10. kesäkuuta 2018

Nautintoa täysin mahoin


Monen ponin paras vuodenaika on laidunaika.
Meille se on ollut narun päässä syöttämistä ja toivomista, ettei vihreän katsominen lihottaisi.

Tänä kesänä on kuitenkin myös Pennin vuoro nauttia.
Ja eilen se aikakausi alkoi.

Voinen vain arvata, miten suunnattomasti tuo ponineiti nauttii olostansa kuivalla preerialaitumella, mutta eipähän ainakaan pääse lihomaan muodottomaksi. Ehkä. Heitän toivomuskaivoon lantin, että liikutusmotivaationi riittää hakemaan ponia laitumelta töihinkin. Saa toki nyt muutaman päivän tuulettaa tyhjää päätänsä. Niin kuin minäkin.

No, oikeastaan uskon, että tuo oikeasti nauttii olostansa täysin mahoin. Ei epäilystäkään ainakaan kuvien perusteella. Pennihän ei nyt ole moneen vuoteen nähnytkään laidunta, tai on, mutta vain toisia hevosia siellä. Olen iloinen, että onnistui tämmöinen järjestely jo syödystä laitumesta. Onhan se kuitenkin ihan tervettä päästä nauttimaan olostaan ja saa tehdä juuri sitä mitä rakastaa. Syödä.

Toivottavasti muistaa juodakin välillä.

Ei tuo edes tiennyt mihin oltiin menossa, mutta ekana se tahtoi silti marssia.


Ensimmäinen lähtö. Pierupilvi seuraa perässä.



Peura? Gaselli? Ehei, Penni.

"Tänne mä jäääään..."



4. kesäkuuta 2018

Uusien olosuhteiden kisapäivä

Siinä vaiheessa kun poni oli trailerissa, tajusin, että nyt me todellakin startataan toinen Helppo Bn rata.

Voinen sanoa, että jännitysperhoset yllättivät todenteolla kun sen vasta eilen tajusi ponia laitettaessa kuntoon, että ollaan lähdössä ulkomaailmaan. Kuuma päivä, ei mikään ihan paras mahdollinen tuollaiselle laiskimukselle, mutta toisaalta ajatuksena oli, että eipähän lähde Penni ainakaan viemään. Ei jaksaisi moista. Olisihan kuitenkin saavutus päästä kotiin ilman hiekkatahroja pöksyissä.


Pakko myöntää, että kymmenen minuutin lastaaminen tuntui niin hiton luksusselta niihin vuoden takaisiin tappeluihin verrattuna. Kerran Penni yritti loikata pystyyn, mutta pienimuotoisen komennuksen myötä se päättikin tallustaa tämän jälkeen suoraan traileriin. Mahtipontinen suoritus. Myöskään takastulo matkalla ei ollut ongelmaa lastautua, ei edes pomppumeininkiä, vähän tosin mietittiin, että mitä jos traileri ei kuskaakaan kotiin.

Kotipihassa tosin oli niin hirveä kiire päästä pois trailerista, ettei kaksijalkainen kerinnyt mukaan ja poni pääsi irti. Pikku vikoja. Suurella auktoriteetillä päätinkin tämän jälkeen laittaa ponin takaisin traikkuun ja peruuttaa sen uudestaan pihalle sieltä. Rauhallisesti. Ensinäkin Penni ei tajunnut sen mahdollisuutta juosta ensimmäiselle ruohotupolle, joten sen kiinniotto oli vähän liiankin helppo. Toisekseen suuni loksahti auki, kun poninperkele tallusti kolmatta kertaa ihan täysin SUORAAN trailerin kyytiin.

Toistan, suoraan traileriin, kyseenalaistamatta yhtäkään liikettä.



Voimme siis tästä lähdin myös olettaa, että se sinne kykenee tulevaisuudessakin lastautumaan ilman jumahtamista sillalle. Tajuttoman hyvä fiilis tuli tästä, vaikkei peruutuskaan nyt täysin rauhallinen ollut, tarpeeksi hallittavissa silti, joten enpä alkanut vääntämään enempää rautalangasta. Olin niin äimistynyt moisesta suoraan kävelemisestä.

Itse kisapaikalla Penni käyttäytyi todella hyvin. Se oli oikeastaan rauhallisemman oloinen kuin aikaisemmilla kerroilla, vaikka oltiinkin ihan ensimmäistä kertaa kisoissa täysin muualla kuin Mäntsälän Ratsastuskoululla. Selkään pääsin helposti, antoi laittaa varusteet ongelmitta eikä edes leikkinyt oria muita hevosia nähdessään. Oikein kelpo suoritus siis tässäkin osa-alueessa.



Sama rentomeininki jatkui verkassa, mistä kuvatkin on räpsäisty, eikä me kehuiltakaan vältytty. Penni kuunteli tosi kivasti apuja ja oli paremmin kuin hyvin messissä siinä, mitä halusin ja mitä tehtiin. Ei merkkiäkään siitä, että sitä jännittäisi. Odotukset olivat korkealla, kunnes tajusin, että kisasuoritus ratsastetaan yksin maneesin puolella mistä kavereitakaan ei oikein kunnolla näe.

Ja maneesin ovellahan se koko homma räjähtikin sitten käsiin.

Mitään yltiömäistä temppuilua poni ei harrastanut, mutta jännittyi kauttaaltaan ja kyttäsi tiettyjä kulmia. Ihme kyllä tuomari ei tällä kertaa ollut suuri mörkö, mikä oli tottakai positiivinen asia. Aloitettiin rata ja tavoitteenani oli päästä maaliin saakka ilman hölmöilyjä. Eniten itseäni huoletti laukannostot; mitä jos se sinkoaakin kohti maneesin ovea?



Askeleet eivät venyneet, voltit olivat vähän mitä olivat, mutta arvatkaapa miten suuri saavutus oli pysähtyä tuomarin eteen täysin jännittyneellä ponilla, joka oli kuitenkin tehnyt kaiken mitä pyysin?! No todellakin yltiömäinen suoritus meille kahdelle! En voinut olla kehumatta Penniä taivaisiin sen kuitenkin niin luottavaisesta mielestä, ettei ottanut ritoloita kuullessaan autojen menevän maneesin ohi tai kun tuuli ujelsi seinissä. Tai ettei se oikeasti ottanut kiitorataa oikeassa laukassa ja vain kaahannut portille. Me tehtiin se, vaikkakin suoritus itsessään meni juuri ja juuri hyväksytyksi.

Ollaan kuitenkin monia suuria kokemuksia rikkaampia; oltiin ihan uudessa paikassa, toista kertaa minun itse vetämänäni, ensimmäistä kertaa tietämättömän hevosenhoitajan (joka suoriutui hommastaan loistavasti myös näissä koulukilpailuissa) kanssa, toista kertaa yhteisellä Been radalla ja kaiken kukkuraksi ensimmäistä kertaa ikinä yksin maneesissa.


Itse katsellessani videota aloin pohtimaan, miten kivalta Penni kuitenkin näytti siihen nähden, miltä se tuntui. En tiedä olisiko itse pitänyt vain ratsastaa enemmän, olisiko jännitys kenties hiipunut vain jumalattomalla eteenpäin laittamisella, mutta en oikeastaan edes jaksa soimata itseäni. Olosuhteet olivat kuitenkin aika suuresti erilaiset, mitä ikinä on ollut ja pelkkä radan suorittaminen (muistaen myös sen) noin jännittyneellä ponilla oli oikeasti jumalaton saavutus.

En voisi olla tyytyväisempi. Enkä ylpeämpi.

30. toukokuuta 2018

Villiponin laidunpäivä

1

Jos mä menisin itse tällä kertaa vähän aidan ali ja veisin ponin yksikseen pienelle laidunpläntille syömään. Koska se on yksin, se varmasti juokseekin ja näin liikuntamäärä olisi tavoitettu tältä päivältä.

Ja niin kuvittelin, että pääsisin helpolla.

2

Poni oli enemmän kuin täpinöissään hakiessani sen tarhasta, luuli jo samantien pääsevänsä vanhalle paikalle syömään. Olin kuitenkin ilkeä ja talutin sen talliin pienelle harjaussessiolle. Mikäs sen parempaa kuin pikapuunata nelijalkainen syömistä varten. Samalla kuitenkin laitoin kamerani pitkästä aikaa pieneen pussiin mukaan, koska olin päättänyt, että nyt minä vihdoinkin kuvaan sitä omaa poniani, joka kantaa maailman kauneinta titteliä. Ettäs tiedätte.


Olen satavarma, että tämä ei ole Penni. Jotenkin niin koomisen näköinen.

Uhkarohkeana lähdin pussukkani kanssa ylireippaan ponin matkaan. Selvittiin onneksi sadan metrin matka yhdelläkin kädellä, mitä nyt naapurin perävaunu oli aika jännittävä kokemus ja mietintään meni sillä sekunilla, että kävelläänkö vai jumahdetaanko. Mentiin kuitenkin. Vaikka vähän tiirailtiinkin jos ne neljä pyörää lähtevätkin liikkeelle ja jyräävät meidät. Olihan siinä kuitenkin alamäki.

3

4

Laitumen portin viereen päätin ensin asettaa kamerani, jotta voisin varmistua siitä, etten jää arvokkaan mustan mötikän kanssa ponin jalkoihin. En tosin kuvitellut, että naapurin koira voisi säikäyttää varmajalkaisen poniyksilöni niin totaalisesti, että miltein kiljaisin ääneen nähdessäni, miten lähelle sen ravi askeleet menivät kallisarvoista pussiani. Onneksi Pennini omaa semirauhallisen pelästymisen, eikä alkanut sen enempää pomppimaan. Tavoitteena oli nyt vain saada poni pois vaaravyöhykkeeltä. Se koirahan kyllä oli kiinni ja Pennikin nähnyt aika monta koiraa elämänsä aikana. Jopa irti olevia. Minulla päälimmäisenä ajatus, että poni piti nyt vain saada laitumen puolelle todella nopeasti, jotta kuvien ikuistajani ei menisi tuusannuuskaksi.

5

6

Portti auki, salamannopea valmistautuminen jumalattomaan spurttaamiseen, eli hippulat vinkuen sivuun kun riimunnarun päästää irti. 

Ja hurja villiponini laskee päänsä sillä punaisella sekunnilla maahan. Muistamatta koiraa, kavereita tai peräkärryä. Miltein kuulin, kuinka tuuli ulisi sen korvien läpi. Olisin melkein tahtonut alkaa leikkimään sätkynukkea ja saada uljaan connemarani kerrankin leikkimään edes vähän juoksukisoja, mutta totesin kuitenkin tämän olevan parempi vaihtoehto. Viime vuonna nimittäin pelkäsin, että Penni hyppäisi koko aidan yli kun se totaalisesti sekosi.

Maailman kaunein yksilö. Niinhän mä sanoin.

7

Tahtonen kuitenkin kuvienkin kautta vannoa, että kyllä se mun poni laukkasikin kolme askelta ja ravasi varmaan kymmenkunta askelta. Pelästyessään. Tuulta. Ja kyllähän tuollainen pelästyminen kuitenkin kuluttaa sata kertaa enemmän kaloreita kuin ihan treeni. Ja seisottiin kuitenkin auringonpaahteessa koko ajan. Ja olihan se laidunkin kuitenkin ylämäkeen.

8

9

Ja voisihan sitä enemmänkin keksiä tekosyitä.

Meinaan, että kyllähän se poni nyt varmasti niitä leukoja käyttämällä kuluttaa enemmän kuin popsii samanaikaisesti lisää kaloreita vatsaansa.

10

Saanen olla utelias ja kysyä teiltä,mikä numeroiduista kuvista miellytti sinun silmääsi eniten?

22. toukokuuta 2018

Kuinka kapeaksi voi leveä mennä?

Auringon lämpö on jotakin suuren suurta, mitä ei tällainen suomalainen millään käsitä. Ratsastaminen pitäisi suorittaa bikinivarustuksessa, jotta selviäisi edes jotenkin hengissä. Mutta hei, eihän me valiteta, ei ainakaan talvea tänne. Ennen marraskuuta.


Keskiravin yritystä


Meillä vaihdettiin satulaan kapeampaa kaarta sen XXWn tilalle ja nyt mitä ilmeisimmin satulassa on wintecin punainen kaari. Ystävän testaamana kuitenkin todettiin, että haha eipähän tuokaan leveys riitä. Sen pitäisi olla kapeampi. Niin, miettikääpä sitä. KA-PE-AM-PI. Missä vaiheessa mun ponille ilmestyi erilliset lavat ja säkä?! Eilen kun istuin selässä, aloin oikeasti myös pohtimaan, että miten hiton leveä tuo sitten on edes ollut. Haluaisin kokea sen kaksi vuotta vanhan Pennin, että miten ne haarat repeäisi.


Kuvista iso kiitos Nealle!



Tämä hämmennys ei oikein ole laskenut edelleenkään, mutta olen nyt tunkenut satulan etupuolelle nostavan geelin, joka nostaa satulaa hyvin, eikä se paina ainakaan. Arvon vielä, pitäisikö kaarta nyt hankkia ja vaihtaa vai mitä tässä alkaisi. Tuohon satulaan kun sitä ei noin vain itse kuitenkaan vaihdeta. Mutta eniten tässä oikeasti alkaa pohtimaan sitä, miten suuri vaikutus pelkällä ruokinnallakin on ollut. Heinää on oikeasti vähennetty, niin poninkin muodot alkavat lähennellä ponia, eikä tankkia. Ja kaulakin näyttää selästä kirahvin kaulalta. Omasta mielestäni.

Selviytymistarina nelisen kertaisesta äksästä leveähköön.





Penni on toiminut tosi kivasti helteestä huolimatta, mutta kisat me nyt kuopattiin tältä toukokuulta. Kesäkuussa me toivottavasti oikeasti nyt lähdetään se been rata juoksemaan läpi. Se on se must have tavote koko kesälle. Edes yhdet hei. Ei se niin paha ole. Ottaisit vaan itteäs niskasta kiinni ja lähtisit. Mutta en mä kyllä yksin lähtisi, tarviin henkisen tuen ja on se kaveri mukana aina kuitenkin hyvä jos jotain ongelmaa tulee.

Miltä itse näytätte kun ratsastatte helteessä, häh?! Kuolen ehkä häpeään.

Onneksi voidaan yhdessä näyttää nyrpeää naamaa välillä.
Keskiravia toiseen suuntaan.. Oisko ohjat..?

Itsessään me nyt ei mitään ihmeellistä olla tehty. Ratoja mä oon vähän katellut ja pohtinut mihin tuo poni taipuisi. KN Special olisi sellainen, minkä haluaisin mennä uudestaan. Koska se hemmetin voltti jäi silloin viimeksi tekemättä. Onneksi ne tuomarit viheltää. Toisaalta jokin uusi ulottuvuuskin kiinnostaa ja helppo B:0 taivuttelin yksi päivä, jossa yllättävän hyvin meni laukkavoltitkin. Meille kun tuo kääntyminen pienellä säteellä laukassa on vielä vähän tasapainoa vailla.




Ollaankin sen myötä nyt ahkerasti menty vastalaukkoja, vaikka ne hankalia on niin ratsastajalle kuin ponillekin. Kaarteessa, eihän siinä suoralla nyt mitään. Ja toisaalta tämäkin on vähän paha omaan nilkkaan, koska Penni alkaa välillä ihan automaattisesti tarjoamaan vastalaukkaa. Yrittänee olla enemmän kuin on. Tai sitten vain ratsastajan avut ovat huonoja. Taitanen kääntyä peilin puoleen.

Ahkerasti silti mennään, silloin kun mennään. Halusi poni (ratsastaja) tai ei.

Koska kyllähän näillä keleillä kunto kasvaa.

Tai ainakin hien tuotannolla voisi perustaa voimalaitoksen.