinto säilyy vielä tänä vuonnakin.

Toivottavasti siis tämä vuosi tuo tullessaan paljon uusia, hienoja kokemuksia.

Hehkein uudenvuoden hymy

Teille toivotamme onnellista uuttavuotta, toivottavasti
vuoteenne tulee sisältymään mahtavia elämyksiä!

Adventtikalenteri - Luukku 4

Kun radioissa raikaa ne ihanat joululaulut...

Ja sinä päätät värittää ne uusiksi.

Kuvat ovat ikivanhoja, vuosilta ennen Penniä. EPT = Ennen Pennin Tuloa

Lunta tulvillaan on raikas talvisää,

ei ruunivoikkokaan, nyt enää talliin jää.

Sen kohta satuloin, satulaan pienehen,

ja sitten joutuin matkahan me käymme juntturoiden.

Joulu on taas, joulu on taas,

astiat täynnä kauraa.

Joulu on taas, joulu on taas,

astiat täynnä porkkanaa.

Nyt sitä saa, nyt sitä saa

vatsansa täyteen kauraa.

Nyt sitä saa, nyt sitä saa

vatsansa täyteen porkkanaa.

Ei itkeä sais, ei meluta sais,

joku voi tulla kentän laitaan.

Penni-poni matkaan ei käy.

Nyt ponien kirjaan merkitään taas:

ruokaa vai ruoaton, ajatelkaas!

Penni-poni matkaan ei käy.

Taas pieni Janita kirjaa

ja muistiin merkitsee,

niin Penni-poni tietää saa,

kuka lahjat ansaitsee.

Siis: Ei itkeä sais, ei meluta sais,

liikkuminen ois paljon mukavampaa.

Penni-poni matkaan jo käy.

Hei, Penni-poni, ruunivoikko kellertävä,

valkohampainen, nenä mustanpuhuva,

tuon sulle porkkanasta herkun!

Hei, Penni-poni, talvipakkasilla on

vielä voimaton lämpö auringon,

siis on aika pukkirodeon.

Oi porkkanapuu, oi porkkanapuu

ja omenat uskolliset!

Sä kellerrät kesäisin,

tuot makus talven tuiskuihin.

Oi porkkanapuu, oi porkkanapuu

ja omenat uskolliset!

Pian se joulu on vihdoin täällä. Se ainaisesti odotettu juhla.

Minusta on myös hienoa tajuta, että blogilla on yksivuotissynttärit tiistaina 20.12. Voimme siis juhlistaa sitäkin tässä samalla!

Me jäämme tämän adventtikalenterin viimeisen luukun myötä joulutauolle!

Palataan joulun pyhien jälkeen!

Älyttömän hyvää ja ennen kaikkea rauhallista joulua

kaikille lukijoille ja meitä seuraaville otuksille!