11. heinäkuuta 2017

Katkennut kepukka ja pikaliimaa takapuoleen




Kesäpäiviä on ollut liian vähän, mutta toisaalta kun alkaa miettimään, eipä ole ötökätkään ihan älyttömästi (ainakaan ratsastajaa) kiusanneet. Kuumuuskaan ei ole haitannut menohaluja, vaan on saanut ihan hupparissakin vääntää menemään. Ponille tosin tullut hiki monesti, mutta sehän se tarkoitus onkin! Enkä kyllä kiellä, etteikö itselläkin olisi ollut monesti kaunis pottatukka ratsastuksen jälkeen. Ollaanpa siis kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan menty ja nautittu. Pidetty helppoja päiviä ja sitten taas vähän viety hommaa hermorajoille. Minun hermorajoille.


Nämä kenttäkuvat ovat otettu 4.7.2017





Penni on ollut vaihteleva ratsastettava. En oikeastaan taas ole löytänyt muuta ongelmaa kuin sen, että annan itseni lipsua liikaa sen pään kantamisen kanssa. Pitäisi vain joka ikinen kerta jaksaa ratsastaa se hyväksi myös suustansa, mutta pakko myöntää, että välillä se into lopahtaa. Varsinkin kun poni on välillä tuonut esille mielipiteensä varsin haipakkaan. Haipakalla meinaan reilun kokoisia pukkeja, sekä pieniä lähtöyrityksiä. Jep, jumittelut ovat vain alkukankeutta ja niistä pääsee yli jos on tarpeeksi napakkana. Sitten seuraavana yrityksenä se yrittää karata alta ja pukitella kun vähän muistuttaa hanuriosastosta. Poni. Perkeleen vaikea poni.

Tai siis langan ali menevä poninketale.




Keskittyminen täydet sata prossaa!



Näissä varsinaisissa ratsastuskuvissa esiintyy myös meidän ihka uuden karheat PS of Swedenin Pioneer Revolution suitset, jotka osoittautuivat ponin päähän täysin sopiviksi. Jännitin nuo kaunokaiset ensimmäistä kertaa nähdessäni, että mahtaako ne istahtaa Pennin kuontaloon ollenkaan. En tiedä johtuiko kädelle painaminen myös osittain noista suitsista, koska onhan ne kuitenkin malliltaan taas niin erilaiset meidän edellisiin verrattuna. Jos jotakuta muuten kiinnostaa lakeriturpahihnalla varustetut CH suitset, niin vinkkaa, minä myyn. Uskompa silti, että Pennikin tottuu noihin kunhan käyttää niitä näin aluksi maltilla ja oma mieli on siinä asennossa, että haluaa todellisesti ratsastaa ponin hyväksi.






Päätin myös tuossa viikolla olla ihan tajuttoman rohkea ja karauttaa vähän pellolla. Kahteen yritykseen jäätiin, kun toisella kerralla hukkui totaalisesti jarrut ja olin sata varma, että kaahataan tallipihalle. Tai jos en minä, niin Penni ainakin. Mietinkin, että pitäskö mulla todellakin olla joku toinen kuolain maastoon/peltoiluun vai pitäskö mun kenties vaan liimata hanurini satulaan pikaliimalla? Mulla vaan ei ole ideoita kuin jälkimmäiseen; itse pikaliima.



Lentävä lihapullapyörykkä ja kaksjalkanen joka kerää epätoivoisesti ohjia


Peltokuvat on otettu 7.7.2017


Samaisena päivänä annoin Pennille myös pesun, koska alkoi epäilyttävästi näyttämään siltä, ettei hiekkapöly irtoa enää harjalla. Ihan kuin se ikinä lähtisi harjaamalla, mutta kuitenkin. Oli myös syy pestä poni, koska ostin uuden harjasieni yhdistelmän ja tätä piti päästä testaamaan. Olen kyllä tyytyväinen kolmen euron ostokseen! Parempi se oli kuin poikki mennyt yli parin kympin raippa. Ja kyllä, Penni astui sen päälle. Enkä ensiksi edes ajatellut sen menneen täysin poikki vaan tyytyväisenä lähdin kentälle kepin kanssa. Vasta kun annoin raippaa niin tajusin sen kiikkuvan miten sattuu messissä. Eikä edes harmita kuin sikana; se oli kuitenkin vain reilu kuukauden ikäinen raippa.

Ajatukseni tuolle kepukalle, uutta ja hyvää etsiessä.


Lällällää, ettepä muut pääsekää pesulle! T. Penni


Tulevaisuus näillä näkymin toisi tullessaan taas yhden etapin meidän yhteisellä taipaleella ja se saattaa olla kisat ihan vieraassa paikassa. Se, että toteutuuko moinen, on vielä auki. Tähtäys olisi kuitenkin suuri päästä sinne, mutta koska kyytijärjestelyt ovat aina kamalia järjestelyjä, en lyö lukkoon mitään. Tämä etappi on myös nostanut taas kouluratsastajan leukaa ylemmäs ja radan harjoittelut ovat kovasti käynnissä. Koska onhan se nyt kuitenkin ihan jees harjoitella ratoja, vaikkei kisoihin menisikään. Niissä kuitenkin on tosi hyviä liikkeitä.

Kuten laukasta suoraan käyntiin. Meidän nykyinen melkein pravuuri. Paitsi pellolla.

8 kommenttia:

  1. Noi uuet suitset näyttää Pennin päässä tosi hyviltä :) Saatoin pikkasen naurahtaa kun kattelin noita Pennin paria riehumiskuvaa :'D Tykkään todella paljon tuosta alimmasta kuvasta, perspektiivi saa teidät näyttämään joltakin kenttäratsukolta + aivan mahtava toi sun järkyttynyt ilme kyseisessä kuvassa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tähän viimeseen kuvaan puolustus :D Penni siis vähän otti ja lähti tuossa suoralla, hauskinta oli että se pelkäsi kuvaajaa (poikaystävääni, on pelottava ihminen kyllä) ja teki ihme sivuloikan kohdilla, jonka jälkeen se yritti vetää päänsä taas maahan ja loikkia :D Sen takia oikeastaan lopetinkin baanaamisen aika lyhyeen.. Jonain päivänä se oppii.

      Mutta kiitos vielä ihanasta kommentistasi! :D

      Poista
  2. Wau mitä kuvia taas kerran, etenkin nää peltolaukkakuvat! Ja pakko vielä todeta, että nuo uudet suitset kyllä tosiaan sopivat Pennille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset taas vaan hovikuvaajalleni ;) Jaksoi kökkiä pusikossa niin että Pennikin pelkäsi :D Mutta hyvä, että ne muidenkin mielestä näyttää kivoilta, pidän noista itsekin hurjasti :)

      Poista
  3. Sulla on niin kiva tyyli kirjoittaa ja kivoja kuvia! ☺️☺️

    http://suvinkuvatt.blogspot.fi/?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kehuista, nämä niin lämmittävät mieltä! :)

      Poista
  4. Tosi kivoja kuvia ja varsinkin nuo peltokuvat ovat ihania ja hyvin onnistuneita! Ja nuo suitset ovat kyllä kivan näköiset ja varmasti Pennille hyvät! Toivottavasti saat vanhat myytyä!

    elaimetsydammessa.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kuvaajankin puolesta! :) Vanhat suitset on jo myytykin joten eipä siinä kauaa mennyt :D

      Poista