6. marraskuuta 2016

Puolinastarenkaat


Ja sitten se talvi taas yllätti suomalaisen. Piti yhtäkkiä ollakin varautunut valkoiseen töhnään ja ponille piti kiireesti kiertää hokit kenkiin. Hokkejapa ei sitten löytynyt, kiitos kaverille (Nealle, joka taas ratsastuskuvatkin on ottanut) kun saimme heiltä puolet. Onneksi vain kahdeksan hokkia, kantahokeilla pitää pärjätä vielä. Kieltämättä en odottanut tällaista, mutta mikäpäs siinä... Illat ainakin vaikuttavat valoisemmilta kuin aikaisemmin.





Ollaan nyt Pennin kanssa otettu oikeasti tosissaan tämä talvitreenailu ja odotan vain sitä päivää kun totean, että nyt me pidetään totaalinen loma. Se hetki voi meinaan tulla ihan koska vain. Nyt kuitenkin tuntuu, että poni on suht jees ratsastaa. Tosin se hirveästi varoo askeliaan. Tänään, niin kuin kuvistakin voi päätellä, oli askel hyvin lennokas.

Vermoponi -07

Tässä siis tää vermokuva.

Se menee oikeesti eteen!?



Penni on tuntunut viikon aikana jotenkin vähän laahustavalta, mutta tänään kyllä ajatus tuosta kaikkosi aika piakkoin. Ehkä se on ollut vain jumissa tai väsynyt. Puskee se vieläkin mun pohkeita vastaan aika mukavasti, mutta ihan sama, se liikku tänään ihan itse eteen. Halusi jopa laukata vaan! Onko tää sitä kuuluisaa pakkasenergiaa? Kiitos pakkasherralle, voisin ottaa sitä vähän lisää vielä!

Sarjatulta

Pennillä on kuitenkin toi peräpää alkanut aika lennokkaaksi ja eilisen illan ratsastukselta meinasin jopa ihan tipahtaa. Kaksi megapukkia peräkkäin ja kaulasta kiinni. En onneksi tippunut, olis saanut poni erävoiton ja arvatkaa vaa kuka olis nauranu.... No se poni, tottakai. Pukittelun jälkeen poni liikkui taas oikein mallikkaasti. Tänään mua puolestaan vain nauratti selässä sen nolot yritykset olla tosi kova tamma. Ihme wanna-be-kenguru. Pussi vaan puuttuu.

Tähän joku hillitön kuvateksti. Hämmennys on ponilla jokseenkin suurehko.


Japoleon ja sen hurja poni

Nyt me odotellaan oikeastaan vain enemmän sitä lunta. Ei missään nimessä nyt enää mitään lämpökelejä, ettei tuu kauhean märät kelit. Talvi tuli, joten pysyköön täällä. Mammutin karvan omaava ponikin haluaisi sen lumen pidettävän maassa, se on meinaan tosi hyvää syötävää. Syksyn viimeisten lehtien kera, nomskis.


Ihmettelen suuresti tätä kuvaa. Ratsastaja hymyilee.



Penni on saanut nyt jopa välillä kaksi kolttua niskaansa yöksi. Tuo jumalaton teddyturkkisuus aiheuttaa järkyttävää hikoilua, joten ei ole oikein muu auttanut kuin heittää fleece selkään ja päälle vuoreton sadeloimi. Toivottavasti tällaisella varustuksella pärjää, koska musta ei todellakaan ole tulossa mitään loimittajaa. En klippaa sitä, ei kannata edes ehdottaa.

Tää on taas jotain korkeen koulun liikkeitä. Ihan pakko olla.




Venyyyyvä askel!


Pihattoponia ei klipata. Oli se kuinka mammutti vain.

Ja villiponin harjaankaan ei kosketa. Sitä kun niin kovasti kaikki haluaisi.



 "Jos saataisiin se viiskymmentä lukijaa täyteen niin otetaanko kysymyspostaus?
Onko teillä kysyttävää? Haluatteko tietää jotain erikoista?
Jos ette, ehdottakaa jotakin muuta!
T.Penni"

8 kommenttia:

  1. Talvi kyllä "yllättää" vuosi toisensa jälkeen :D Ei siinä, olihan tämä ennenaikainen talvi aika suuri järkytys! Toki nyt on tosiaan kivan valoisaa jopa iltaisin! Nää on todella kivoja kuvia kaikki taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, valoisuus on iso plussa! Muuten talvi ei oikein sitten miellytäkään.. :D Tosin hankitreeniä olis kiva päästä tekemään! Ei tarvis ku vetästä yks suora umpihangessa niin olis ponin päivän liikunnat tehty :D

      Mutta kiitokset myös! :)

      Poista
  2. En kestä, nauroin tuolle kenguruvertaukselle ihan vedet silmissä :'D On jotenkin ihan superhienoa, että huumorisi riittää myös noille Pennin ei-niin-hyville-hetkille ja et heitä hanskoja tiskiin. Minä se kun pukkaan lakkaamaan ratsastamasta, jos poni esittää jotain rodeoita :D esim. Jos tiedän hepan pukittavan herkästi raipan käytöstä niin ihan varmaan välttelen viimeiseen asti sen käyttöä :D Rauhalahdessa niin harvat ponit pukittavat, ettei kyydissä pysymisen todennäköisyys ole niissä hetkissä kovinkaan iso... :D
    Löysin suosikkikuvankin, tuo johon kirjoitit askeleen venyvän on mielestäni tosi onnistunut! :) Auringonsäteet värjää kuviin tosi ihanaa tunnelmaa, vaikka poni onkin välillä vähän kenguru ;)
    Tsemppiä taas teillekin jatkoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että löytyi suosikkikuva! ;) Tästä syystä talviaurinko onkin mahtava kuvissa!

      Mä oon siitä ollut aina hirveän jännä ratsastaja, ettei mun huumori tai kärsivällisyys tunnu ikinä loppuvan :D ja jos se loppuu, korkeintaan tulee vain hitonmoinen raivo ja silti jatkan hommaa loppuun :D ei ton ponin kanssa pärjäis ellei sen hypyille välillä vähän naureskelis, tosin tiiä sitte ärsyttääkö sitä vaan enemmän kun nauran sen yrityksille :'D Kieltämättä oli hienoa ratsastaa tossa yks päivä oikealla hevosella, joka liikkui eteen ja osasi käyttäytyä, mutta kyllä Penni on paras, liikkui tai ei :D

      Poista
  3. Hyviä kuvia kaikki! Muutenkin todella kiva postaus!

    VastaaPoista
  4. Kivoja kuvia, Pennihän näyttää tosi hienolta. Te ootte kehittyneet aivan valtavasti, jos vertaa ekoihin pennipostauksiin!

    caroansku.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia! :) Kovan työn ja tuskan takanahan tää kaikki on ollut, mutta mitä ilmeisimmin myös sen arvoista :D Pikku hiljaa hyvä tulee!

      Poista