27. marraskuuta 2016

Adventtikalenteri - Luukku 1

Kokeillaan onnistunko tässä; aion siis pitää teille adventtikalenterin, jolloin tässä ennen joulua ilmestyy neljä erikoisempaa postausta joka sunnuntai! Ensimmäisenä adventtina saatte lukea vastauksia muutaman ihanan ihmisen lähettämiin kysymyksiin. Iso kiitos teille, jotka nämä kysymykset lähettivät! Onnistuitte tekemään hyvin kiperiäkin kysymyksiä!


Blogi

Miksi päätit aloittaa bloggaamisen?
Olen pitänyt jo aikaisemmin blogia, mutta kategoriat ovat olleet vähän erilaisia. Omalla naamalla en ole blogia ikinä aikaisemmin pitänyt. Olen aina rakastanut kirjoittamista ja jotenkin halusin alkaa purkamaan ajatuksiani harrastuksesta tähän ruudulle. Eipä tätä blogia kuitenkaan olisi, ellei olisi Penniä.

Millaisia postauksia tykkäät kirjoittaa?
Ehkä olen outo, mutta omalla tavallaan arkiset asiat on kaikista kivointa vain saada ylös. On kiva vähän leikitellä sanoilla ja saada arkeen jotain väriä sillä, että tekee joistain huonoistakin asioista hauskoja tekstin muotoon. Siksi vastaan, että ne arkiset postaukset!

Mikä on mielestäsi parasta bloggaamisessa? Entä huonointa?
Parasta on ehdottomasti se kun kokee, että nyt mä onnistuin kirjoittamaan jotain todella hyvää. Tai onnistuin jotenkin päättämään postauksen todella koomiseen lauseeseen. Ainakin omasta mielestäni.

Huonointa varmaan sitten se, että omalla tavallani pelkään milloin saan noottia, että teen asiat niin kuin asiat teen. Blogimaailma on kääntöpuoleltaan kuitenkin todella karu.

Mikä inspiroi sinua bloggaamaan?
Kyllä se on varmasti se blogin päätähti eli Penni. On kiva vähän leikitellä ajatuksilla, että mitä poni mahtaakaan miettiä ja ajatella asioista. Sen yritän tuoda ilmi täällä ainakin.


Mieleenpainunein kommentti täältä blogin puolelta?
Pakko myöntää, että mä olen saanut niin paljon kannustavia kommentteja, ettei mulle nouse mieleen sellaista yhtä ja ainoaa. Arvostan suuresti jokaisen lähettämää kommenttia ja vastaan jokaiseen kommenttiin tasavertaisesti ajatuksella. En siis halua nostaa kenenkään kommenttia yli muiden.

Keitä bloggaajia haluaisit tavata kasvotusten?
Kaktu olisi jotenkin mukava tavata ihan livenä joskus. Tosin olen hänet joskus nähnyt, mutta ujona ihmisenä, en mene juttelemaan tuntemattomille. Varsinkaan vain blogin lukijana.

Mieluummin kuitenkin seuraan bloggaajien blogeja ihan näin ruudun välityksellä!

Mitkä ovat lempi blogejasi?
Tämä on iänkaikkisesti aamen vaikea kysymys. Musta on omalla tavallaan aina niin tyhmää listata joitain kivoja blogeja, kun toisessa blogissa on joku toinen asia kivaa ja toisessa taas toinen asia. Mutta mainittakoon nyt muutama sitten.

Hevoskuvauksen jäljillä

Kuviakin kiinnostaa

Hymyillen huomiseen

Kaikki peliin!

Mistä postauksesta pidät eniten täällä sun blogissasi?
Ai jaksoinko muka selata oikeasti läpi mun kaikki postaukset ja lukea ne ja verrata? No en. Mun mieleenpainuvin teksti on kuvaton teksti, joka sai monet miettimään omaa bloggaustaan. Teksti kantaa nimeä Arvelisin sinun lukevan blogiani koska...

Lempi ulkoasu, joka on ollut täällä blogissa?
Olen ehkä tyytyväisin tähän nykyiseen ulkoasuun! Onnistuin ratkomaan mua kauan jo vaivanneen koodinkin, jonka ujutin tänne ja sain ulkoasusta vielä paremman kuin se aikaisempi sininen ulkoasu!

Oletko saanut koskaan ikäviä kommentteja?
Niimpä niin, en ole saanut. Nyt niitä varmaan alkaa satelemaan, että en jää ilman.


Mikä on hienointa blogiurallasi?
Enpä kutsuisi tätä blogiuraksi, mutta ehkä se, että olen oikeasti saanut myös huomiota mun teksteillä. Niistä mitä ilmeisimmin tykätään ainakin joten kuten ja kannan kyllä ylpeydellä tätä blogin kirjoittajan titteliä. Vaikka oma kehu haiseekin, pitkälle.

Mitä arvostat blogimaailmassa?
Yksilöllistä kirjoitusasua. Liian toimittajamainen jaarittelu omasta valmennuksestaan saa mut kääntymään blogeissa heti pois. Samaten kuvat. Hienot ja laadultaan hyvät kuvat ovat mullekin kuitenkin se juttu.

Mistä sait idean bloggaukseen?
Tähän taitaa löytyä osittain vastaus ensimmäisestä kohdasta? Mutta idea lähti lähinnä siitä, että Neallakin on blogi. Ja koska kuvia alkoi olemaan niin paljon, ilman mitään käyttötarkoitusta niin alunperin perustin blogin lähinnä kuville. Oma luovuuteni kuitenkin halusi tuoda myös tekstin mukaan.

Osaako mielestäsi alle 13-vuotiaat blogata?
Toisaalta miksei. Tekstintuotto ei vain välttämättä ole niin hienoa kuin vähän vanhemmilla bloggaajilla. Tosin olen törmännyt moneen blogiin, joita pitää hyvällä tuurilla 12-vuotias, enkä ole ensimmäiseksi kyllä ajatellut kirjoittajan olevan niin nuori. Mutta enpä mä pahemmin ikää katso kun selailen blogeja. Ikähän on vaan numeroita ja minäkin voisin hyvin olla 13-vuotias tällä viisaus kapasiteetillä.

Hevoset ja ratsastus

Millainen ratsastaja on mielestäsi hyvä ratsastaja?
Sellainen, jolla on todella pehmeä käsi, tekee asiat huomaamattomasti ja hevonen näyttää tyytyväiseltä. Minun mielestäni hyvä ratsastaja myös kehuu ratsuaan aina välillä hyvin tehdystä työstä.

Mitkä ovat sinun tavoitteesi ratsastajana? 
Oppia ratsastamaan. Ai ei hyväksytä? No hittolainen... Mun tavoitteena on nyt ehkä pienemmässä muodossa se, että istuisin ensinäkin suorassa ja osaisin katsoa sinne menosuuntaan. Hevosen korvat ei tipu, vaikka en niitä tölläisikään. Pidemmän matkan tavoite varmaan sitten se, että osaisin ratsastaa hevosta huomaamattomilla avuilla ja mun ihanat jalkani eivät killuisi aina missä sattuu.. Esteratsastajana haluaisin kehittää esteistuntaani huimasti.

Esteet ratana vai yksittäisenä?
Vastaisin tähän yksittäisenä, mutta myönnettäköön, että olen varmaan tasan kolme kertaa hypännyt elämäni aikana rataa ja nekin Pennillä tuossa kesän loppupuolella. Yksittäisenä on helpompaa, menen siis puomin ali tässä asiassa toistaiseksi, haha.


Mihin olet tyytyväinen omassa istunnassasi?
Pitääkö mun tosissaan kehua mun ratsastusta? Vaikeaa... Istuntaa vielä. Mun istunta on oikeasti nilkan murtumisen takia mennyt päinhonkia ja istun lantio täysin vinossa. En siis istunnasta oikeasti voi sanoa mitään hyvää. Ja kyllä se johtuu siitä murtuneesta nilkasta, koska jalkani ei taivu samalla tavalla kuin terve jalka. Mutta jos lasketaan, että istunta on hyvä pukeissa? Hyvin irtautunut ja useimmiten silti tosi vakaa.

Lasketaanko istuntaan sitten kädet? Olen aina saanut kehuja siitä, miten pehmoinen käsi mulla on ratsastaa, joten mainittakoon se asiana, josta olen tyytyväinen. Koen kamalan huonoa omaatuntoa, jos koen olevani kovakätinen...

Millainen olisit itse hevosena/ponina?
Kärpäskimo estehevonen. Herkkä ku mikä, en omistaisi kauheita tammaoireita, mutta saattaisin helposti alkaa mököttämään. En kuitenkaan olisi ilkeä, ehkä vähän poissaoleva. Rakastaisin suuresti hypätä ja olisin muutenkin ratsastettaessa tosi miellyttämishaluinen. Jos en ymmärrä, yrittäisin silti aina täysillä. Maastossa olisin ehkä vähän arka, mutta rohkaistuksista kuitenkin uskaltautuisin mihin vaan. Vieraassa paikassa olisin varmasti jännittynyt, mutta en mikään mahdottomuus saada rennoksi. Olisin yhden ihmisen hevonen, mutta en tietysti vihaisi muita. Sosialisoituisin silti lähinnä varmasti sen luottoihmisen kanssa.

Millainen olisi unelmiesi hevonen tai poni?
Pakko myöntää, että Pennistä on alkanut tulemaan esiin vain enemmän sellainen unelmaponi. Sillä on alkanut olemaan omaa moottoria tehdä töitä ja ongelmana jopa voi kohta olla, että se juoksee ennemmin pois duunista kuin jumittaa.

Siis unelmahan olis sellainen omalla moottorilla toimiva, vähän herkkis yksilö, joka ei antais ihan kaikkea anteeksi. Ei kuitenkaan mikään mahdottomuus esimerkiksi maastossa, vaan ottais suht lunkisti asiat. Ei kuumuis mistään vapaapäivistä, mieluummin menee sitten jumiin niin kuin Penni. On tiedättekö tosi hankala kuvailla jotain unelmahevosta...

Jos et olisi hevosihminen niin mistä pitäisit ja mitä tekisit?
Olisin varmaan koiraihminen, jos en hevosihmisiin kuuluisi. Eläimet on mulle ollut aina tosi tärkeitä ja haluan, että ne kuuluu mun elämään. Harrastaisin koirien kanssa varmasti agilitya, koska se jotenkin omalla tavallaan kiehtoo mua. Liikunta kuuluis mun elämään kuitenkin jotenkin, jollen eläimiin mitenkään olisi yhteydessä. Saattaisin jopa harrastaa tanssillista voimistelua, jota harrastin aikaisemmin monta vuotta.

Jos ei connemara niin mikä?
Siis mähän en ole Penniä ikinä ostanut edes sen connemaraleiman takia. Ostin Pennin, koska Penni. En jotenkin ylistä mitään tiettyjä rotuja, mutta kyllä mulla olis varmaan joku puoliverinen sitten mieluummin kuin ponirotu. Tosin rahamäärän perusteella mulla olis lämppäri. Toki sekin kelpais.

Lempi ratsastuskuva?

En ottanut tähän tekniikaltaan parasta kuvaa tai muutenkaan mitenkään edustavaa yksilöä, mutta tässä on sitä jotakin... Ensimmäinen kerta kunnolla ilman mitään varusteita. Okei toi naru. Ihan vaan helpottavaan vähän ohjaamista.

Minkä ikäisenä ratsastit ihan ensimmäisen kerran?
Ihan ensimmäinen kerta on varmaan jostain eläinpuistosta, joten kerron mieluummin milloin aloitin ratsastuksen. Olen siis 7-8 -vuotiaana aloittanut ratsastuksen pienellä maalaistallilla (tää paikka kuului muutaman vuoden jälkeen uudestaan mun elämään uuden omistajan myötä, Penninkin piti alunperin muuttaa sinne), jossa kävin epävirallisilla ratsastustunneilla. Sieltä mä oon mun perusopetuksen saanut hommaan.

Entä millaisella hevosella?
Silloin mä ratsastin sellaisella hevosella kuin Penzar, joka oli puoliverinen. Isä sillä oli ahaltek. Penzar oli tosi kiltti ja ihana hevonen. Ratsastin sillä lännenratsastustakin vähän myöhemmin toisella tallilla.

Oletko koskaan vuokrannut hevosta?
Periaatteessa joo. Ensimmäisestä "vuokrahevosesta" en ole mitään koskaan maksanut, mutta myöhemmin maksoin toisista hevosista myös vuokraa. Penni kuuluu yksiin niistä.

Kuinka usein käyt tallilla?
Käyn joka päivä, jollei mulla ole jotain ylimääräistä hommaa tai että olen lähdössä jonnekin. Jos Pennillä on vapaa päivä, hoidan sen silti. Joka päivä Penni siis saa vähintääkin puunauksen!

Penni

Millainen Penni olisi ihmisenä?
Ehkä vähän sellainen omissa oloissaan viihtyä, työnteosta välinpitämätön tyyppi. Pennillä olis varmaan oma mökki jossain metsän keskellä ja se kävis vain kaupassa kun olis pakko. Muiden ihmisten kanssa kuitenkin aina mukana jutuissa, kuitenkin enemmän sivusta seuraaja kuin sosialisoija. Sillä olis ehkä yksi tosi hyvä kaveri, jolle se kertois kaiken.

Kuinka monta kertaa viikossa ratsastat Pennillä?
Olen nyt ratsastanut vähintään 3 kertaa viikossa. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Riippuu aina vähän omasta mielentilastakin. Nyt on ollut tosi hyvät fiilikset, josta johtuu sekin, että ratsastus on maistunut. Poni toimii ja työnteko on ihan kivaa.

Lempi kuva Pennistä?


Aiotko joskus mennä Pennin kanssa estekisoihin?
Tavoitteenahan se olisi! Olis ihan mahtavaa päästä kokeilemaan ne estekisat. Me oltaisiin tänä kesänä jo menty, mutta kunnonkohotus oli aika pahasti kesken. Ensi kaudella ollaan ehkä paremmassa kuosissa sellaiseen koitokseen!

Mitä Penni syö päivittäin?
Pennillä on pihatossaan vapaa heinä. Sen lisäksi se varmasti maistelee aina välillä olkea niiden katoksesta. Mutta perusheinän lisäksi Penni saa vähän kauraa ja kivennäistä. Mukana myös yleensä joko pari leipää tai muutama porkkana.

Onko Pennillä enemmän hyviä vai huonoja päiviä?
Nyt voisin vastata, että hyviä, mutta tammana se varmasti taas kääntyy jossakin vaiheessa! Sanoisin silti, että nyt niitä hyviä päiviä on alkanut olemaan enemmän.

Jos saisit nimetä Pennin uudelleen minkä nimen antaisit?
Tää oli haastava. Mietin myös, että tarkoitettiinko tällä kysymyksellä koko nimeä vai vain kutsumanimeä? Pennihän on siis Bergviks Moneypenny virallisesti. Jos olisin saanut päättää koko nimen uudestaan (kasvattajaliite toki pysyen mukana), olisin varmasti antanut ehkä vähän kauniimman nimen. Moneypennyssä ei ole mitään vikaa, mutta omalla tavallaan naisellisempi nimi olisi hienompi.

Kutsumanimeä sitten en kuitenkaan muuttaisi. Moneypennystä tulee niin hyvin Penni. Tosin voisi olla, että kirjoitusasuna haluaisin olevan Penny.

Sekalaista

Mikä on suosikkivuodenaikasi?
Varmaankin kesä. Lämpö ja paarmat on se juttu. Paarmat tosin ei, mut jotain huonoahan kaikissa vuodenajoissa aina on!

Mitä toivot joululahjaksi?
Vaikka mitä. Jos listaisin tähän kaikki, niin listasta tulisi jumalattoman pitkä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin toiveet liittyy poniin. Yllätys. Itselleni kuitenkin haluaisin uuden objektiivin peruskuvaamiseen.

Tykkäätkö jouluruuasta?
Porkkanalaatikko ja kinkku on ihan ehdottomia, niitä pitää saada joka joulu! Mutta yleisesti jouluruoka on ihanaa.


Mistä haaveilet?
Hmm... Unelma-ammatistani hevoshierojasta. Haaveilen myös Pennin osalta joskus pienestä menestyksestä.

Mistä haaveilit lapsena?
Omasta hevosesta. Se oli ehkä suurimmaksi osaksi isoin haave. Ja hevosalan ammatista olen myös aina haaveillut!

Mitkä kaikki somet omistat?
Olen vanhanaikainen ja omistan vain Facebookin. Pennillä on omat sivut, joista pääsee seuraamaan ajoittain myös jotain asioita, mitä en blogiin jaa. Siellä on myös linkattuna kaikki blogin tekstit!

Pääset sivuille tästä!

Opiskeletko tällä hetkellä?
Opiskelisimpa. Joulukuun alussa saan tietää, että pääsenkö opiskelemaan tuota haaveammattiani. Hevoshierojaksi siis olen hakenut, eli kaikilla nyt peukut pystyyn, että pääsisin jompaan kumpaan kouluun, johon olen hakenut!

Mitä odotat vuodelta 2017?
Opiskelemista ja mahdollisesti lisää kehitystä Pennin osalta! Aika tylsää, kieltämättä. Ja ykstoikkoista.

Kiitoksia siis vielä kerran kaikille kysymysten lähettäjille!

Viime vuoden joulutonttu kuva

Ja kaikille lukijoille myös hyvää joulun odotuksen aikaa!

21. marraskuuta 2016

Lunta, räntää ja hiekkaa

Talvi tuli. Hiutaleet laskeutuvat nätisti maahan ja oli ihanan valoisaa. Lumi naitisi kenkien alla ja ponit nauttivat syöden valkoista mössöä. Osa tunki päänsä lumihankeen tai piehtaroi onnessaan. Mukanaan se toi myös hokkikauden ja liukkauden.

Ja sitten palataan todellisuuteen, joka on vettä, märkää, jäätä ja synkkyyttä. Aurinko ei paista kuin paksun pilviverhon takaa, jolloin se ei näy maahan asti. Koko ajan näyttää siltä, että sataa. Tuuli vie tukankin mennessään ja ponit seisoo silti tyytyväisenä pihalla. Vaikka hitto vie olis se katoskin mihin mennä, mutta ehei. Pennikin oli eilen totaalimärkä kun hain sen työskentelemään. Seisoi kaiken kukkuraksi vesilätäkössä.

Tiesittekö muuten, että vesilätäkön vesi on muutenkin paljon parempaa esimerkiksi juotavaksi?

Kamalan onnettoman näköinen... Sydän särkyy.


Kaikki kuvat ovat tällä kertaa Vilman käsialaa! Kiitoksia kovasti!

Mennään kuitenkin niihin peruskuulumisiin, mitä täällä yleensä harrastetaan. Penni on ollut nyt viime aikoina tosi kiva ratsastaa, vaikka se on selkeesti aika juntturasti varsinkin takaliston oikealta puolelta. Tamma on toiminut kivasti pohkeella ja mennyt omatahtoisesti eteenpäin heti alkujumitteluiden jälkeen. Askel on pitkää ja siellä on harvinaisen vaikea istua. Jep, ratsastaja ei ole tässä muutoksessa nyt ihan mukana, mutta mikäs siinä. Kiva kun poni liikkuu.


Pakko muuten mainita, että kuvissa esiintyy myös uudet suitset... Ps of Swedenin Flat Out Revolutionit!


Mulla alkaa itsellä olemaan pyrstölihakset siinä kuosissa, että alkaa jo tuntumaan, että ratsastaisi isompaakin hevosta. Tai sitten mä en ole vain mennyt ikinä tarpeeksi isolla hevosella. On ollut kuitenkin mahtavaa löytää uusia jujua, miten poni oikeasti liikkuu eteen. Polvia ei saa puristaa. Penni ei ole jumppapallo, vaikka joissain kuvissa sitä enemmän muistuttaakin. Samaten voisi lopettaa sen ihme könöttämisen etukenoon. Talvi on ihan varmasti osa syy siihen miksi taas könötän.

Onkohan mun takki jotenkin painava, että se heittää hartiat lyttyyn?






Eilen me kuitenkin pienen sileätyöskentelyn päätteeksi otettiin muutama hyppy ja voi sitä riemua kun poni tajusi, että lähestytään estettä. Lähti muuten mukavaa laukkaa, piti ihan jarruttaa. Ilmavaraa ainakin taas jäi, eikä ollut pelkoa kieltämisestä, vaikka yhden kerran meinasin lentää kaulan yli huonon lähestymisen johdosta. Kiitos siis painavan takin vai miten se meni.





Itsellekin tuli jotenkin tosi hyvä fiilis, vaikka ilma olikin mitä ihanin vesisade. Hyppyinto taas kasvaa, mutta toisaalta odotan myös koulutuntia, joka on todennäköisesti huomenna edessä. Ainakin toivottavasti. Saadaan myös uudet kengät, jotta on sitten se talvivarustus päällä niille joulukuun tuleville pakkasille. Tai siis jos sitä pakkasta sitten on... Ja lunta. Ja valosaa.

Kuski huutaa apua...

Tässä tämän huonon lähestymisen megahienohetki. Keskittynyt? Ehen..

Vaikkei me nyt olla mitään kummoista tehty niin on ollut tosi kiva huomata, miten mielellään Pennikin on alkanut tekemään töitä. Ollaan menty kyllä minuuttimäärissä paljon vähemmän kuin aikaisemmin, mutta pääasia on ollut, että lopetetaan aina hyvään fiilikseen. Ehkä se on toiminut tai sitten ponillakin on ollut vain harvinaisen hyviä päiviä. Ikinä selkään ei kuitenkaan voi lähteä hömpöttely asenteella, vaan aina pitää olla osittainen sotasuunnitelma pahimman varalle. Jumittelut ovat myöskin vähentyneet ja ollaan päästy nopeammin hommiin ja näin ollen poni myös päässyt nopeammin takaisin nuokkumaan.



Eihän se tyhmä ole. Kyllä se varmasti ymmärtää, että hei nyt kun teen hyvin, niin pääsen pois.

Harmi, että aina ei vain voida lopettaa siihen ensimmäiseen kehumiseen.
Nimim. Taputin ponia ja se pysähtyi lopetuksen merkiksi


Kysymyspostaukseen muuten kaivataan vielä kysymyksiä!

14. marraskuuta 2016

Huomisen kiilaaja

Viikonloppu, joka piti sisällään vain rauhallista yhdessä oloa. Eilen me oltiin todella laiskoja, eikä tehty omien menojeni takia yhtikäs mitään. Toki ponin puunaus on aina pakollista jos tallille ehtii mennä. Tarkoituksena oli juoksuttaa, mutta sitten musta vain alkoi tuntua, että ei tänään... Ehkä huomenna.

Ja sitten kuuluisana huomenna ei saa aikaiseksi sen enempää. Käytiin maastakäsin vähän tsekkaamassa tallin pihateitä ja Penni tuntui kyllä tykkäävän. Se ei jumittanut kertaakaan, vaikka harrastaa sitä yleensä myös tuollaisina kävelypäivinä! Olen ihmeissäni. Kotiinpäin pitikin sitten jo juosta... Onneksi varauduin riimunnarun kanssa ketjuun ja sain pidettyä ponin käsissäni, vaikka kerran melkein tipahdin ojaan.

Ihme kiilaaja.

Oikeastaan syyni, miksi tähän edes aloin sepustamaan teille, on tämä uljas ulkoasu! Jos ette huomanneet eroa klikatessanne itsenne tänne, niin suosittelen menemään silmälääkäriin. Minä puolestani otan nyt vastaan mielipiteitä, en erinnäisiä vaivoja.

Mitä olet mieltä? Sopiiko sininen Pennin blogiin?

9. marraskuuta 2016

Massapostaus: Onko jotakin jäänyt hampaan koloon?

Koitetaan nyt pistää sitten kuitenkin kasaan jotakin erikoisempaa! Lukijoita on tullut tosiaan nyt täyteen se huimat 50, joita en ikinä olisi uskonut tänne saavan! Kiitos hurjasti teille, ja myös teille jotka luette blogia anonyymisti tai kenties olette vahingossa tänne eksyneet!


Haluan ennen varsinaista postauksen aihetta kertoa kuitenkin teille, että eilen koettiin ihan jumalaton onnistumisen tunne ja nyt me halutaan koulusatula... Testattiin kaveriponin koulusatulaa ja todettiin se ihan loistavaksi peliksi. Ratsastaja on nyt vankasti sitä mieltä, että tollanen on pakko hankkia. Ponikin liikkui ihan eri tavalla! Otti jopa laukkaspurtit. Ja vähän yritti hyppiä pystyyn.

Perkeleen Penni. Toivottavasti se ei oikeasti ota taas tavakseen tuota pystyyn hyppimistä...

Vaikka kyseessä nyt onkin muutaman sentin loikka yläilmoihin niin siitähän ne ongelmat monesti lähtee; pienistä asioista. On se jännä, että toisella on oikeasti energiaa, mutta käyttää sen ihmeellisyyksiin. Miksei sitä voi vaan käyttää siihen, että liikkuu eteen?

Tosin, olishan se mun osalta ihan liian helppoa.

Kuvat ajalta ennen lunta.


Mutta sen pidemmittä puheitta antakaahan tulla...

Mitä haluaisit tietää meistä? Onko jotakin jäänyt hampaan koloon?

Nyt saatte luvan kysellä! Aihe vapaa. Vastaan oman mielen mukaan kysymyksiinne.
Mitä enemmän kysymyksiä, sitä enemmän mahtavia vastauksia!

Aikaa kysymysten laittoon on määrittelemätön aika. Kenties viikko tai pari, pääasia on että on mihin vastata!

6. marraskuuta 2016

Puolinastarenkaat


Ja sitten se talvi taas yllätti suomalaisen. Piti yhtäkkiä ollakin varautunut valkoiseen töhnään ja ponille piti kiireesti kiertää hokit kenkiin. Hokkejapa ei sitten löytynyt, kiitos kaverille (Nealle, joka taas ratsastuskuvatkin on ottanut) kun saimme heiltä puolet. Onneksi vain kahdeksan hokkia, kantahokeilla pitää pärjätä vielä. Kieltämättä en odottanut tällaista, mutta mikäpäs siinä... Illat ainakin vaikuttavat valoisemmilta kuin aikaisemmin.





Ollaan nyt Pennin kanssa otettu oikeasti tosissaan tämä talvitreenailu ja odotan vain sitä päivää kun totean, että nyt me pidetään totaalinen loma. Se hetki voi meinaan tulla ihan koska vain. Nyt kuitenkin tuntuu, että poni on suht jees ratsastaa. Tosin se hirveästi varoo askeliaan. Tänään, niin kuin kuvistakin voi päätellä, oli askel hyvin lennokas.

Vermoponi -07

Tässä siis tää vermokuva.

Se menee oikeesti eteen!?



Penni on tuntunut viikon aikana jotenkin vähän laahustavalta, mutta tänään kyllä ajatus tuosta kaikkosi aika piakkoin. Ehkä se on ollut vain jumissa tai väsynyt. Puskee se vieläkin mun pohkeita vastaan aika mukavasti, mutta ihan sama, se liikku tänään ihan itse eteen. Halusi jopa laukata vaan! Onko tää sitä kuuluisaa pakkasenergiaa? Kiitos pakkasherralle, voisin ottaa sitä vähän lisää vielä!

Sarjatulta

Pennillä on kuitenkin toi peräpää alkanut aika lennokkaaksi ja eilisen illan ratsastukselta meinasin jopa ihan tipahtaa. Kaksi megapukkia peräkkäin ja kaulasta kiinni. En onneksi tippunut, olis saanut poni erävoiton ja arvatkaa vaa kuka olis nauranu.... No se poni, tottakai. Pukittelun jälkeen poni liikkui taas oikein mallikkaasti. Tänään mua puolestaan vain nauratti selässä sen nolot yritykset olla tosi kova tamma. Ihme wanna-be-kenguru. Pussi vaan puuttuu.

Tähän joku hillitön kuvateksti. Hämmennys on ponilla jokseenkin suurehko.


Japoleon ja sen hurja poni

Nyt me odotellaan oikeastaan vain enemmän sitä lunta. Ei missään nimessä nyt enää mitään lämpökelejä, ettei tuu kauhean märät kelit. Talvi tuli, joten pysyköön täällä. Mammutin karvan omaava ponikin haluaisi sen lumen pidettävän maassa, se on meinaan tosi hyvää syötävää. Syksyn viimeisten lehtien kera, nomskis.


Ihmettelen suuresti tätä kuvaa. Ratsastaja hymyilee.



Penni on saanut nyt jopa välillä kaksi kolttua niskaansa yöksi. Tuo jumalaton teddyturkkisuus aiheuttaa järkyttävää hikoilua, joten ei ole oikein muu auttanut kuin heittää fleece selkään ja päälle vuoreton sadeloimi. Toivottavasti tällaisella varustuksella pärjää, koska musta ei todellakaan ole tulossa mitään loimittajaa. En klippaa sitä, ei kannata edes ehdottaa.

Tää on taas jotain korkeen koulun liikkeitä. Ihan pakko olla.




Venyyyyvä askel!


Pihattoponia ei klipata. Oli se kuinka mammutti vain.

Ja villiponin harjaankaan ei kosketa. Sitä kun niin kovasti kaikki haluaisi.



 "Jos saataisiin se viiskymmentä lukijaa täyteen niin otetaanko kysymyspostaus?
Onko teillä kysyttävää? Haluatteko tietää jotain erikoista?
Jos ette, ehdottakaa jotakin muuta!
T.Penni"