Tämähän on ihan Helppoa Beetä!

Kaunis poni, joka karkaa avuilta ja näyttelee energiaansa vasta laukassa. Väistöt vaatimattomia, mutta kahdeksikko tipahtaa yhdestä käyntiosuudesta. Kiermurtelevaa sorttia, mutta ensimmäisellä laukkalävistäjällä ollaan silti melko sujuvasti linjalla.

Pennin mielestä rata piti ilmeisesti suorittaa todella pikaisesti loppuun kun päästiin laukkaosuuksiin. Olinkohan kenties jankannut sitä liikaa ja neiti tiesi jo, että kohta tämä on ohi? Toisaalta oltiin verkka-alueella aivan liian kauan siihen nähden, millaisen verryttelyajan Penni tarvitsee. Oli miten oli. Me ollaan nyt hyväksytysti suoritettu ihka ensimmäinen Helppo Been rata.

B-merkin kouluohjelma 2010 ja huimat 57,609%.

Virallisella skaalalla oltiin toisiksi viimeisiä, täytyyhän nyt jonkun perääkin pidellä vähäsen, mutta sillä jännitysmäärällä oli tämä jo melkoinen suoritus. Ihmettelen, miten kykenin muistamaan radankin, kun oikeastaan muistikuvia ei ole muusta kuin oikean laukan nostosta; nostosta, jonka poni taisi ihan itse päättää ja ampaista menemään. Kirjaimellisesti takavasemmalle.

Siitä hienosti kerättyäni ponin takaisin ruotuun, onnistuttiin kuitenkin varmasti tähän mennessä parhaassa laukkalävistäjässä ja vielä tässä vaikeammassa laukassa! Palauduin maan pinnalle kun vasemman laukan aikana Penni yritti ensin karata kokonaan radalta ja toiseksi se ampaisi laukkalisäyksessä todellisesti lisäykselle. Kyllä mä niin rukoilin ja anoin, että se poniperkele hidastaa raville ennen valkoista kouluaitaa. Ja onneksi hidasti. Päässäni soi vielä lopputervehdyksessäkin lause "ei me nyt voida radalta poistumisen takia ottaa hylkyä".

Voitte kuvitella kuinka mua alkoi naurattamaan koko episodin jälkeen; Penni, joka ei ikinä liiku, otti ja lähti. Syytä tähän ei ole, se ei säikähtänyt mitään, mutta ilmeisesti se oikeasti halusi sitten vain nopeasti radalta pois. Ensi kerralla mä opetan sille väärän radan. Oveluus on se avain tässä vai miten se meni. Toisaalta olin samalla niin totaalisen ylpeä, että se poni ei todellakaan pysähtynyt! Ei se niin hyvältä taas tuntunut miltä näytti ja omaa ratsastusta katsellessani, en oikeastaan ihmettele, ettei homma mennyt niin hyvin kuin olisi voinut. En jotenkin ollut itse varmaan ihan holleilla. Tai olin niin jännittynyt, ettei ponikaan halunnut toimia täysin.

Tai sitten me vain teimme parhaamme ja oikeasti halusimme kummatkin vain äkkiä radan loppuun.

Videon pienistä äänitehosteista kiitos poikaystävälleni, suosittelen nauttimaan laukkalähdöstä ja sen tuomasta ääniefektistä! Pahoittelen samalla kuitenkin minimaalista muokkausta ja laatua, joka hukkui vauhtiimme.

Olen tyytyväinen suoritukseen. Tälläisellä tuloksella me Ceessäkin startattiin ekaa kertaa. Niin ja startattiin siis ylipäätään. Viidentoista minuutin lastauksella ei ole valittamista todellakaan. Vaikka siinäkin ajassa poni ehti poistaa karvansa Harry Potter salaman muodossa, silmäkulmasta. (Ja ratsastaja onnistui näyttämään totaalisesti laivurilta viinitonkkansa selässä, joka näyttää tukka kiinni ollessaan oikeasti taas todella lihavalta). Penni oli paikanpäällä kuitenkin esimerkillisesti käyttäytyvä, ei edes leikkinyt oria ja pääsi nauttimaan pikkuisen pojan silityksistäkin. Saatiin tuntemattomalta ihmiseltä kehuja suorituksesta ja kaikista tärkeimpänä...

Emme pitäneet täysin perää. Meillä oli hauskaa.