Sain myös varmistuksen, että meidän satula on nyt hyvä eikä sitä tarvitse murehtia. Penni ei satulaa protestoi vaan ennemminkin jos sillä jokin on pielessä, ne on ne selkälihakset. Ne onnettomat, joita se pääsee kasvattamaan tässä kevään myötä vain enemmän. Lihonutkin se pieni perkele on. Mutta voin vain katsoa peiliin ja todeta, että eipä se nyt hetkeen olekaan liikkunut niin reippaasti, että läski lähtisi. Tästä se taas jatkuu! Tai aloitetaan hiukan alusta ja kunnon treenit kehiin, minulle siltä osin miten pystyn.
Saatte tässä hurjan pitkän (kolme sekuntia..) videon, joka on todella huono, jossa eiliseltä irtohypytystä. Este on siinä 90cm paikkeilla... Esteponi, hitto miten himottaa päästä oikeasti hyppäämään. Ainiin, Penni osasi myös leikkiä agilityponia; eipä tarvinnut itse hypellä mukana! Olen vähän ihmeissäni, että se ihan oikeasti tuon hyppäsi, en olis ihan heti uskonut tollasta kapasiteettiä löytyvän!
Tänään puolestaan testattiin uusi ratsastusvyö ja se osoittautui hyväksi hankinnaksi! Mulla ei uusista ostoksista ole kuvia, mutta eiköhän nuo esineet tule esiintymään kuvissa myöhemminkin. Tarkoitus olisi ottaa kamera lähipäivinä mukaan! Tarkoituksena oli juoksuttaa ja ajattelin sen jälkeen käppäillä loppukäynnit selästä ja samalla testata sen kahvan siinä vyössä. Ei jaksettu edes suitsia laittaa, joten mentiin ihan vain riimulla. Juoksutus sujui paremmin kuin viime kerralla... Taitaa se kunnioitus taas tulla pikku hiljaa takaisin.
Juoksutuksen jälkeen hyppäsin sitten kyytiin ja ensimmäiset hetket meni ohjaustehostimen etsimiseen. Aika äkkiä Penni kuitenkin alkoi kuunnella pelkkää pohjetta, eikä riimunnarua oikeastaan tarvinnut käyttää. Kävelin muutamia kierroksia ja uskaltauduin nostamaan ravin. Penni ravasi tosi nätisti, ehkä vähän ihmetteli kyllä, mutta meni, eikä edes yrittänyt rynniä ulos avonaisista porteista. Se olisi ollutkin tosi mukavaa... Ratsastaa villiponilla, ratsastusvyön kanssa ihmisten ohi...
Maiskutin kolme kertaa ja poni nosti nätin laukan. Minä laukkasin. Ilman oikeastaan mitään ohjaa, mutta pohjeavut meni läpi paremmin kuin hyvin. En olisi ikinä uskonut, että uskallan moiseen ryhtyä! Olen murtumatippumisen jäljiltä ollut kovin arka kokeilemaan mitään, mutta toisaalta tuohon poniin alan pikku hiljaa luottamaan enemmän ja enemmän. Kyllähän se testasi pysähtymällä, että mitä tapahtuu, mutta oikeastaan vain yhden kerran!
Tuon hurjan ratsastuksen jälkeen lopetettiin ja kehuin Pennin maailman ääriin. Banaaniherkut on taas niin pop ja kaikki vaan tuntuu nyt luistavan hyvin! Mulla on paljon asioita mitä haluan testata lähiaikoina, vaikkakin pitää mennä tuon nilkan kunnon mukaan. Pakko testata silti joku päivä ratsastaa ihan jalustimilla.
Jos sitä vaikka pääsisi kohta tunnille takaisin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti