Sivut

7. toukokuuta 2019

Nautintoa tallimatkasta


Meidän muutosta on nyt kulunut tasan viikko ja pakko myöntää, että kyllä on oikeasti rauhoittavaa ja mukavaa kun Penni asuu kaksikymmentä kilometriä lähempänä kuin aikaisemmin. Nykyinen tallimatka on sellainen, minkä jopa pyöräilee kymmenessä minuutissa. Mutta miksi me nyt sitten muutimme?

Vaikka aktiivipihatto oli oikeasti aika unelmaa ajatellen sitä, kuinka paljon poni liikuskelee päivänkin aikana siellä, tuotti tuskaa lähinnä se ajomatka, jonka joutuu ajamaan useimmiten vain tallireissua varten. Yrityksen perustamisen jälkeen minun kun ei oikeasti tarvitse liikkua kuin kaupassa ja työmatkoilla autolla. Porvooseen ajo siis oli lähinnä turhauttavaa. Ja koska nykyajan autolla ajelu ei oikeasti ole edes kallista vain aivan jäätävän kallista. Varsinkin nyt kun tulotkin koostuvat vain lähinnä starttirahasta omalta osaltani.


Kuvaaja on mitä ilmeisimmin epäilyttävä

Huomaa myös sen motivaation palanneen hommaan kun nyt minulla on oikeasti mahdollisuus käydä joka päivä tallilla ilman huolta siitä, onko minulla muutaman päivän päästä varaa ajaa edes tankille eikä minun tarvitse laskea matka-aikaa talleiluun. Toisaalta myös se, että olen ikuinen maalaissielu, en jokseenkaan kokenut millään omaksi ison tallin meininkiä.

Olen aina pitänyt siitä, että on niitä hetkiä kun saa ihan yksinkin mennä kentällä ilman huolta, että sinne edes välttämättä tulee kukaan. Tuolla tällaisen toteuttaminen oli haasteellista, koska tottakai ihmisiä on paljon kun hevosiakin on paljon. Varsinkin totaali hurahtaminen kaulanaruiluun tuotti haasteita kun keskittyminen herpaantuu heti kun joku muu astelee kentälle. Siinä se oma rauha on kuitenkin minusta a ja o, varsinkin kun tietää Penninkin olevan sellainen "hei kukas sinä olet?" -poni.

Vaikka mentiinhän se yksi kerta samaan aikaan juoksutettavan hevosen kanssa ilman ongelmia.
Minulla itsellä kuitenkin karkasi homma näpeistä, enkä enää ollut luottavainen.




Kaikessa hiljaisuudessa siis aloin etsiä paikkoja tästä Askolan lähettyviltä. Kriteerini olivat lähinnä pihatto, ei vapaata heinää ja kenttä. Ja sattumalta löysinkin, tosin paikan, jossa nyt ei sitä kenttää ole. Kenttä on kuitenkin tulossa kesän aikana, joten enpä minä oikeasti edes halunnut enää kieltäytyä! Rauhallinen kotitalli, kaveriksi Penni sai nyt heti aluksi rautiaan pari vuotiaan varsan ja myöhemmin pihattoon saadaan myös shetlanninponi taustajoukoksi. Pihattokin on mukavaa koivikkoa kivikkoineen ja mäntyineen ja pahimpiin mutapaikkoihinkin on heitetty haketta, ettei ihan valu maan syövereihin. Pieni makuuhallikin toki on, jonne pääsee vähän suojaan jos karua villiponiani sattuu kiinnostamaan.


Penni on heti ottanut varsan omiin hoiviinsa, eikä se halua päästää sitä enää silmistään; jos varsa katoaa nurkan taakse, täytyy Pennin mennä heti tsekkaamaan tilanne. Parivaljakko tuli heti alusta saakka minusta älyttömän hienosti toimeen, vaikka Pennin mielestä varsan alkuhuuma laukkoineen päivineen oli ihan turhaa kun maassa oli vihreää syötävää. Sain kuitenkin pari päivää sitten kuulla, että kaksikko on alkanut harrastamaan aamurallitteluja ja ne puikkelehtivat kauheaa kyytiä koivikossa.

Tasapainotreeniä ihan omasta takaa, aika luksusta!


Kaiken kaikkiaan olen siis vain iloinen tästä muutosta ja tyytyväinen siihen, että tein tämän päätöksen, vaikka vaikealtahan se tuntui lähteä kun poni oli kuitenkin juuri asettunut aktiivipihaton laumaan. Joskus on kuitenkin tehtävä radikaaleja päätöksiä, jotta elämä voisi jatkua taas hitusen paremmin. Tai ainakin minä koen tällä hetkellä, että mukavampaa se on kun voin itse oikeasti käydä liikuttamassa useammin ja päästään ehkä taas paremmin kiinni niihin meidän omiin juttuihin.


Tärkeintähän tässä elämässä on kuitenkin siitä nauttiminen.
Ja jos siitä ei nauti, on jotakin muutettava nauttiakseen.

8 kommenttia:

  1. Oi, ihanaa että teillä sujui muutto hyvin ja Pennikin on kotiutunut! :)
    Lyhyt tallimatka on kieltämättä luksusta, mullakin on ehkä semmoset 5-7 kilsaa tallille? Suunnitelmissa olisi kesällä pyöräillä tallille, ettei tarvisi tota autoa käynnistellä sen takia. Koska niin kun sanoit, autolla ajaminen on jäätävän kallista. Etenkin kun bensan hinta on taas aivan huipussaan ja mulla on tollanen kunnon bensarosvo, joka hörppäsee sen 14 litraa sadalla kilsalla. :'D Ei tee hirveästi mieli ajella sillä mitään "hupiajoja".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin! Toisaalta on paljon kivempi käyttää se bensa mitä menis pelkkään tallimatkaan johonkin parempaan.. Varsinkin kun mekin tykätään käydä ettimässä uusia paikkoja ja kuvaamassa luontoa, ei aina nämä kotikunnan metsiköt nappaa. Ja muutenkin road trip sieluisina tykätään ajella. Aikaisemmin oli toki eri kun olin samoilla suunnilla töissä, siksihän alunperin poni muuttikin Porvooseen.

      Ja joo, ei meilläkään mitään ihan minimikulutus autoa ole, välillä hirvittää katella kulutuksia :D

      Poista
  2. Mä niin ymmärrän! Muuli oli aluksi Porvoossa tallipaikalla ja kun kilsoja tuli 35 ja matkaa myös 35 minuuttia, niin kyllä huokaisin helpotuksesta kun se muutti lähemmäs. Tallimatkaa on nyt 10 kilometriä ja vaikka aina pyörilyä suunnittelen, ajan kuitenkin lopulta autolla.. No ehkä kesälomalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä mäkin mietin, että kuinka paljon se pyöräily sitten loppupeleissä kiinnostaa kun mahdollisuus on :'D mutta ajatuksena kuitenkin hyvä eiks vaan! Kyllä sillä matkalla vaan on paljon merkitystä jaksamiseen!

      Poista
  3. Lyhyt tallimatka helpottaa kyllä elämää tosi paljon! Meilläkin oli ennen poni n. 30min ajomatkan päässä (mikä ei toki ihan jäätävän pitkä ole, mutta tie oli aivan kauhea talvisin). Vaihdettiin se kuitenkin pari vuotta sitten neljän minuutin ajomatkan päähän, mikä on kyllä aivan luksusta! Poni on käytännössä takapihalla, jonka takia tallilla voi käydä vaikka paristi päivässä. +Bensoissakin on tullut melkoista säästämistä, kun kilsat väheni vuorokauteen yli 40 ja kisamatkatkin on pääosin huomattavasti lyhyempiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin! Ei se 30min paha ole, mutta onhan se muutaman minuutin matka kuitenkin ihan eri! Jos oikeasti vaikka sattuukin jotakin, niin jotenki helpottaa sekin, että olet nopeasti paikalla. Plus vielä voit oikeasti päästä itsekin kengityksiin yms mukaan kun matkaan ei mene ylimääräistä.

      Poista
  4. Kävipä teillä tuuri, kun löytyi noin kiva paikka läheltä! Pitkä tallimatka on kyllä aika ärsyttävä, itse olen ajanut monta vuotta 40 minuutin (n. 40 km) matkaa suuntaansa. Siitä kun muutin ponin 20 minuutin (15 km) matkan päähän, tuntui jo tosi luksukselta. Ja viime vuonna muutin itse lähemmäs, nyt on 4 minuuttia autolla tai puoli tuntia kävellen. Se on aika hyvä, en tiedä miten enää tottuisin pitkään matkaan.

    Ja kyllä, muutot näkyvät todellakin polttoainelaskussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhu 40 km kuulostaa jo kamalan pitkältä! Alunperin tosiaan olin töissä samoilla suunnilla, joten oli jotenkin järkeenkäypää muuttaa poni tuonne. Mutta koska elämäntilanne muuttui niin paljon helmikuussa niin väistämättä alkoi miettimään parempaa ratkaisua. Kuvauskeikatkin voivat olla hölmöihin aikoihin, niin onhan se kiva, että voit sitten vaikka käydä vain moikkaamassakin ponia jos muuta ei ehdi. Eipä ajella 30km ihan vaan huvikseen...

      Ja vähän tosiaan tuntuu siltä, ettei osaa tottua muuhun kuin lyhyeeseen matkaan kun ensimmäiset 3 vuotta kuitenkin poni asunut naapurissa.

      Poista