15. huhtikuuta 2016

Hallitulla ilmavaralla

Me selvittiin kunnialla eilisestä estetreenistä ja vieläpä ihan ylpeydellä! Penni oli mahtava eikä siltä olisi voinut enempää oikein odottaakaan! Itse rauhallisuus, vaikka ajattelin sen hötkyilevän joka suuntaan. Pahin asia mitä se teki oli varmaankin muutamat pukit, jotka tosin eivät johtuneet muusta kuin siitä, että se on poni.
Ja tulee olemaankin.
Kuvista kiitos Nealle ja Nean äidille!


Sain kuulla jälleen omista käsistäni, jota ovat varmasti haasteellisin asia tällä hetkellä omassa ratsastuksessa. En osaa pitää ohjia käsissä eikä nyrkit pysy millään pystyssä. Niihin täytyisi kiinnittää huomiota vain enemmän ja enemmän. Istunnasta en puolestani saanut pahemmin kuulla mitään, mutta jälleen samanoloisia vinkkejä ponin eteenpäin saamiseksi tuli. Siirtymiset ovat tuttuja, niitä me harrastetaan ja tullaan harrastamaan vain enemmän ja enemmän.



Meidän piti tosiaan mennä korkeintaan kavaletteja, mutta lopulta isoin este mikä me hypättiin oli silmämääräisesti 60cm luokkaa. Nean sanoin, jopa korkeampi. En ikinä ole hypännyt niin suurta estettä ja vieläpä niin hallitulla otteella. Saatika kahden esteen sarjaa niinkin nätisti... Kun Penni ymmärsi mistä on kyse, se innostui totaalisesti ja taidettiin me vähän jopa kaahata loppupeleissä, mutta ei me tiputettu kuin muistaakseni pari puomia. Nekin ratsastajan huolimattomuutta.


Penni on siitä hauska, että se todella harvoin kieltää eikä tälläkään kertaa tullut kiellon kieltoa. Huonot lähestymisetkin se hyppäsi silti mallikkaasti, eikä minua itseäni hirvittänyt missään vaiheessa. Oikeastaan tuntui, että aika loppui liiankin lyhyeen ja toisaalta myös harmitti, että en uskaltanut heti lähteä kunnon estetunnille. Tästä innostuneena Neakin kuitenkin sanoi, että haluaa mulle rataa rakentaa ja pestasi mut jo hyppäämään mustalla paholaisella, Ressulla.

Täs oli tää pieni rako, pitiks tähän astua vielä?

Kuvasaldo oli suurehko, mutta kameran asetukset olivat kääntyneet kaakkoon, joten näytettäviä kuvia on minimaalinen määrä. Ehkä niistä silti voi huomata, että Pennikin on innoissaan ja ratsastajalla jälleen ilmeet kohdillaan. Ponilla jalkatyöskentelykin toimii!


Loppuviikko me hömpötellään ja vietetään laatuaikaa Pennin kanssa. Se on ansainnut leppoisampia työskentelypäiviä ja paljon rakkautta. Ensi viikolla jatketaan taas tästä!

2 kommenttia: