27. helmikuuta 2018

Luottoponin rodeopäivät


Viima paiskoo kasvoja kun kaivat epätoivoisesti jotakin loimea ponille tuohon kamalaan tuulikeliin. Enkä edes löytänyt omaani mistään. En oikeasti ymmärrä, mihin viime talvena olen "laittanut tämän hyvään talteen tänne, että löydän sen sitten kun tarvii". Ihan perusmeininki siis. Yleensä meillä ei tavarat ole hukassa; ne ovat vain vähän hujan hajan, mutta tiedän tasan tarkkaa missä mikäkin likainen satulahuopa lojuaa. Ei kerrota, että eihän meillä edes ole kuin yksi tavarahylly.

Siinä asustaa niin likainen riimu, rasvaputelit kuin harjapakkikin. Kaikki kauniisti kasassa.


"KOVEMPAAAA"

Tämä. Tässä. Hieno Penni.

Kauniisti on Pennikin liidellyt menemään. Ponilla on todellakin virtaa ja on mukavaa kun voi vähän haastaa kumpaakin tekemään erilaisia juttuja kentällä. Tosin, olen vähän mielikuvitukseton, enkä yksikseni osaa ottaa niin paljon irti työskentelystä ainakaan toistaiseksi. Kevättä kohti silti mennään niin eiköhän ideatkin parane kelien parantuessa. Haaveilen niin jumalattomasti jo kesästä, että en muista milloin olisin näin paljon halunnut lämpimän jo tulevan ja yllättävän.




Nämä "oikeat" ratsastuskuvat ovat lauantain pienimuotoiselta treeniltä. Vähän baanailtiin laukassa ja yritettiin me sitten taas sitä vastalaukkaa vähän. Penni tosin itse päätti pitää vastalaukan halkaisijan jälkeen, joten otinpahan taas tasapainotreenistä ilon irti. Tuolloin poni oli mukavampi suustaan kuin vähään aikaan; se ei painanut läheskään niin paljon kuolaimelle ja tuntui muutenkin energiseltä. Enpä mä sitä hirveästi edes pyydellyt alas, mutta tuo nelijalkainen kyllä tarjoaa aika hyvin tuota oikeanlaista muotoa. Hah, helppoa. Paitsi sitten kun ollaan valvovan silmän alla.

Pilkun nussiminen on silloin kaiken a ja o. Mutta sitähän tämä laji kokonaisuudessaan on.



Ratsastaja keskittyi olennaiseen pukin jälkeen...

Sunnuntaina otettiin sitten pienimuotoinen irtiotto ja pitkästä aikaa otin ponin varusteitta kentälle. Aluksi leikittiin Pennin lempileikkiä; juokse sinä ulkouraa niin minä oikaisen täältä sisäpuolelta. Penni kuitenkin kuunteli todella tarkasti peruutuspyynnöt ja pysähdykset! Hauskaa on kyllä, että tuo juoksee perässäni. Kiilaakin vielä uralta lumihankeen, jotta itsellänsä olisi helpompaa.


Yritin epätoivoisesti saada poniani peruuttamaan tahdon voimalla.


Olin jo päättänyt hypätä pitkästä aikaa myös selkään ilman mitään, enkä odottanut mitään ihmettä tapahtuvan. Onneksi en, sillä jo alku oli vähän kankeaa kun joutui alkuvenyttelemään jo ennen kuin pääsi selkään. Penni leikki penkkihippaa, jossa penkin ei kuulu saada häntä kiinni. Tosin, ei se karkuun koskaan varsinaisesti lähtenyt. Käveli vain pois ja katsoi ilkikurisesti taakseen. Mitäpä nyt muuta olis voinut edes odottaa. Kärsivällisyys on valttikorttini, joten seurasin perässä ja kyllähän mä taas voitin senkin erän. Hähää. Ja sitten vähän nuolaisin ennen kuin palasin maanpinnalle.



Uskalsin jopa ravata pieniä pätkiä, mitä en ole harrastanut ilman satulaa pitkään aikaan peläten, että valun heti alas tynnyrin päältä. Nyt kuitenkin nostin jopa laukkoja ja laukkasimme pitkiä sivuja ja ravattiin lyhyitä sivuja. Penni kuunteli ääntäni. Raippaa mun ei tarvinnut edes käyttää, mutta se on meille sellainen tuki ja turva, pystyy vähän ohjaamaankin tuosta kaulalta oikeaa suuntaa. Suunnanvaihto tosin on hirveän hankalaa. Mutta onnistuttiin siinäkin jopa jo toisella yrittämällä!



Tiedä sitten innostuiko tuo vai ketuttiko sitä hyppivä ihminen selässä, mutta selatessanne tästä alemmas, voitte nauttia yhdentoista kuvan sarjasta kun leppoisasta laukkailusta vaihdettiin pienimuotoiseen rodeoon.












Ja jälleen erävoiton vein minä, joka ei edes tipahtanut vaan totesi vain, että eiköhän sinne pellollekin vois uskaltaa mennä baanaamaan; jos tuolla hypyissä pysyy ilman mitään varusteita niin hitto vie, miten sitten satulan ja suitsien kanssa lentäisi?! Kysynpähän vaan sinulta, minä pelkuri.



Katsahtakaamme silti tulevaan kevääseen, se kolkuttelee jo. Minä otin varaslähdön ja päätin jo ensi kesän trendi-auringonotto-alustan. Ja tiedän myös sen, mistä on parasta kiikaroida sitä tulevaa kesää.

6 kommenttia:

  1. Pennihän oli hurja! Mutta hyvin sä tuolla tosiaan pysyt! Sinne pellolle siis ;)

    Tää oli taas niin mahtava postaus! Penni liikkuu niin hienosti ja ihailen myös tuota, että teiltä onnistuu ilman varusteita menokin! Siinä onkin mulle tavoitetta.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo Penni on pistänyt todellakin ranttaliksi :D mutta voi kiitos tästä kommentista taas, saa hyvälle mielelle! Ja kyllähän tuo onnistuu mutta kerrottakoon, että näidenkin kuvien taakse kätkeytyy pari kulmastoppausta :D tosin kolmos kertaa ei tullut ja tuuletin sitäkin asiaa :D

      Poista
  2. Ihana tuo teidän välinen luottamus. Hyvinhän sä tuolla selässä näytät pysyvän. Pakko myöntää, että jokaisen uuden rodeokuvan tullessa, mietein tähän tyyliin että "no koska se tippuu?" Mut hyvä, ettet tippunut. Kiva postaus jälleen!

    https://hevostytonelamaax.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha näyttää kyllä siltä että lentäisin kaulan yli :D

      Poista
  3. Oho, sähän oot noussut ihan nextille levelille! :D Ihailtavaa toi teiän välinen luottamus. Ja aika ihana toi Pennin hurjakin puoli ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahha joo todellakin :'D musta tulee ninja :D mutta kiitos, mä rakastan myös kun meillä synkkaa niin hyvin: menin tänään pitkästä aikaa satulalla mutta ilman kannuksia ja hitto ponihan liikkui silti!

      Kyllä toi on vaan ihanin poni maailmassa, jaksan ylistää :D

      Poista