15. heinäkuuta 2016

Sarvettomuus on erilaisuus

Kannustat pienellä pohjeavulla ponia eteenpäin. Esteeseen on noin kolme laukka-askelta, ennen sitä on tiukka kaarre vasemmalle. Teet puoli pidätteen, valmistaudut ja samassa jo liidätte kauniisti vihreän pystyesteen ylitse. Poni laskeutuu pehmeästi takaisin hiekkaan, tömähdät kevyesti takaisin satulaan ja jatkatte matkaa seuraavalle esteelle. Hymyilet.


Otetaanpa uudestaan... Siis ensiksi yrität epätoivoisesti paukutella poniin vauhtia, kerrot sille sata kertaa, että esteitä ei voi pomppia paikaltaan. Este lähestyy ja kauhuissasi ajattelet meneekö kolmeen askeleeseen kuitenkin vähintään kuusi askelta tällä tahdilla. Kannustat, annat merkin raipalla, estät esteen kiertämisen ja sitten se poni ponnistaa. Suljet silmät ja toivot parasta.

Laskeutuminen onnistuu mallikkaan pehmeästi. Ja siinä samassa kun kaikki neljä kaviota ovat koskettaneet kerran maata, kehut ratsun pilviin. Siinä Penni on hyvä, alastulossa. Muuten se toissa päiväinen hyppiminen oli taas enemmän vauhdin lisäämistä kuin mitään muuta. Mutta hei, me voidaan nyt vihdoin rinta röyheänä kertoa, että hypättiin isokokoisilla ristikoilla rata. Ja jopa ihan tasaisella laukkatahdilla! Tulipahan vain todettua, että Pennin haaste on selkeästi sarjaesteet, niillä se eniten aina yrittää kiertää.



Onnistuttiin myös hyppäämään sellainen este, joka oli pystytetty lyhyen sivun suuntaisesti. Se oli oikeastaan kaikkein helpoin este, vaikka siinäkin joutui kyllä työtä tekemään, että Penni hyppäsi. Lävistäjäesteet onkin sitten jotain ihan... muille sanomatonta. Olen silti tosi tyytyväinen poniin, koska meillä on ollut tässä kuitenkin jonkin näköinen tauko hyppimisestä. Eikä me tiputettu kuin vissiin ehkä kolme puomia... Jos oikein muistan. Penni on kyllä hirveän huono tiputtamaan niitä puomeja, vaikka se hyppäisi paikaltaan niin monesti puomit pysyvät kannattimillaan!

Koputan edellisen lauseen takia puupuomia.





Mennäänpä toissa päiväisestä eiliseen erilaisuuteen. Otettiin ja lähdettiin kentälle ohjasajamaan Penni ja Neakin tuntui oikein innostuvan kun pääsi vähän kokeilemaan! (Kuvissa siis omat vesileimat niissä kuvissa missä Nea on ohjaksissa) Penni oli oikein esimerkillinen ja tuntui mukavalle suusta, vaikka meillä oli taas eri kuolain käytössä. Todistetusti poni osaa kulkea peräänannossa ja sitä voi siltä oikeasti pyytää. Kun vielä sitten osaisi.







Ootteko ikinä kokeilleet ohjasajamista? Mä luulin aluksi, että se on ihan tyhmää puuhaa, mutta ensimmäisen testauksen jälkeen totesin, että se on oikeasti tosi opettavaista! Ratsastetaan maastakäsin, näin asiaa voisi kuvata parhaiten. Hirveän haasteellista, mutta kun sen tajuaa, niin ahh sitä tunnetta kun ponikin ymmärtää. Olen oikeastaan eniten oppinut ohjasajossa sen, että tuntuma on oltava siellä suussa, varsinkin Penni on sellainen yksilö, joka tarvii koko ajan tukea suuhun. Samalla pääsee itse vähän opettelemaan katsomaan sitä ponin liikettä.

Minä kun omaan puskaratsastajan näkökulman asioihin. En minä tiedä, milloin poni on rehellisesti peräänannossa!





Tänään me käytiinkin sitten vesisademaastoilemassa. Alku oli jännityksen täytteistä ja meinattiin jäädä vanhaan tapaan keskelle autotietä jumiin. Tai jäätiinkin, mutta onneksi Penni aika äkkiä poistui toiselle puolelle tietä. Kaiketi pitää taas palata siihen varmempaan tapaan; taluttamiseen. Mettäreissulla nähtiin myös pelottava auto ja haisteltiin vissiinkin hirven jälkiä. Kaksi marjan poimijaa saivat jumalattoman säikähdyksen kun tallustettiin ohi, luulivat kuulemma hirveksi. Ja Penni puolestaa pelkäsi marjastajia.

Karauteltiin silti suurimmaksi osaksi koko matka laukkaa, oli taas mukavaa päästellä vähän menemään ja Pennikin tuntui tykkäävän. Loppupeleissä poni vaan innostui vähän liikaakin, eikä meinannut enää hidastaa. Poni meinasi siis oikeasti lähteä lapasesta. Päästiin kuitenkin ehjänä kotiin, eikä jumittauduttu enää keskelle autotietä.


Sarviakaan ei kasvanut.
Ei minulle, eikä onneksi pelätylle hirvellenikään.

10 kommenttia:

  1. Varmaan ensimmäistä kertaa kiitän jalustin.netin olemassaoloa, sillä törmäsin blogiisi sitä kautta. Ihastuin nimittäin heti sun blogiin! Aivan ihana ulkoasu, hyvällä tavalla erilaisesti kirjoitettuja tekstejä sekä isoja hyvälaatuisia kuvia. I'm in lovee... Jään mielenkiinnolla seurailemaan teidän tekemisiä täältä ruudun toiselta puolelta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Näitä on aina ilo lukea ja uusia kasvoja on mahtava saada seuraamaan! Tervetuloa joukkoon ja toivottavasti jatkossakin tekstit miellyttävät! :)

      Poista
  2. Ootte niin nätti pari Pennin kanssa! Niin kaunista. Ihana postaus! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitämme suuresti :) nää niin piristää ja innostaa kirjoittamaan lisää tätä blogia! Haluaisin teille kyllä joskus tuoda ilmi sen ei niin kauniin puolen... Se vaan että saattaisi syntyä tornado tai jotain muuta... Ehh alkukänkkäränkkäilyt ei oo kaunista katseltavaa :D

      Poista
  3. Kiva postaus ja hyviä kuvia. Ite oon kokeillut ohjasajamista se on aika hauskaa puuhaa jos tekee vaikka jonkun radan mikä pitää suorittaa. Kerran leirillä kun ohjasajoimme saimme kokeilla shetlanninponin kanssa laukkaamista. Siinä sai juosta kyllä aika kovaa :D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, jotenkin näen tuon tapahtuman mielessäni :D Penninkin perässä joutui juoksemaan välillä, vaikka ideana onkin, että ihminen vain kävelisi! Hiki tulee auttamatta, pahempaa treeniä kun ratsastus :D

      Poista
  4. Heppakoulussa tuli ohjasajettua varsoja ja oli kyllä mukavaa puuhaa :D. Pakko myös liittyä lukijaksi koska ihana ulkoasu ja postaukset ja kuvat ja ja ja...:D Mitkä suitset muuten Pennillä on? En oo ennen nähnyt tuollaisia ja olisi kiva vaikka esim. postauksen merkeissä kuulla niistä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! :D ja kiva saada uusi lukija! Pennillä on nyt ollu käytössä PS of Swedenin High Jump Revolution suitset ratsastettaessa :) ja voishan niistä koittaa jotain tekstiä vääntää ;) edes postauksen yhteyteen!

      Poista
  5. Siis ihan mahtava postaus! Sun asenne ja tapa kirjoittaa tuo heti hymyn huulille, missä tää sun blogi on piilotellut!? Sait nyt uuden lukijan, koska tarvitsen vastapainoa omaan negavuuteen josta en meinaa päästä mitenkään eroon vaikka kuinka yritän. :D

    Itse en ikinä ole ohjasajanut, mutta todellakin kiinnostaisi sellainen. Vähän harmittaa kun jää kaikki tuollainen maastakäsin räpeltäminen pois, kun ei omat resurssit riitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on piilotellut täällä varjoissa, ettei tänne eksyis kukaan ennen kuin homma on hallussa :D noei, aika alkutaipaleella tää bloggaus niin ei oo vielä saatu tuulta siipiin ;)

      Kiva kuulla, että näitä tekstejä on hauska lukea, se on tarkoituskin näissä :D vakavuus ei kuulu kuin välillä mittaristoon ja sekin yleensä kaatuu aina johonkin :D Tervetuloa seuraamaan! Oletkin kunniallinen kahdeskymmenes lukija, joten nostan hattua niin sulle kuin kaikille muillekin! Kiitämme Pennin kanssa tätä suurta yleisöä, jota emme uskoneet ikinä saavan näin nopeasti!

      Kuitenkin... Asiaan vielä. Maastakäsin pystyy kuitenkin paljon muutakin tekemään, joten ei kun vaan nami käteen ja vähän opettelemaan käskystä peruuttamista! :D

      Poista