Yksi-nolla-nolla

Kuvat, joissa en omaa ratsastushousuja, ovat Iida Uimosen käsialaa. Iso kiitos kuvista!

Nean ja Veetin kanssa otettiin kaverikuvia

Ajattelin, että teen jonkun älyttömän hienon postauksen teille sadannen postauksen kohdalla. Ja tässä mä nyt kirjoitan teille ihan tavallista, pitkästä aikaa kuitenkin ratsastuskuvilla väritettyä arkipostausta. Sanatkin ovat vähissä, sillä arki rullaa paikoillaan ja säiden armoilla mennään. Poni on ollut hyvä ja huono, eikä siinä ole tapahtunut mitään suuren suurta muutosta. Rakkautta ja vähän patistamista.

Rankkaa. T. Penni

Mun elämään on tullut nyt vähän enemmän sisältöä, mutta se tulkoon vaikuttamaan poniinkin vain ja ainoastaan positiivisesti. Kisakalenterin suhteen olen toistaiseksi heittänyt kaikki narikkaan ja katsotaan kevään kuluessa, lähdetäänkö yhtikäs mihinkään näyttäytymään. Ehkä on suurempi palo saada poni oikeasti nyt kuosiin muidenkin silmään, kuin vain omaan, punaisilla sydämillä varustettuun silmään.

On jotenkin silti pistänyt miettimään, että mihin tässä itsekään tähtää. Johonkin haluaisi tähdätä, mutta sitä tolppaa ei tunnu löytyvän, että minkä lassoisi mahdollisesti itselleen. Ehkä tämäkin kuitenkin ajan kanssa tulee itselleen selväksi. Ja jos ei niin, kyllä mä saan paljon irti siitäkin, että raappaan ponin kroppaa ja olen vain sen kanssa.

Karvoja siis saan paljon irti. En parempia ideoita.

 Nämä kaksi ratsastuskuvaa siis tältä päivältä