Päivä oli minun osaltani laiskanoloinen ja ensimmäinen iso ongelma oli se, että mitä ihmettä haluan Pennin kanssa puuhata. En halua, että se nyt viettelee kamalasti vapaa päiviä, kun sen mahansa kanssa voisi tehdä rankempaakin treeniä. Otin siis itseäni niskasta kiinni ja päätin ratsastaa lihaskivuista huolimatta. Hyvä päätös, kieltämättä.
Ja sehän se hienous tuossa kaikessa onkin.
Olen huono kehumaan itseäni, mutta pakko kai se on myöntää, että oma istunta on parantunut kertaheitolla huomattavasti. En edes tiennyt ratsastamisen olevan näin rankka laji, mutta nythän sitä vasta on päästykin kirjaimellisesti ratsastamaan. Ja onhan siitä toki vuosia, että on saanut mitään kunnon neuvoja tuohon harrastamiseen. Kuvat varmasti kertovat enemmän kuin kirjaimet tietokoneen ruudulla.
Oman ratsastamisen jälkeen Nea (myös meidän hovikuvaaja) uskalsi jopa kiivetä tuon hirvittävän pelottavan karvaturjakkeen selkään. Aluksi piti mennä vain käyntiä ja ravia, mutta mitä ilmeisimmin Penni olikin mukavempi kuin tuo ajatteli. Pennille sateli kehuja ja poni oli taas niin jumalattoman ylpeä itsestään. "Silloin ekoi kertoi ku sä ratsastit ni mietin, et miten sä oikeesti jaksat tätä."
Nii, miksiköhän?
Älä nyt sano toista hirvittävän pelottavaksi karvaturjakkeeksi :( Se on pikemminkin hirvittävän suloinen nalleturkki ;)
VastaaPoistaTeddykarhu :D saa nähä kuinka luikun näkönen se on kesäl ku toi karva tippuu. Jos se kerkee tippuu ennen ens talvee :'D
PoistaTosi suloset kuvat! ❤️
VastaaPoistaKiitos :) Ja kiitos ratsastuskuvien ottajalle erikseen :D
Poista