Satulaseppä tosiaan kävi sovittamassa meille satulaa. Se epätoivoinen ilme oli melkein käsinkosketeltava. Nyt olisi silti kaksi vaihtoehtoa, mitä haluaisin tottakai kokeilla selästä käsin... Ongelma onkin, ettei toista satulaa saa ratsastussovitukseen. Tämä vieläpä se satula, mitä enemmän haluaisin.
Periaatteessahan satulat ovat täysin samat. Niissä on vain se ero, että toinen on Wintec ja toinen olisi Bates. Ja enemmän minua itseäni kiinnostaisi tuo nahkainen versio. Penni todennäköisesti tule kapenemaan ikinä niin paljoa, että se olisi alle XW leveyden, jolloin tämä satula voisi jopa pysyä meillä pidempään kuin vain muutaman kuukauden. Näin aluksi meille joudutaan satulaan tunkemaan se ihan levein kaari... Miten niin omistan norsun?
Ongelmana on nyt siis se, että en tätä Batesin satulaa saa nyt mistään sovitukseen. Toki muista satulaliikkeistä pitää varmasti nyt kysellä jos joku lähettäisi tai lähistöltä pystyisi noutaa sovitukseen. En minä nyt voi satulaa tosta noin vain ostaa! Sitä paitsi kun kyseessä ei ole muutaman satasen ostos vaan nyt puhutaan ihan hurjan suurista rahamääristä...
Mutta se siitä. Eiköhän tämäkin asia ratkea. Satulaseppä otti onneksi tuon epäsopivan, vanhan koulusatulamme välitykseen, joten pääsin ainakin kertaheitolla eroon epäsopivasta. Yleispenkki nyt menee meillä romaanin kanssa joten kuten ja se saa jäädäkin asumaan vielä meille. Se ei ollut kuitenkaan ihan täysi floppi.
Eilen mä sitten hyppäsin pitkästä aikaa sen yleissatulan kyytiin ja lähdettiin aamutuimaan ratsastustunnille! Oli jokseenkin erilainen fiilis keikkua siinä satulassa, mutta hommahan pelitti oikein mukavasti kuitenkin. Penni oli tajuttoman mukava ratsastaa ja tuntui tosi yritteliäältä. Enkä nyt toki haluaisi kehuskella mutta
Me ei pysähdytty kertaakaan. Ei jumahdettu kertaakaan!
Laukkaa ei otettu, ravityöskentely tuntui kyllä pitkästä aikaa tosi mukavalle ja musta välillä jopa tuntui, etten ole täysin alottelijan tasolla näin talven jäljiltä. Tajuttoman pitkästä aikaa mulla oli myös vihdoin kuvaaja mukana, joten postauksen kuvathan ovat juurikin tuolta tunnilta! Melkein yllätyin, että näytettiin noinkin kivoilta, mutta eihän se ikinä siltä tunnu.
Toki voitaisiin ehkä Pennin kanssa harrastaa enemmän väistöjä, avoja ja muita tosi kivoja jumppaliikkeitä ihan itsekseemmekin. Olen vähän riman ali limboaja, mutta kaiketi mä joku päivä tässä innostun tekemään noita ihan itseksenikin. On vain vaikeaa tajuta millon poni sitten menee oikein ja milloin pelkällä rusetilla. Penni kun on niin helppo laittaa rusetille... tai sitten ei.
Mutta taidanpa jatkaa tätä satula-asian miettimistä ja koittaa nyt jotenkin repiä jostakin tuon satulan testiin. En haluaisi kuitenkaan hirveän kauaa ratsastaa vähän epäsopivalla satulalla, sitä paitsi kun tottui koulupenkkiin, ei sitä ilman ikävä kyllä osaa enää elää.
Ja kyllä siinä vaan on ihan eri fiilis ratsastaa. Uskon, että moni muukin myöntää sen.