Matka joka ei ehtinyt alkaakaan

Olin jo miltein unohtanut, että eihän asiat voi mennä aina niin kuin on suunniteltu. Pieni suunnitelmien muutos ei haittaisi, mutta siinä vaiheessa kun poni päättää, että hän ei suostu kävellä traileriin ollenkaan, tulee kyllä pienimuotoinen mietintä, että miksi näin.

Emme siis ikinä startanneet kisoissa.

Jos olisin tiennyt, että tuo traileri tuo taas kasan ongelmia, olisin alkanut lastaamaan Penniä jo paljon aikaisemmin. Eipä ole vain enää ollut viime kevään jälkeen mitään ongelmaa. Harvinaisen hienoa olisi tietää mistä tämä johtuu.

 Turhan työn tulos

Epäilyksenä itselläni on viime kertainen klinikkareissu. Kaikkihan meni tuolloin hyvin eikä mitään varsinaista ongelmaa tullut matkustamisessa, mutta kenties Penni ajatteli, että vaikka kaveri olikin mukana trailerissa, voi määränpää olla jokin tuiki tuntematon.

Eikä olisi tehnyt mieli jättää hommaa kesken, mutta pitihän nyt kaverin päästä starttaamaan suunnitellusti, eikä meidän takia todellakaan jättäydytä pois. Neljäkymmentäviisi minuuttia yritettiin ja siinä vaiheessa aika vain loppui kesken. Oikeastaan loppupeleissä hommassa ei ollut edes mitään järkeä, koska Penni hyppi niin kovasti homman aikana, että sai kaulaansa hienon vekin ja leukaansa muutaman haavan.

Mutta näillä mennään. Tai siis nimenomaan ei mennä. Täytynee pyrkiä ajan kanssa lastaamaan se ennen seuraavaa kertaa ja toivoa, että se ymmärtää sen, ettei aina olla menossa pahaan paikkaan. Olin silti todella pettynyt lopputulokseen ja onpahan kuukauden edestä taas itketty.

Muutenhan kaikki meni hyvin. Episodin jälkeen poni oli meinaan kuin unelma... Taisi ymmärtää, että olin aika vihainen.

Vaikkei ehkä saisi. Onhan se kuitenkin vain poni.

Ponitamma.

Varusteeton urheilusuoritus

Doing what you like is freedom. Liking what you do is happiness.

En voi kieltää, etteikö mua ihan hitusen jännittäisin viikonloppuna tapahtuva maailmalle meno. Viime kerta sujui niin mallikelpoisesti ja vaivattomasti, että melkein odotan innolla, mikä tällä kerralla menee pieleen. Ja pessimistihän ei pety, joten varaudutaan pahimpaan; poni jumahtaa kesken radan ja saan hävetä silmät päästäni ja toivoa, että voidaan lähteä samantien kotiin.

Penni on ollut tämän viikon tosi huonolla liikutuksella maanantaina rokotuksen takia. Jäykkäkouristusrokote toi meille myös pienen kuumeen, joten ollaan menty rauhallisin ottein. Tänään vasta päätin kunnolla laittaa ponin menemään ja kyllähän se meni, kun sai sen ensin kivaksi avuille. Pukkeja kyllä sateli, enkä taas muistanutkaan miten tasaiset loikat poni osaakaan vetää. Toivottavasti jäivät kuitenkin tähän yhteen kertaan. Ennen vanhaan se oli taitavuutta, että pysyi kyydissä, nyt vain ärsyttää kun koko homma pitää koota takaisin käsiinsä ja jalkojensa väliin.

En ole myöskään saanut tälle puolelle kuvia ponista, mutta innostuin kuvailemaan luontoa hitusen ja päätin julkaista täällä nämä muutamat kuvat. Jos hyvä tuuri käy, kisoista saatetaan saada jotakin materiaalia. Tarkoitus nyt on kuitenkin vain päästä paikan päälle ja onnistua suorituksessa. Ehkei pitäisi stressata niin kovin, mutta jotenkin jännittää aikaisempaa enemmän. Onneksi tätä ei sentään voi verrata vuoden takaiseen. Ehkei ensimmäisten kisojen jännitystä voita ikinä mikään.

Ensimmäinen varusteeton kuva on viime sunnuntailta. Ratsastelin rennosti riimulla kentällä, kun päätin olla yksinäni uhkarohkea ja pujottaa riimunkin pois Pennin päästä. Sattumoisin tallista tuli tallikaveri juuri hevosensa kanssa ja halusi ikuistaa extremen urheilusuoritukseni. Kiitoksia siis hänelle, että tämäkin hetki saatiin ikuistettua! Fiilis oli aika sanoin kuvaamaton, vaikka jouduin toiseen suuntaan ottamaankin riimun takaisin päähän. Oikea kierros on Pennille niin paljon hankalampi, mutta riimun kanssa hommassa ei ollut mitään ongelmaa.

Eikä ilman käsiä kyllä kyennyt ihan laukkaamaan vielä. Testasin. Ja meinasin heittää takaperin voltin ponin hanurin kautta alas.

Tosin lopetin siihen, että liu´uin ponin pepun päältä maan tasalle. Ei kerrota, että Penni vain nukkui.

Ihan kun sitä nyt koskaan oikeasti kiinnostaisi minun temppuni.