Sivut

5. joulukuuta 2016

Turjakkeen talvitreeniä


On oikeasti aika mahtavaa huomata, että vaikka jumittelua tapahtuukin, niin pienimuotoiseksi ongelmaksi on tullut se, että jos käsket ponin raviin niin sehän sitten ravaa eikä hidasta. Laukka on parantunut huimasti kesästä ja on jännä nähdä kun joku muukin menee ponilla ihan ilman mitään ongelmia! Pennin motivaatio on selkeästi kasvanut työntekoon, vaikka kentän pohja ei oikein miellytä sitä. Poni on välillä tosi varovainen jalkojensa suhteen, tosin eilen moista ongelmaa ei tuntunut olevan!






Uuden satulan, koulusatulan, myötä Pennin liikkeet on muuttuneet vain entisestään parempaan suuntaan. Ratsastajakaan ei tunnu heiluvan penkissä ihan miten sattuu, vaan kykenee keskittymään myös heiluvaan jalkaan ja mopopojan käsiin. Katse lukittuna korvissa, tosin harjotusta tämän eteen olen totaalisesti yrittänyt tehdä myös yksinäni. Ehkä jonain päivänä minäkin osaan katsoa eteenpäin.

Koulusatula on myös auttanut minua itseäni suuresti olemaan häiriimättä ponin liikkeitä. On jotenkin vain tosi hämmentävää, että yhtäkkiä poni ei tunnukaan enää niin ponilta, vaan askellus on suurentunut huomattavasti. Tiedättekö sen tunteen kun ratsunne lähtee yhtäkkiä lisättyä ravia ja itse keikut mukana vain pysyen kyydissä? Minä tiedän. Kokeilin eilen!



Tämä kuva täällä sen takia, että... Toi takajalka!? Wou.


Hurrja turjake

Ollaan nyt Pennin kanssa parannettu tapamme ja käyneet parina viikkona tunnillakin. Huomaa kyllä, että siitä on todellakin hyötyä. Huomenna olemme taas menossa, toivottavasti poni tuntuu hyvältä! Viime tunnilla oli kiva kun pienimuotoiseksi ongelmaksi nousi se, että Pennin mielestä minun piti kantaa sen pää. Huono kuolain teetti tämän, sillä normi kolmipalalla minusta tätä ongelmaa ei niin ole. Toki vähän, mutta johtunee pikemminkin väsymisestä kuin siitä, ettei muka haluaisi.



Kovaaa...

...ja korkeeltaaa


Eilen me vaan hömppäiltiin menemään, mutta koska tallilla oli ihanan avuliaita ihmisiä, niin sain vähän kuvia. Yllätykseksenne tein teille myös videon, jossa ikäväkseni ei ole kuin vasempaan kierrokseen meidän menoa. Eiköhän joku kerta saada toiseenkin suuntaan sitten kuvattua. Omalla tavallani jännittää suuresti julkaista tämä, mutta olkoon. Penni on söpö, katselkaa sen menoa.

Analyysinä pakko mainita, että huomatkaa videon lopussa oleva laukannosto. Aika mahtava, eikö?


Tänään tarkoituksena mennä vähän rennommin, jotta ei ihan tule liian pitkää työputkea. Poni kuitenkin tuntuu vihdoin omalla tavallaan nauttivan työnteosta. Silti se pitäisi hieroa vielä ennen joulua, sehän olisi varmasti kiva lahja ponille. Tai ainakin sen kropalle.

Mielelle varmaan kelpaisivat mieluiten porkkanat.

4. joulukuuta 2016

Adventtikalenteri - Luukku 2

Tiedättekö sen tunteen, kun katsotte kuvia, joita kaverisi on ottanut ja järkytyt katsellessasi omia ratsastusilmeitäsi? Jep. Minäkin tiedän. Haluan hauskuuttaa adventtianne ja poimin teille joitakin kuvien helmiä katseltavaksi. Nauttikaa toki vaikkapa glögin kanssa, mutta en kanna vastuuta onko koneenne ruutu enää käyttökelvollinen näiden jälkeen.


Hymyn tapainen irvistys silmät kiinni

"HYVÄÄÄ"

Se ilme, kun keskityt niin tarkkaan...

 Ei, emme hyppää tässä estettä

 Ilmeesi kun hyppäät viimeistä estettä


 Anteeksi, mutta mikä hitto tämä oikeasti on!?


Se ilme, kun tajuat, että este on ihan liian lähellä ja poni silti hyppää

Ja sitten toki se ilme, kun tajuat kameran