Sivut

29. tammikuuta 2017

Kaunoluistimet kavioihin?

Monessa muussakin blogissa on käsitelty tätä iän ikuista jääkeliä. Ei naurata ei. Siinä vaiheessa kun meinaa jo omilla kotirappusilla lentää pyrstölleen, tekisi mieli vain kääntyä takaisin sisälle, lukita ovi visusti ja vetää peitto korviin. Joku voisi sitten vaikka soittaa, että hei kevät on tullut! Ja sitten voisin kömpiä mielissäni auringonpaisteeseen ja hiekkaiseen maisemaan.

Mutta kun ei ne asiat niin helposti ratkea. Oli kyse sitten mistä tahansa.

© Outi Uusitalo

Olen nyt kuitenkin positiivisesti ottanut tämänkin takaiskun ja todennut, että ainakin käytiin eilen maastossa kävelemässä kaverin kanssa. Pennin mielestä olisi ollut vain harvinaisen kiva mennä kovempaakin, mutta tällä kertaa jätettiin se vauhti kotiin. Alussa pieni ilmaloikka sai mut jo ajattelemaan, että mitähän tästäkin tulee, mutta kyllähän poni sitten vähän rauhoittui. Oltais kyllä voitu se lenkki kävellä pariikiin otteeseen, mutta läpimärkänä ei sekään jostain syystä huvittanut.

Samaten meillä oli oikein kamera mukana, mutta kuvasaldot jäivät kelin myötä onnettomiksi. Josko joku toinen kerta uudestaan! Penni kuitenkin vakuutti mut, että asiat eivät nyt oikeasti ole niin huonosti, sillä tuo virta mikä löytyi, yllätti minutkin iloisesti. Onneksi mukana oli kuitenkin reippaampi kaveri, joten päästiin me vähän ravaamaan toista välillä kiinni ja Penni otti yhden pienen laukkapätkänkin.

Ihan itsenäisesti tosin.

Tunnetteko muuten paljon hevosia, jotka osaavat ihan itse jarrutella, jotta pääsevät ravaamaan? Penni teki sitäkin yhdessä vaiheessa. Se oikein tuskallisesti käveli hitaasti ja kun kannustin sitten ottamaan kaverin kiinni, niin toinen oikein ponnahti raville! "Jee, me liikutaan!" Olisi varmaan sopinut ponin suuhun paremmin kuin hyvin. Ja ei, tuo lausahdus ei sen suusta kuitenkaan kovin usein kuulu.

Ja ihan uutena asiana, meidän lookki muuttui tuossa viime viikon loppupuolella radikaalisti. Villimustangista tuli nyt kunnon kisaponi! En olisi tämän päivän ikinä uskonut tulevan, että oikeasti oma-aloitteisesti (okei, oli mulla kannustusjoukkoja) suostuisin leikkaamaan Pennin tukan lyhyeksi. Nyt se on kuitenkin tehty ja olen suunnattoman tyytyväinen tähän! Uusi tyyli antoi myös mulle jotakin positiivista virtaa tähän hommaan, eikä asiat tuntuneet enää niin kamalilta. Tiedä sitten, mistä moinen johtuu...

Musta tuli melkein ruunan näköinen! T.Penni

Taidan silti kaivaa luistimet jalkaan ja yrittää luistella ainoan mäen ylös, joka mulla on matkalla tallille. Jos en ikinä perille pääse, liu´un ainakin takaisin kotiovelle jos ei muuta.

Sitä kevättä odotellessa. Ponin karvatkin puhuvat jo vähän siihen suuntaan.

8 kommenttia:

  1. Hahah, eipä kyllä tule ainakaan yhtäkkiä mieleen tuollaisia, jotka osaisivat hidastella tahallaan :D Pakko myöntää, että Pennin ulkonäkö muuttui huomattavasti tuon harjan leikkaamisen myötä, enkä sano tätä ollenkaan pahalla! Sehän on tosiaan kisaponin näköinen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappas, sä kerkesit tänne ennen kuin mä kerkesin sulle kommentin laittaa :'D Nopeaa toimintaa!

      Mutta hei, mäkään en ole aikaisemmin näin pahaan hidastelijaan törmännyt :D Aikaisemmin ratsastanut kyllä yhdellä, joka tykkäsi kanssa ottaa kiinni toista, mutta ei se sentään ihan löntystämään alkanut! :D Ja Penni kiittää harjakehuista! Minustakin siitä tuli niiiin paljon siistimmän näköinen ja tällä kyllä nyt kehtaisi mennä mihin vaan, kunhan mammuttikarva vielä lähtisi lätkimään :D

      Poista
  2. On nuo jääkelit kyllä hirveän ärsyttäviä... Tóivottavasti tulisi tarpeeksi lunta ettei olisi liukasta, taikka sitten suoraan sulaisi kaikki pois eikä lunta näkyisi, kuin vasta syksyllä. No, mutta kuitenkin hyvä postaus ja on Penni kyllä kaunis poni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yön aikana tuli lumi jään päälle, eikä kävelyssä enää tarvitse miettiä, mutta kavioissa pito onkin vähän eri kun hokit eivät enää pure siihen itse jäähän... Saa nähdä mihin nämä kelit tässä vielä menevät! Intoa olisi kyllä jo päästä tekemään oikeastikin jotain, tuolla ihan uudella kisaponilookilla :D En ole sitä vielä selästä päässyt katsomaan :D

      Mutta Penni kiittää suuresti :)

      Poista
  3. Tää liukastelu on kyllä tosi ikävää :( Ihana banneri!
    http://mahdollisestiehka.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on... Inhottavaa! Mutta hei kiitos paljon! :)

      Poista
  4. Oivoi, on se hankalaa, jos kenttä on ennemmin luistinrata :/ Meillä on onneksi tuo maneesi, mutta minusta olisi kiva mennä talvisinkin tunteja ulkona, jos sää suosii- ei se vaan ikinä suosi, kun minä tallille osun! :D Talvimaasto olisi kyllä ihana myös koulu- ja estevääntöjen keskelle :) Mutta en valita kyllä nyt tällä hetkellä, tehtiin mitä vain, sillä tänään pääsen pitkästä aikaa taas hevosen selkään! Onnellinen jo ihan vain siitä siis! :)
    Toivottavasti kenttä nyt sulaisi tai sataisi sitten vaihtoehtoisesti lunta päälle tarpeeksi, niin pääsisitte sinnekin työskentelemään ilman luistimia. Ja Pennille terveisiä, että se moottori voisi hyristä ihan yhtälailla kentällä, kuin siellä maastoilussakin! ;) Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maneesitalleilla tuo on yleisesti kuultu lause! :D mutta sun tilanteessa kyllä mikä tahansa kelpaa kun niin pitkää joutunut olemaan ratsastamatta! Kyllä mullekin kelpaisi :D

      Mutta sitä tässä onkin päivitelty, että tapahtuisi nyt jotakin sään osalta! Mieluiten se hiekka, kiitos :D Pennille lähetetty terveiset, taisivat myös auttaa tämänpäiväisen ratsastuksen osalta ;)

      Sinulle myös tsemppiä, että parannut loppuun saakka! :)

      Poista