30. maaliskuuta 2016

Auringonsäteiden tummentama

Kevät tulee, aurinko paistaa mukavasti ja tekee kaikesta niin kaunista. Ja sitten sä unohdat kameran kotiin. Toissa päivänä pesty poni olisi ollut mukava kuvattava, mutta tyydyin sitten ottamaan puhelimella joitakin otoksia. Henkilökohtaisesti vain vihaan puhelimen kameroita, koska ne on... No, puhelimen kameroita.

Pennistä huomaa, että kevät tulee kolinalla, koska poni alkaa näyttämään enemmän neekeriltä. Mulla ainakin oma tukka vaalenee kesäksi, mutta nähtävästi se ei ihan kaikkiin tehoa. Ihastelin juuri kuvia helmikuulta, jolloin Penni näytti vielä ihanan kellertävältä. Eipä näytä enää. Kieltämättä odotan silti, että viimeisetkin karvatupposet irtoaisivat ja näkisin ponin ilman turkista.


Tässä siis ero helmikuun lopun ja maaliskuun lopun välillä...

Haluaisin niin kovasti ratsastamaan. Kieltoahan olisi toukokuun puolelle asti, mutta koska olen ponityttö, olen jo kiivennyt pariin otteeseen mammutin selkään. Kunhan menee ilman jalustimia niin kaikki on ookoo. Ei se silti voita sitä, että pääsisi tunnille vääntämään varsinkin kun Penni alkaa kulkemaan jo todella kivasti. On silti ihana edes nähdä kun se puurtaa, laiskottelu saisi varmasti minut itkemään pelosta. Lihomisen pelosta.

Eilen mä kävin itekseni Pennin kanssa kentällä vähän leikkimässä seuraa johtajaa ja vaikka yritin sitä kovasti opettaa seisomaan paikallaan niin ei se oikein toiminut... Se välttämättä tahtoo tulla perässä. Tämän jälkeen menin pihattoon hillumaan ja nukuttiin Pennin kanssa yhdessä auringossa. Neiti tuli kainaloon ja ajatteli, että minä pitelen sen harvinaisen painavaa päätä. Herttainen nelijalkainen... Tuli kyllä taas niin yhteenkuuluvuuden tunne. Tähän kohti kuuluisi ällöpinkki sydän.


Epätoivoinen yritys ottaa kentällä muutama kuva.. Se vain seuraa.
Pitäsköhän opettaa sana "paikka"?

Ei, se ei ole kännissä.
Selattuani netin ihmeellistä maailmaa, löysin yhdet mahdolliset kisat mihin voitaisiin leikkimielisesti osallistua. En ole ikinä kisannut saatika edes tiedä miten tuollaisia tapahtumissa toimitaan, joten tätä asiaa täytyy varmasti harkita muutamaan sataan otteeseen. Kaikki riippuu myös vähän siitä miten ja milloin pystyn ratsastamaan kunnolla. Toisaalta, onko sillä niin merkitystä jos tavoitteet ovat lähinnä olla nolaamatta itseään. Pennin tavoite varmasti olisikin nolaaminen. Siksi sille ei kerrota vielä aiheesta.

Nea jatkaa urheana Pennin ratsastamista ja tunninpitäjämme lupasi läpiratsastaa ponin myös joku päivä. Minä puolestani köröttelen niitä loppukäyntejä ja kunhan saan uuden ratsastusvyön niin aion myös kiivetä selkään rohkeammin. Uudessa vyössä on kahva, jotta tuon pukkikoneen olisi haastavampaa heittää selästä. Ehkä meillä voisi aueta ura rodeoponina?

Tai tiedä sitten tarvitaako siihen meitä.

4 kommenttia:

  1. Penni on kyllä aika jännä! Luulisi, että sen karva vaalentuisi, mutta näköjään voi tummentuakin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Penni on kesäsin lähempänä isänsä väritystä ja talvella puolestaan emänsä :D jos en ihan väärin ole ymmärtänyt niin ruunivoikko värityksenä on just tällänen et talvella vaalee ja kesällä tumma ;) kameleontti!

      Poista
  2. Kommenttisi pääsi suosikkeihini! www.ponityttoseikkaileee.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi siistiä! :D kiitos tästä kunniasta :D

      Poista