Chihuahuan metsälenkki

Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt...

Mennään hei käymään kävelyllä tuolla mettäpolulla kun ei me olla siellä pitkään aikaan käyty ja se on mukavaa kummallekin. Otetaan hovikuvaaja mukaan ja nautitaan yhteisistä hetkistä. Voitaisiin ottaa rakennekuva ja voisin taas verrata sitä vierekkäin siihen kakstuhattaviistoista otettuun ekaan wanna-be-rakennekuvaan. Koska siitä nyt vaan tulee hyvä mieli. Vaikka ponilla onkin tuhatkertainen karvamalli.

Todellisuudessaan aloitat projektin metallisella hikiviilalla raapien epätoivoisesti suuhun meneviä karvalisäkkeitä. Syljet, hinkkaat ja saat silti mielihyvää kun lattialle kasaantuu kunnon vaaleita karvakasoja. Katsot kelloa ja toteat, että siinähän meni vain puoli tuntia. Suitset päähän, parempi naru messiin ja eikun tallin ovesta raikkaaseen lumisateeseen. Keväänhän piti jo tulla. Ei tullut.

Poni säikähtää ensimmäistä tallin kulmaa, koska siinä roikkuu metrimaken mittaisia jääpuikkoja. Vauhdikkaasti pihatielle, pyörön kautta ihan varmuuden vuoksi. Muutama kiepautus ympyrällä, jossa ei edes tule kunnon spurtteja, höh. Matka jatkuu. Ensimmäinen pysähdys tulee siinä vaiheessa, kun minimammutti tajuaakin, ettei ollakaan menossa kentälle löntystämään. Maanittelet nelijalkaisen mukaan hyvin lopputuloksin.

Ylitätte tien loistavasti, se on aina saavutus, koska en ikinä tule unohtamaan Teboilin rekka -episodia. Taputat ja kehut. Poni pysähtyy. Ehei. Vanha lato kummittelee edelleen yli kahdenkin vuoden jälkeen. Poni sniffailee ilmaa, kaveri kertoo, että metsästä on nähty ilveksiä. Ei saa tollasta sanoa ääneen ton älykkään yksilön kuullen.

Koko alkumatkan hinaat ruunivoikkoa perässäsi. Otat vähän ravia ja poni luulee sen jälkeen, että nyt käännytään kotia kohti. Rakennekuvia oli tarkoitus. Ei me pysähdytty kodin takia. Onneksi ponini osaa seistä kaksisekuntia aloillaan maastopoluilla. Asettelen sen hienosti. Väärinpäin.

Käännät yksilön toistepäin, koska muutenkin se töllää mieluummin sitä kotia. Jalat sikinsokin. Asettelen, peruutan, otan eteenpäin. Lasken kymmeneen. Näytän etusormella, että paikka siinä ja poni luulee saavansa porkkanan hienosta suorituksesta. NYT, ota kuva NYT! Ja poni kääntää päänsä väärään suuntaan.

Kokeile tässä tiellä. Mene itse lumihankeen, koska poni työntää sut väistämättä sinne. Kengät täynnä lunta. Ehkä matkan jatkaminen on ihan hyvä tässä vaiheessa. Ponin mielestä lähdetään kotiin, joten päätät hinata nelijalkaista taas muutamia metrejä. Pian ollaan puoli välissä. Eikä edes olla.

Tie muuttuu sohjoiseksi. Laitat ponin lanaamaan tietä. Chihuahuan talutus on ihan mukavaa. Jännittävintä on, että polku on näiltä kohdilta kaikista huonokuntoisin. Selvittiin kunnialla. Tie haarautuu puolen välin merkiksi ja siinä vaiheessa nelijalkaiselle tulee nelivetovaihde päälle. Ei tietoakaan enää siitä, että sitä joutuisi hinaamaan. Hovikuvaaja ja kaveri jäävät kauas taakse. Minä taistelen oman polkuni puolesta, koska nelijalkaisesta olisi paljon mukavempaa jos tarpoisin umpihangessa.

Väittänee, että minulle kuuluu se kuntoilu.

Välillä pysähdytään odottamaan seuruettakin, ponia tosin ei kiinnosta, koska pianhan me ollaan kotosalla taas. Ruoka odottaa. Kahden tunnin kuluttua. Loppumatkasta haluat vain todeta, että poni voisi hyvin hinata sua loppumatkan himaan. Se nyt ei vain sattunut ymmärtämään sitä. Kokeiltiin kuitenkin.

Loppumatkan tyylinä oli muutenkin tämä, minä perässä ja poni meni narun mitan edellä.

Tien ylittäminen on tähän suuntaan aina jännittävin osuus. Joskus nelijalkaisesta kehkeytyy ihan kaksijalkainen meinaan. Tällä kertaa onnistumme kuitenkin pysymään nelivetona, tosin rekat kuulemma väistävät vaaleita poneja. Ei uskonut sanojani, etteivät ne väistä minunkaan sinistä nelipyöräistä. Se on kuulemma väärän värinen.

Vihdoin ollaan selvitty takaisin. Poni on märkä, lumisateesta. Taluttaja ja kaksi muuta kanssa kävelijää valuvat selästään hikeä ja puuskuttavat poninkin edestä. Olihan meillä kuitenkin ihan mukava reissu. Voisi ottaa uusiksi.

Sitten kun on kevät, eikä tuota valkoista kakkaa sada enää taivaalta.

Mieluiten myös toppi päällä. Peräti bikinit.

Ja ponilla sata kiloa vähemmän karvaa.

Silti tiedän, että silloin poni olisi se jolle tulisi kuuma. Harhakuvitelmissa on hyvä elää.

 Kuvaaja kuitenkin onnistui, katsokaa nyt sitä.