Bergviks Moneypenny

Kuva © Outi Uusitalo

Kutsumanimi: Penni
Rotu: Connemaranponi
Sukupuoli: Tamma
Syntynyt: 10.4.2007, Suomi
Väri: Ruunivoikko (rnvkk (ei merkkejä))




Miten Penni päätyi minulle?

Olen tavannut Pennin ensimmäistä kertaa 2014 maaliskuussa kun se tuli tuttuni luo ylläpitoon. Poni tuli tutulleni, koska se ei toiminut ratsastuskoulukäytössä ja tarkoitus oli saada sen työmotivaatio taas nousuun. Emme me kuitenkaan kauaa yhdessä kerinneet työskentelemään kun Penni jo lähti takaisin omistajalleen 2014 kesä- heinäkuun vaihteessa. Tuolla lyhyellä ajalla menetin kuitenkin itseni tuolle ponille ja sen haastavalle luonteelle.


Olin muuton jälkeen yhteydessä Pennin omistajaan ja pyysin tätä ilmoittamaan jos aikoo ponia joskus myydä. Kului puoli vuotta, mutta ilmoitusta ei kuulunut, tuttuni kuitenkin löysi ponin myynnistä. Otin oitis yhteyttä 2014 loppuvuodesta ja kerroin, että haluaisin Pennin ostaa vaikka samantien. Kyselin myös ylläpitomahdollisuutta, sillä olin kuullut, ettei poni työskennellyt oikeastaan ollenkaan; oli vain pihattokaverina varsalle. Ylläpito kävi mielessä myös siksi, että saisin raha-asiat hoidettua.

Kului aikaa, eikä vastausta oikein herunut kumpaakaan suuntaan. Jätin asian hetkeksi ja käytiin Penniä kaverin kanssa moikkaamassakin 2015 helmikuussa, koska halusin ponin nähdä pitkästä aikaa. Reilussa puolessa vuodessa poni oli pulskistunut reilusti ja asusteli siellä samaisessa pihatossa. Seurallinen se oli, tiedä sitten muistiko se minua.


Meni kevät ja tuli kesä, kävin ponia koeratsastamassa kolme kertaa, vaikka tiesin, että ostaisin sen kuitenkin. Muistaakseni ensimmäinen ratsastuskerta oli vaikea järjestää, koska Penni oli mennyt laitumella telomaan itsensä. Tämän telomisen myötä sille kasvoi liikaluut etujalkoihin, jotka eivät sen elämää haittaa. Vaikka olin ostoaikeissa ollut jo puolisen vuotta, ponia kävi silti testaamassa pari muutakin ihmistä. Lopulta se vaihtoi ratsastuskoululta yksityistallille ratsuttajalle.

Heinäkuu 2015 oli kaiken järjestelyjen aikaa ja se on mennyt oikeastaan itseltäkin ihan jännityksessä ohitse. Kävin Penniä uudella tallilla katsomassa pariin otteeseen ja sitten yhtäkkiä ostamisella olikin jo kiire jos sen halusi samalla summalla saada. Ratsuttajalla meinaan hinta olisi noussut jos koulutusta olisi saatu eteenpäin. Koulutuksella tarkoitettiin sitä, että se toimisi työnteossa kuin normaali poni. Onneksi asiat järjestyi suht nopeasti ja kauppakirjaan on kirjattu omistajanvaihdospäiväksi 25.8.2015.

Kun nimet oli paperissa ja menin seuraavana päivänä Penniä katsomaan, en ikinä olisi uskonut sanovani sitä omaksi ponikseni. Ponin ostaminen tuntui iänikuiselta taistelulta ja olin jo muutamaan otteeseen ollut epätoivon vallassa. Pitkä odottaminen kuitenkin tuotti tuloksen, johon tähdättiinkin. Ja ne setelit, jotka vaihtoivat omistajaa olivat kaiken sen määrän arvoisia.


Millainen Penni on luonteeltaan?
Penni on muuttunut hirveästi niistä ajoista kun sen tapasin ensimmäisiä kertoja. Siitä on tullut todella sosiaalinen ja utelias ponineiti, joka haluaa olla huomion keskipiste. Vuonna 2014 en olisi ikinä uskonut sen olevan noinkin pirteän luonteen omaava. Silloin se oli loikoileva, ehkä jopa masentuneen oloinen, jolle oikeastaan mikään ei kelvannut. Kiltti se oli silloinkin ja on edelleenkin.

Ratsastaminen oli tuolloin kolmen tunnin seisoskelua kentän keskellä. Monta kyyneltä on sen takia vuodatettu, mutta myös monet onnistumiset on koettu tuolloin. Pennistä huomasi jo silloin, että se tykkää maastoilla, mutta on silti kaveririippuvainen, eikä yksin suostunut mihinkään oikein lähtemään. Käytiinkin paljon maastossa yhdessä kävelemässä ja se vahvisti meidän suhdetta huimasti.



Penni on sellainen poni, että se tarvitsee paljon kehuja ja kannustusta ihan mihin tahansa asiaan. Positiivinen vahvistaminen on ollut se juttu, millä ollaan eteenpäin päästy. Ponina se ei kuitenkaan anna mitään ilmaiseksi ja moni asia ollaan opeteltu herkkujen kanssa. Omalla tavallaan se on myös ahne, mitä se on ollut kyllä aina. Ratsastuskoulussa Penni on kuitenkin oppinut tavan, että "hyvä" meinaa pysähdystä ratsastettaessa. Ollaan siitä kuitenkin päästy jo aika hyvin eroon.

Penni on myös todellinen tamma. Isolla Teellä. Siltä pitäisi varmasti aina kysyä, voisitko tai haluaisitko. Ikävä kyllä se ei aina vain oikein mene niin miten neiti sanoo. Tammamaisuus tulee esille lähinnä ratsastettaessa tai muuten työskennellessä.



Hoitaessa Penni on tosi mukava ja seisoo käytävällä nätisti. Sitä ei tarvitse edes kiinni laittaa, joskus toki joutuu muistuttamaan asioista. Alkuaikoina poni ei millään nostellut kavioitaan, mutta nyt sekin homma luonnistuu jo ilman mitään ongelmia. Päänharjaukseenkin se on jo tottunut ja yleensä laskee päänsä nätisti ja antaa hoitaa homman. Nykyään poni jopa antaa koskea korviinsa ja nauttiikin siitä aika ajoin. Samaten suitsien laitossa ei enää ole niin suurta ongelmaa jos turparemmejä joutuu säätelemään.

Ratsastus ei nykypäivänä ole enää niin mörkö asia, eikä me jouduta seistä kolmea tuntia kentän keskellä itkien. Napakka ja tarkka täytyy silti olla, eikä saa ennakoida liikaa sen pysähdysyrityksiä. Penni on myös todella herkkä suustaan, eikä sitä saa häiritä liikaa työskennellessä. Kun ponilla sattuu olemaan hyvä päivä, se on tosi herkkä ihan pienillekin avuille. Kylmäverirotuna se kuitenkin lämpenee hitaasti. Penni tarvitsee myös vielä paljon apua ratsastajalta, mikä voi olla ettei poistu kokonaan koskaan. Ilmaiseksi kun se ei oikeasti anna yhtikäs mitään.



Pennille sopii parhaiten työskentelynä tasainen liikunta, niin kuin varmaan monelle muullekin hevoselle. Vapaapäivät ovat yleensä työmotivaation rikkomista. Monipuolisesti pyritään kuitenkin tehdä työskentelyjä, vaikka kentällä paljon pyöritäänkin. Esteillä Penni osaa jo imeä esteelle ja on energisempi kuin aikaisemmin. Samaten jalkojen asettelu ei ole enää niin hankalaa ja se kuuntelee jopa kuljettajan ohjeita, että pitääkö lyhentää vai pidentää askelta. Poni tuntuu taipuvan paremmin silti koulupuolelle, koska sen askellajit ovat tosi mahtavat. Mikään ketteryys Penni ei ole, mutta pikku hiljaa avojen ja sulkujen myötä kehitetään joustavuuttakin. Mutta kaiken pohjana on kuitenkin kehut hyvästä työstä, sillä siitä jos jostain Penni tietää tehneensä oikein. Ja sen näkee sen ilmeestä.

Penni on siis todella haasteellinen luonteeltaan, koska sitä pitää osata lukea ja ymmärtää. Sen kanssa pitää myös jaksaa olla ja tehdä asioita yhdessä, eikä vain harrastaa. Jos ponin kanssa ei ole vähään aikaan vain hengaillut, se on vähän loukkaantuneen oloinen. Mutta sehän johtuu varmasti vain siitä, että se kantaa ominaisuuksissaan sanoja poni ja tamma. Ollaan silti päästy jo huimasti eteenpäin ja sinne tiemme myös jatkuu.

Eikä toivottavasti lopu koskaan.

6 kommenttia:

  1. Vitsi Penni on niin hienon värinen! Ruunivoikot on ehdottomasti lemppari hevosvärien listalla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en ollu huomannu tätä kommenttii!

      Mua niin aina jaksaa naurattaa, että oon vannonu joskus etten haluu vaaleeta ponia. Mut toi ei oo kokonaan vaalee joten.... :DD

      Poista
    2. Ja siis ilmeisesti Pennikin on jokaisena vuodenaikana vähän erivärinen! Ei käy tylsäksi ;)

      Poista
    3. Jep, Penni on tosiaan aina erivärinen! Aina voi arvailla, että milloin siitä tulee tummempi ja milloin vähän vaaleampi! :D

      Poista
  2. Ihana Penni!
    Muistuttaa hyvin, hyvin paljon omaa ponitammaani, joka on myös ratsastuskoulusta hommattu. Oli ennen ikäänkuin sisäänpäin sulkeutunut ja masentuneen oloinen, eikä ponin luonteesta osattu sanoa muutakuin että se on ruoan perään. Ei uskoisi samaksi kaveriksi nykyään :)
    Meilläkin työnteossa monipuolisuus, rentous, namittaminen, muu kehuminen ja _neuvottelu_ ovat olleet ainoat avaimet eteenpäin. Ikäänkuin tukipilarit joista ei voi luopua. Lisäksi tämä ponineidin vahvuuksiin että heikkouksiin kuuluu sanoinkuvaamaton herkkyys, toinen tietää heti mielialani ynnä muut ja ne vaikuttavat todella vahvasti poniin. Penni vaikuttaa hyvin samanlaiselta ponilta :)

    Kirjoitat todella hyvin ja kuvat miellyttävät silmää, jään ehdottomasti seurailemaan teidän arkea!

    http://erilaisuuskunniaan.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että joku muukin kamppailee samanlaisten asioiden kanssa! Vaikka toisaalta ei se kyllä kivaa ole nähdä toinen masentuneena, varsinkin tuollainen nelijalkainen... Tulen vierailemaan sunkin blogissa, kiitos ihanasta kommentista! :)

      Poista