Karvatuppoja ja sirkushuveja

Pennillä on kuuma eikä sen talvikarva lopu varmaan ikinä. Poni ei jaksa seistä paikallaan, vaikka yritän hikiviilalla saada niitä viimeisiä karvahapsuja pois. Paksu turkki ja aurinko, sekä vielä juokseminen päälle tuovat hien pintaan. Positiivista, mutta oishan se kiva, että toisella olis vähän mukavempi olla, eikä pienestä pihattorallittelusta tulisi hikiseksi.

Me ollaan nyt kuitenkin, karvasta huolimatta, ryhdistäydytty ratsastuksen osalta. Ollaan kerran taisteltu vesisateessa, ollaan hypätty kavalettiä onnistuneesti, on itketty ja on kehuttu taivaisiin. Paljon mahtuu yhteen viikkoonkin asioita. Ja käytiin me eilen onnistuneesti ekaa kertaa yksin maastossa, minä selässä! Se, jos joku, oli iso saavutus!

Pennit sulassa sovussa.

Pennistä on kuoriutunut rinnalla juokseva hörökorva, vaikka sitä välillä saakin vetää perässä. Se ei välttämättä tule portille vastaan, mutta ei se lähde karkuukaan kun haen sitä töihin. Kun taas töiden jälkeen olen vienyt tavarat paikoilleen, tulee neiti portille odottamaan herkkuaan. Se tietää, että se saa aina herkun ennen kuin poistun kokonaan paikalta. Jos puolestaan jään hetkeksi rapsuttelemaan toista, se ei halua päästää raapimisorjaansa menemään.

Hyvin sujuneiden ratsastuskertojen myötä päätin, että me lähdetään torstaina katsomaan vähän maailmaa. Jännittää jo valmiiksi, että millainen Penni on paikassa, jossa se ei ole ikinä ennen ollut. Meillä on siis ihka ensimmäinen yhteinen estevalmennus. Ei kerrota, että valmennus on lähinnä sileää, puomeja ja kavaletteja. Olen jo henkisesti valmistautunut vaikka ja mihin, vaikka jotenkin silti osaan epäillä, etteikö Penni osaisi olla poneiksi. Enemmän mietin, osaanko minä olla ratsastaja.

Tällainen aina puska Ö tasolla ratsastanut, kisoista suuresti haaveillut, yksilö saattaa kääntää katseita. Lähden silti luottavaisin mielin, koska mulla on huoltojoukot mukana. Oikeastaan, nehän tämän koko sirkushuvin mulle mahdollistavat. Ja huoltojoukot kuulemma myös kuuluvat sitten yleisöön.. Painostavaa. Varmaan toheloin totaalisesti. Olen nyt kuitenkin saanut vakuutteluja Pennin hienoista liikkeistä ja hyppytekniikasta, joten eiköhän me sulauduta ihan hyvin sinne joukkoon.

Eikä meitä varmaan voi olla huomaamattakaan...

Me ollaan se ratsukko, josta lentelee karvatuppoja valmentajan naamalle.