Penni aiheutti maanantaina totaalisen sydänkohtauksen olemalla ihan hiestä märkä. Mietin, mikä sillä oikein voisi olla, mittasin kuumeen ja ihmettelin, mutta ei keksitty Nean kanssa mitään suurempaa syytä loppujen lopuksi. Päätettiin, että ehkäpä tuolla oli vain naisten vaivoja näin kevään aikaan vähän suuremmalla mittakaavalla tai sitten yksinkertaisesti vain kuuma siinä kevätauringossa.En maanantaina muuta sitten tehnytkään kuin kävellyt, mutta tiistaina juoksutin normaalisti, vaikkakin pellolla. Oli rankkaa, kummallekin. Pieneen ylämäkeen näytti juokseminen olevan kovin raskasta, mutta hyvähän se vain on! Niin kauan kunnes ei itse tarvitse juosta. Hikinen treeni, vaikka emme kauaa menneetkään. Ehkä vartin suurinpiirtein, jonka jälkeen käytiin vähän maastossa kävelemässä. Vähän hitaanpuoleisesti, koska kaikki oli niin kovin jännää, vaikkei edes ollut. Ei vain haluttu.
Eilen ajattelin mennä ilman satulaa vähän huonoilla seurauksilla. Pennin mielestä ilmeisesti moinen kevyesti meno on ihan jostain maailman pimeimmästä kolkasta, joten ihan kiusallakseni haettiin satula kesken kaiken ja mentiin sitte "rankemmin". Kokeilin uudelleen hackamoreja, mutta ei ne varmaan oikein ole meidän juttu ainakaan toistaiseksi. Penni kaartoi kamalasti ja oli tasapainoton ratsastaa. Tyydytään niihin kolmipaloihin, ne on ihan hyvät ja tuntuvat olevan ihan kivat poninkin suuhun.
Pennillä on ilmeisesti alkanut kokonaan kevään odotus, kun sitä ei hirveästi kiinnosta työskentely. Eniten kuitenkin mietityttää satulan istuvuus ja sen uuden hyvän satulan metsästys. Olisihan se helppoa jos ponilla olisi ihan normaali selkä, mutta ehei.
Olisihan se ihan liian helppoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti