15. helmikuuta 2017

Faktoja pöytään!

Kaktun blogin innoittamana ajattelin listata teille muutamia faktoja meistä. Voin sanoa, että tämä ei ollutkaan niin helppoa kuin luulin, mutta kaiketi tämä jotenkin avartaa teille uusia näkökulmia meistä. Joitakin asioita varmaan löytääkin blogin esittelysivuilta, mutta olkoon ne silti tässä esillä; tiedä moniko niitäkään on jaksanut lukea. Eikä sitä itsekään muista, mitä kaikkea on mahtanutkaan kertoa.

Kaksijalkainen

1. Minua pelätään jotenkin ihan hirveästi. Ihmiset monesti sanovat, että näytän joko pelottavalle tai huolestuneelle. Mietin aina, että millainen irvistys naamallani sitten mahtaa olla, kun olen kuitenkin kova hymyilemään ihan tuntemattomillekin. Monesti jälkeenpäin tulee joku kertomaan, että ei uskaltanut tulla puhumaan, koska näytin niin pelottavalle... Tosi kiva.

Huolestuneisuutta en oikeastaan edes ihmettele. Välillä kun katson peiliinkin (jep, katson joskus sinne), näen miten olen kulmat kurtussa. Perusilmeeni taitaa siis käsittää huolestuneen katseen ja monesti mietinkin ihan outoja asioita mielessäni. Käyn läpi juttuja, yleensä niitä huonoja, josta varmaan johtuu tuo huolestuneisuus. Pelottavasta en silti oikeasti tiedä.


2. En ole ikinä välittänyt meikkaamisesta, enkä sitä ole yläasteen jälkeen pahemmin harrastanut. Tykkään silti isompiin juhliin laittautua, minulle kun laittautuminen merkkaa sitä, että sipaisen ripsaria ja puuteria.

Pidän silti, jos joku muu jaksaa meikata minut. On kuitenkin joskus ihan oikeasti kiva näyttää prinsessalta, vaikka arkena onkin lähempänä Rölli-peikkoa.


Peikot melkein metsässä

3. Meikkaamisesta pukeutumiseen; vihaan yli kaiken hameita ja mekkoja. Olen housuholisti, enkä voi käsittää kun päälle puetaan mekko. Siitä puuttuu ne lahkeet! Mekkoja sentään pystyn vielä juhlissa pitämään ja kyllähän ne monesti mun silmää miellyttävät, mutta hameet ovat ehdottomasti ei.

Muistan kuinka joskus mietin, että voinko edes olla tyttö, kun en pidä yhtään käyttää tuollaisia tyttöjen vaatteita. Minä kun mieluummin lökötin farkkuja, niin kuin pojat. Oikeastaan en edes pidä farkuistakaan, löysät housut on se juttu ja oli silloinkin. Ah, niitä yläaste aikoja...


4. En pidä siitä, että kroppaa pitäisi rasvata, koska se on kuiva. Olen todella huono laittamaan yhtikäs mitään mömmöjä iholle. Viime aikoina olen kuitenkin opetellut käsirasvan käyttöä... Ihan vain siksi kun käsien iho alkoi halkeilemaan. Huulirasvakin on yleensä vain taskunpohjalla, harvemmin sitä tulee käytettyä vaikka tarvisikin.


Ilmeeni kun poni pökkäsi hanuriin

5. Olenkohan ainoa, joka on onnistunut polttamaan veden pohjaan? Ruoanlaitto taitoni lähentelevät varman Gordonin mielestä biojätettä. Mielenkiintonikaan ei oikein ole ikinä riittänyt ruoan laittamiseen, enkä nauti siitä millään tavalla. (Tiedä miten sitä aikuistuis tän asian suhteen..) En osaa myöskään maustaa ruokia; tiedän vain, että perunamuusiin pitää laittaa aromisuolaa. Sitten se on hyvää.


6. Olen sosiaalisissa tilanteissa se sivusta seuraaja ja harvemmin äänessä. Jutuissa olen kyllä mukana ja joskus saatan heittää väliin jotakin omaakin sanottavaa, mutta pääasiallisesti pysyn taka-alalla. Sosiaaliset tilanteet ovat jokseenkin myös hankalia, enkä aina tiedä miten päin pitäisi olla. Olen toki pahimmista ongelmista päässyt jo yli, enkä esimerkiksi nolostu jos tiputan kolikon lattialle kaupassa.

Mutta se vasta kamalaa onkin jos pitää puhua puhelimessa. Sitäkin mieluummin näen henkilön vaikka kasvotusten kuin änkytän puhelimeen ja yritän kertoa asiani. Ehkä jonakin päivänä sekin homma on sitten ihan helppoa, mutta tällä hetkellä ihan ylitsepääsemätöntä. Arvatkaa vaan montako lappua saattaa kirjoittaa siitä, että mitä siinä puhelun aikana pitää sanoa... Jep, muutamia. Pakko silti todeta, että yhdessäkään puhelinsoitossa en ole kuollut.


7. Sain vasta muutama vuosi sitten tietää, että suolakurkut eivät kasvakaan lasipurkeissa puussa. En minä voinut aavistakaan, että ne suolakurkutkin ovat ihan niitä samoja kurkkuja mitä kaupassa myydään kääreissä! Kieltämättä mietin, että miten se puu pystyy kasvattamaan etikkaliemipurnukoita kurkun ympärille, mutta noh... Mikä nyt ei olisi mahdollista tällä planeetalla?




8. Olen varmasti ainoita ihmisiä, joka ei ole käynyt Virossa. En ole siis oikeasti ikinä astunutkaan jalallani Viroon! Ruotsissa olen kyllä käynyt muutamaan otteeseen joskus vuonna kivi ja keppi, mutta enpä pahemmin muista niistäkään reissuista mitään. Pisin ulkomaan matka on ollut Kreikkaan, Kreetalle kun käytin kaikki ansaitsemani kesätyörahat siihen, että maksoin kaverinikin mukaan. Hieno kokemus, ihan kaksistaan oltiin maailmalla palmujen alla.


9. Harrastin monta vuotta tanssillista voimistelua ratsastuksen ohella. Olen siis joskus ollut ihan venyväkin ja rytmitajua löytyy. Nykytilanne on venyvyyden osalta vähän heikohko. Meillä oli tosi hyvä joukkue, joka kuitenkin loppupeleissä sitten hajosi. Omalta osaltani jäin kaipaamaan tuota harrastusta ja toisaalta sen aloittaminen kiehtoisi vieläkin. Tarjonta on vain huonoa, eikä se muutenkaan onnistuisi tuosta noin vain. Heh...


10. En ole ollut koulussa erityisen hyvä missään aineessa. Liikunnasta pidin ja olen aina pitänyt, mutta olen ollut aika keskiverto suorittaja. Englanti ei taivu minun suusta oikeastaan mitenkään päin, mutta läpi on päästy ja puhumallahan oppisi. Matematiikka on ollut enemmän se osaamisala, mutta en ole ollut siinäkään mitenkään erityisen hyvä. Joku muukin varmasti samaistuu, uskonpa, että siellä on niitäkin, jotka eivät koulussa olleet huonoja, mutta eivät hyviäkään.

Takertuakseni myös tuohon suorittaja sanaan, kannan varmasti vieläkin tuota titteliä. Suoritan kamalasti elämääni ja olen vähän huono välillä nauttimaan niistä hetkistä mitä on. Jään myös helposti siihen suorittavaan minään kiinni ja luulen, että minulla on kamalasti asioita hoidettavana, vaikka tosiasiassa voisin höllätä ja todeta, että olen jo tehnyt kaiken. Tälläkin hetkellä harteillani on omanlainen suorittajan pilvi, vaikkei mitään pakollisia asioita olekaan hoidettavana. Kaikki on hoidettu suoritettu!




Nelikavioinen

1. Penni on puhdasrotuinen connemara, mutta sitä ei ole voitu kantakirjata. Tammasta kasvoi himpun liian suuri tuohon hienouteen.

2. Ponin kenkien koko on pyöreä nolla. Kavionmuoto on myös ihan hirveän lähellä sitä, mitä kengät ovat kaupasta ostettaessa; niitä ei tarvitse ikinä paljoakaan muotoilla Pennille sopiviksi!




3. Kaikki yleensä aina kysyvät, että onko Penni ruuna. Se kuulemma näyttää ihan ruunalta ja on aika ruunamainen noin yleisesti olemukseltaan. Olen silti vain syvästi pohtinut, että miten Pennistä saa pojan näköisen. En ole keksinyt tähän vastausta, ehkä jonain päivän keksin.

Pennillähän ei kiimat pahemmin näy arkielämässä. Siinä mielessä se on tosi ruunamainen, mutta kyllähän se osaa olla prinsessa joissakin tietyissä asioissa. Esimerkiksi kaikki herkuthan eivät aina kelpaa; pahaa. Tai töiden jälkeen saamaansa lämmintä vettä se ei suostu juomaan loppuun, ellen pidä ämpäriä sylissäni. Niin ja sitten se, että sitä käsketään. Se on se pahin alamaisen pakote.


4. Poni on tullut minulle ratsastuskoulukäytöstä. Penni on joskus tehnyt töitä ihan alkeistunneilla, mutta siitä taisi kasvaa liian älykäs ja se tajusi, ettei niitä töitä olekaan pakko tehdä. Toisaalta noilla liikkeillä, ymmärrän täysin, että ne menee hukkaan lastenratsuna. Ehkä se tajusi sen.


Ruunan näköinen?

5. Penni on tosi hiljainen yksilö ja sen suusta harvemmin kuule mitään sanomisia. Se ei pahemmin hörise tai muutenkaan inahtele ihmeellisiä ääniä. Nyt olen kuullut muutamia kertoja kun se hirnuu kaverinsa perään pihatossa, mutta oikeastaan ne ovat ainoita kertoja kun olen sen kuullut sanovan jotakin.

Paitsi toki ne ensimmäiset kisat... Niitä ei voi unohtaa kun Penni yhtäkkiä luulikin olevansa ori ja hirnui maneesissa ihan hulluna.


6. Vuonna 2011 on tammalle syntynyt yksi varsa. Se on rodultaan risteytysponi, vaikka voisi luulla, että tästä olisi voitu saada hieno pikku connis. Saa nähdä, toteutanko minä haaveeni sitten juniori Pennistä, siitä tulisi kyllä ehdottomasti connemara ja ihan sataprosenttisesti!


7. Penni on kova lepuuttamaan takajalkojansa vuorotellen. Hoitaessakin se saattaa vaihdella puolta monen monta kertaa. Olenkin päättänyt, että se on selkeästi vielä teini, eikä kykene seisomaan tasaisesti kaikilla jaloilla. Välillä Penni tekee myös sitä, että kun harjaan oikealta puolelta, se lepuuttaa saman puolen jalkaa. Puolen vaihtaminen ja poni vaihtaa myös lepuutettavaa jalkaa! Ehkäpä se helpottaa lautasten harjaamista.




8. Vaikka poni jumahteleekin ratsastettaessa, se ei silti malta ikinä seistä kunnolla aloillaan kun noustaan selkään. Pennin on ihan pakko päästä liikkeelle ennen aikojansa, vieläkään sille ei ole täysin mennyt jakeluun, että minun pitää päästä ensin kyytiin. Samaten satulavyön kiristyksen tai jalustinhihnojen säätämisen aikana se ei malttaisi odottaa. En voi käsittää mikä logiikka tuolla ponilla on...


9. Näin kevättä kohti mennessä Pennin väri tulee taas tummumaan. Talvikarva ja kesäkarva on ponilla tuollaista tosi vaaleaa, mutta keväisin ja syksyisin se tummuu varsinkin kaulasta ja lavoista. Kohta se on taas puoliksi ruunikko. Samaten se irtoava karva, jonka hinkkaan pois, on täysin valkoista! Eikä tuo poni ole edes valkoinen.




10. Olen tehnyt tieteellistä tutkimusta ja todennut, että Penni tykkää eniten omenoista. Porkkanat maistuu, mutta makeat omput ovat silti kyllä ihan ehdottomasti lista ykkösenä. Banaanista poni ei välittänyt, kokeilin kerran ja sain banaanisylkeä housuilleni. Päärynää haluaisin testata makeutensa puolesta.

Kinder suklaakaan ei maistunut tammalle (ja ei, en syöttänyt sille mitään kokonaista patukkaa, itsepähän hamusi, niin minä tarjosin ihan pienen palan), mutta kaljaa se joisi varmaan saavikaupalla! Siideri ja energiajuomakin kyllä menevät.

Päätelkäämme siis tästäkin kohdasta, että Penni on vain teini. Teiniprinsessa ripauksella ruunamaisuutta.


Tummuutta ja kevättä odotellessa T. Teini Penni

16 kommenttia:

  1. 1, 2, 3, 5, 6, 9 ja 10 ovat totta omalla kohdallani. Aika paljon löytyy samoja asioita, huhhuh :D Ei sitä omaa perusilmettänsä sitten loppujenlopuksi huomaakkaan ennen kun peiliin sattumoisin vilkaisee. Ruoan laitossa olen aivan toivoton. Kovasti ihmettelen miten olen saattanutki valita pitkän kotitalouden valinnaiseksi :D Ihan tanssillista voimistelua en kuitenkaan harrastanut mutta telinevoimistelua kylläkin, 6vuotta ehdin treeneissä käydä kunnes talli vei ajan ja pitkittyneet jännetuppitulehdusasiat ranteessa hankaloitti liikkeiden tekoa joten koin parhaaksi vaihtoehdoksi lopettaa :/ 3 vuotta kulunut ja vieläkin permanto houkuttelee kovasti. Ehkä sitä joskus pääsisi vielä testaamaan taitoja.

    Oli mielenkiintoinen postaus. Kun löysin blogin niin itsekin olin ihan sillä "Penni on aika varma ruuna" mutta kun totuus kävi ilmi niin hämmentyneisyystaso oli aika pilvissä. Tulipas tähän nyt tarinaa kerrakseen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo nyt on kyllä paljon samoja asioita! :D Hui :D Mä en silti oikein ymmärrä miksi mä olen toisten mielestä niin pelottava, ettei mua uskalleta lähestyä, oonko mä niin huolestunut, että mua ihan pelätään :'D Mä vihasin myös köksää koulussa... Keittiö ei vaan ole mun juttu :D Ja mitä voimisteluun tulee niin noi on kyllä ikäviä, että keho ei anna myöden harrastaa. Itselläkään ei varmaan toi nilkka enään antais myöden... Toki ainahan sitä voi yrittää :D

      Mutta hyvä, että tämä kiinnosti kommentoimaan ihan tarinaakin :D On aina mukava lukea kunnon kommentteja! Silti en voi käsittää tuota ruuna asiaa :'''D Mun päähän ei vaan mene, että se näyttää ruunalta :D

      Poista
  2. Ihana postaus, sai kyllä hymyn huulille erittäin nopeasti! Tunnit jotenkin hirveän positiiviselta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että tykkäsit! :D Mä en varmaan todellisuudessa edes ole niin positiivinen, mutta tekstin tuotto onnistuu positiivisessa mielessä :D Mutta en sano mitään, huono analysoimaan itseään kun olen myös :'D

      Poista
  3. Näitä olikin mielenkiintoista lukea! Tunnistin itseni kyllä tuosta, että puhelinsoitot ovat suurin piirtein kamalin asia.. :D Pystyn kyllä kasvotusten puhumaan ainakin jotenkin lähes kaikille, mutta puhelimessa puhuminen ei vain suju. En sitten tiedä, mikä siinäkin on :D
    Ja tuohon Pennin "ruunamaisuuteen" väitän hiukan samaa kuin omalla liikutushevosellanikin, Jalmarikin on sellainen pyörerunkoinen samalla tavalla kuin Penni, mikä tekee niistä molemmista hiukan ruunamaisia ainakin minun mielestäni :D Jos totta puhutaan, niin muistin Pennin ruunaksi edelleen, vaikka olen kyllä varmasti lukenut jo muutamaankin kertaan sen olevan tamma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että miellyttää! Tätä oli ihan hauskaa kirjoittaakin ja kohtia olisi varmaan voinut saada lisääkin aikaiseksi :D Mutta joo en mäkään oikeesti tajua mikä siinä puhelimessa on niin kamala asia! Aikaisemmin se kasvotustenkin jutteli oli hankalaa, mutta nykyään mieluummin teen sen kuin puhun puhelimessa :D

      Tässä hei saattaa oikeesti olla perää! Hyvä kun jaoit asian, voinkin kysellä seuraavilta kysyjiltä, että johtuuko pyöreästä rungosta :D On niin hauskaa kun en vain itse ikinä nähnyt Penniä ruunana kun tapasin sen ekaa kertaa :D Ehkä mä olin vain niin sokea sen söpölle naamataululle ;D

      Poista
  4. 2, 4, 6 ja 8 omista faktoistasi kolahtaa kyllä myös minuun! :D En ole ikinä meikannut kouluun, vain YO-juhliin, sekä Wanhojen tansseihin. En meikkaa vapaa-ajallakaan. Olen hirveän epäsosiaalinen ja en pidä ihmistungoksesta, mutta kun puhumisen vauhtiin pääsen, niin pälätän kyllä hurjasti- varmaan pitäisi aina puhua pikkuisen, eikä kerralla koko kuun edestä?! :D
    Mielenkiintoinen postaus, ja hyviä, mielenkiintoisia faktoja olit tähän valinnut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kun löytyy samoja juttuja! Ja joo mäkin kyllä saatan joskus puhua ihan hulluna, mutta se on sitte niille tutuimmille ihmisille :D

      Kiitos kehuista ja kommentistasi! :)

      Poista
  5. 1, 2, 3 ja 4. Voin samaistua noihin kaikkiin! Etenkin toi ykkönen, en tajua miten voin näyttää niin pelottavalta tai vakavalta..?

    Toi meikkaus on kans semmonen juttu, mitä aloin kunnolla tekemään vasta ysillä ja sittenhän se menikin ihan äärirajoille. Pakkelia oli päässä enemmän kun laki sallii ja hirveä myötähäpeä iskee, kun katselee vanhoja kuvia, joissa on mm kulmakarvat tehty mustalla kajaalilla ja puuterin rajat erottaa kaulasta ihan selkeästi.. Ah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en mäkään vaan tajua! :D Varsinkin kun ei edes mihinkään huolestuneisuuden ilmeisiin pyri. En mä haluaisi näyttää pelottavalta!

      Eikäh.. :D Mä meikkasin lähinnä kaverien painostuksen alla. Koin jotenkin, että mun piti. En mä ikinä siitä nauttinut saatika ymmärtänyt mitään. Eikä mun naamasta kyllä pakkeli kerrosta löytynyt, ripsiväriä yleensä :D Mutta on noita vanhoja kuvia kyllä aina niin hienoa katsella ja todeta, että onneksi näitä ei välttämättä tarvii kenellekään näyttää :'D Jollei ne ole eksynyt netin ihmeelliseen maailmaan tietysti...

      Poista
  6. Blogisi arvostelun löydät seuraavasta osoitteesta:
    http://pollenkirjakarsina.blogspot.fi/2017/02/blogiarvostelut-part-2.html

    VastaaPoista
  7. Hahaha ihan paras tuo suolakurkkujuttu! :'D Kiva kun teit tämän! Näitä faktoja on aina niin hauska lukea. Eikä muuten tosiaan ole ihan helpoimmasta päästä kymmenen faktan keksiminen! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei todellakaan! :D Mutta sitten kun pääsi alkuun ni olis voinu ehkä rustailla enemmänkin, mutta jätetään jotain kertomattakin :D Mutta kiitos sulle inspiraatiosta! ;)

      Poista
  8. Tääpäs oli kiva postaus! En näköjään ole ainut kuka ei ole käynyt virossa, en ole käynyt kyllä lentokoneessakaan. Lentokoneen sijaan laivoihin olen tutustunut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi en ole ainoa joka ei ole Virossa käynyt :D mutta kiva, että miellytti! :)

      Poista