Sivut

4. kesäkuuta 2017

Ikuinen esteratsastaja; mietitäänpä uudestaan...

Yksi viikko on taas hujahtanut ohitse ihan yhtäkkiä. Arki rullaa paikallaan, tuntuu että ponikin rullaa enemmän paikallaan kuin liikkuisi eteenpäin. Tosin muutaman laiskapäivän jälkeen oli odotettavaa, ettei kaikki palaset ole ihan kasassa. Tänään puolestaan Penni tuntui jopa vähän syttyvän ja antoi itsestään kaiken. Tiedossa oli esteitä, jotta voidaan sitten viikko käyttää koulupuolen pakertamiseen. Tosin joidenkin kuvien perusteella voisin melkein kysyä, että oiskohan toi koulupuoli kuitenkin enemmän se meiän juttu... Tai ratsastajan juttu ainakin.



Voin todeta, että hiki tuossa hommassa ainakin tuli ja yhden kerran joutui ponille antamaan vähän kurinpalautusta; esteen jälkeen ei pysähdytä itsenäisesti. Onneksi tämä homma meni kerralla pienen ponin pieneen kuuppaan, vaikka pukkisarjoilla jouduinkin mielenosoituksen ottamaan vastaan. Se on pientä se, meinaan viikon aikana Penni hyppäsi yksi päivä ihan pystyynkin pitkästä aikaa. Tosin tämä nyt ei varsinaisesti ollut mielenosoitus vaan kaverit vähän riehuivat ja Penni halusi olla mukana hommassa. Minä en.

Kuvista kiitokset Nealle!

"Saaks tästä palkan jos kosken tätä puomia?"

Ja katse oli...?

Hyppelyt menivät paremmin kuin ajattelinkaan. Olin itse vähän hakusessa aluksi ja jouduinkin puolessa välissä ihan lyhentämään jalustimia, koska olen truu kouluratsastaja nykyään enkä kykene menemään polvet suussa. Voin kertoa, että tuntui hölmöltä pitkästä aikaa. Siinä vaiheessa kuitenkin kun toinen este vaihdettiin ristikosta pystyyn ja sen korkeus nostettiin 65cm tuonne about 90cm, tuntui että poni vasta heräsi. "Huomenta vain Penni!" olis varmaan ollut oiva lausahdus kun se tajusi mikä homman nimi oli.



Poni on erittäin söpö, mutta saanen kysyä tuosta kuskista?



Ihmettelen itseäni tässä tilanteessa myös; minua ei jännittänyt yhtään lähestyä tuota jättimäistä puomirakennelmaa. Viime kerralla kun kokeiltiin, se tuntui kamalalta ja nyt oli jotenkin helpompaa hypätä vähän isompaa. Paljon isompaa. Lähestymiset nyt kusivat aika urakalla, mutta ei me onnistuttu kuin kerran kaatamaan koko helahoito; sekin jostain kumman syystä liian lähelle tulemisesta. Hämmästyin silti, miten sujuvasti poni hyppäsi sen vaikeampaan laukkakierrokseen eli oikealle! Paljon sujuvamman tuntuista kuin tuohon helpompaan suuntaan!

Olikohan eilisellä laukkatreenillä osuutta asiaan? Taisin muutaman kierroksen jankuttaa vaikeampaa kierrosta ja saada laukkaa suoristumaan...

Ensimmäinen ylitys


Tässä se kuva, joka saa mut kyllä miettimään kaksi kertaa, että ollako esteratsastaja vaiko eikö...
Penni Airlines hoitaa kuitenkin homman kotiin!

Tämä ratsastus kuitenkin piristi mua huimasti. Penni oli niin täysillä loppupeleissä mukana, että jopa pienempi ristikko piti hypätä suurella ilmavaralla ja tottakai silmät ummessa. Oli jotenkin todella vapauttavaa päästä tekemään jotain hauskaa, vaikka aluksi Pennille joutuikin vähän kertomaan pelisääntöjä. Niin se vain toimii; minä kerron säännöt jos poni ei niitä muista. Ja sitten ollaan sujut.

Viimeinen pomppu

On myös hyvin vaikea kuvailla sitä ilmettä, minkä tuo poni ottaa naamalleen kun tietää suorittaneensa päivän tehtävät. Se niin nauttii niistä jumalattomista kehuista. Kukapa nyt ei. Kyllä minäkin mielelläni ottaisit rapsutuksia ja taputuksia ja silityksiä palkkioksi hyvästä työstä.

Niin siis jos olisin poni.

8 kommenttia:

  1. Haha, hyvin sä vedät! Itse tässä suunnittelin, että askartelen Stinalle parit irtohypytysesteet. Sen tytön hyppääminen pon parempi järjestää toistaiseksi ilman minua. En usko että Stinalla on hypätty koskaan selästä käsin, täytynee kesän aikana koittaa muutaman vähän korkeamman puomin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kavaleteista mekin aloitettiin vaikka Pennillä nyt on ennenkin hypätty :D Kuulostaa silti mukavalle vaihtelulle! Jotain hauskaa pitää keksiä välillä ;) Tosin eihän tuo hyppääminen ole kaikkien hevosten mieleen!

      Poista
  2. Hyvinhän teillä näyttää menevän, tai no oikeastaan tosi hyvin, vautsi! Penni näyttää niin innokkaalta hyppäjältä ja varmasti on kyllä sille ihan kivaa mielenvirkistystä perus kouluratsastuksen sijaan. On tuo esteiden hyppely, kyllä ihan suosikki puuhaa minulle ja varmasti monille muillekkin!

    Tosi hyvä postaus! Oot kyllä kirjoittanut, jokseenkin ihanan mietiskelevää, sekä helppolukuista tekstiä. Tykkään kyllä niin paljon siun kirjoitustyylistä sekä tavasta kirjoittaa! Lisäksi tässä postauksessa oli erityisen hyviä ja ihania kuvia! On se Penni kyllä nätti ratsu ja sie ja Penni nätti ratsukko! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin kiitos ihanasta kommentista!

      Penni tykkää kyllä hypätä, varsinkin nyt kun kuntokin on vähän noussut ja se on laihtunut. Homma on huomattavasti miellekkäämpää kummallekin :D Mielenvirkistykseksi me tuota tehdäänkin ja kyllä mä haluaisin jonain päivänä edes yrittää startata jonkinlaisessa esteluokassa! Saa nähdä milloin se tulee sitten eteen ;)

      Kuvista lähetetään kiitokset Nealle, jolle minä puolestani yleensä kuvailen blogimateriaalia (Täydellä Volumella)! On myös mukavaa kuulla, että nämä arkiset postaukset ovat miellekkäitä lukea, koska en ole nyt keksinyt mitään kivaa erilaista. Tosin tämänkin tekstin julkaisun jälkeen tuli mieleen muutamia asioita mitä olisi voinut lisätä, mutta ehkä seuraavaan kertaan sitten :D

      Penni ja minä kiitämme suuresti kehuista! Yhdessä kehitytään ja yritetään olla edustavia, vaikkei tuo kamera ikuista ikinä ratsastajan osalta järkeviä ilmeitä :D

      Poista
  3. Apua, tuo hymyn huulille :D Pitkästä aikaa näkee teidänkin hyppyjä! Mahtavia kuvia on kuvaaja räpsinyt vielä mahtavemmista hypyistä. Penni Airlines hoitaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkästä aikaa sain kuvaajan paikalle :D mutta ihanaa, että saa hymyn huulille, kieltämättä Airlines kuva saa vähän nauramaan.. Voinen kertoa, että hyppy tuntuikin hassulle :D

      Poista