Sivut

8. syyskuuta 2018

Aktiivinen uusi koti


Viime kirjoituksen jälkeen tapahtui miltein heti suuria muutoksia meidän elämässä. Tein itse vaikean päätöksen, joka kuitenkin kaikessa järkevyydessään on ollut hyvä. Muutettiin pois tutusta ja turvallisesta, pitkä aikaisesta tallipaikastamme. Jännitin tilannetta niin paljon, etten kyennyt asioita järjestämään tekstimuotoon ja annoin asioiden mennä niiden omilla painoillaan.

25.8.2018 me sitten virallisesti lähdettiin. Sitä ennen onnistuin löytämään meille ikioman trailerinkin, jolla päästiin sitten muuttamaan ja tästä lähtien kuskaaminen on sata kertaa helpompaa. Tai siis siitä tulee meille helpompaa kun vähän aikaa treenaillaan taas tuota kyytiin menoa. Puolitoista tuntia lastaamista nyt vaan ei oikein innosta ihan joka kerta.

Varsinkin kun ponin ongelma asian suhteen on vain päässä.


Onneksi meillä ei ollut tuolloin kiire. Pakko myöntää, että kyllä mulla pari kertaa meni oikeasti hermot ja jumalauta sanan jälkeen Penni ilmeisesti totesi, että olen tosissani. Vaikka yritin toki olla tosissani alusta asti. Järkytys erilaisesta kulkimesta taisi kuitenkin olla liikaa, enkä minä toista voi oikein syyttääkään mistään. Paitsi ehkä siitä, että pystyyn hyppiminen ei ole vaihtoehto.

Perille kuitenkin päästiin ja ulostautuminenkin onnistui tällä kertaa maltillisesti, ei rynnimällä puomien läpi. Siitä olin ylpeä. Ylpeänä päätinkin taluttaa hikisen ponin samantien suihkuun. Olisittepa nähneet tuon järkytyksen määrän. Suihkun jälkeen Pennin mieli kuitenkin muuttui paikasta, sillä se ilmeisesti luuli, että tämä oli tässä; lähdetään kotiin. Tie kuitenkin päättyi karsinaan, jossa onneksi pääsi syömään. Ei se nyt sitten ollutkaan niin paha.


Penni muutti Porvoon PR-tallille, jossa sijaitsee aktiivipihatto. Koska tuolla oli tuurilla paikka vapaana, ajattelin, että kokeillaan nyt vielä tuollaista pihattoelämää. Tämä edellyttää sitä, ettei poni tule lihomaan tajuttomia määriä, koska nyt se on oikeasti hyvässä kunnossa. Ainakin omassa silmässäni. Toki meidän pitäisi enemmän treenailla, mutta etsin edelleen vähän kadonnutta motivaatiotani tähän hommaan ja toisaalta tuollainen pihatto on nyt tähän hetkeen loistava ratkaisu. Onhan tässä taas tullut mietittyä kaikkia vaihtoehtoa maan ja taivaan väliltä kun en ole tarpeeksi käynyt ponia liikuttamassa.

Onneksi tuolle ei nyt ole kertynyt suurta energiamäärää, vaikka asustaakin yksiössä.


Tapana tuolla siis on ollut, että kaksi hevosta menee kerrallaan pihaton keskellä oleviin yksiöihin. Ne asuvat siellä pari viikkoa ja pääsevät toki sinä aikana tutustumaan pihattopaikkaan, mutta ilman muuta miltein kahdenkymmenen hevosen laumaa. Pihatossa on heinäautomaatit, jotka ovat monta kertaa päivässä auki noin puoli tuntia kerrallaan. Myös rehuautomaatti löytyy, jossa hevoset pääsevät kukin tunnin välein tankkaamaan tietyn määrän omia väkirehuja. Tuo systeemi toimii harjaan kiinnitettävällä sirulla, joka itseasiassa minunkin pitäisi piakkoin asentaa.

Pennin muutto laumaan tapahtuu ensi viikolla, jonka jälkeen päästään vihdoin elämään sitä elämää mitä tulee toivottavasti jatkumaan. Tarkoitus on päästä katsomaan tilanne ja kenties siitä jotakin kuvasaldoakin saisi. Kaunistahan se ei varmasti tule olemaan, mutta näkemisen arvoista. Jännä nähdä mihin koloon Penni laitetaan arvojärjestyksessä.


Täällä uudella tallilla on myös maneesi kentän lisäksi ja ihan hurja määrä erilaisia hevosia. Verrattuna siis siihen mihin ollaan totuttu. On vähän itsensä hakemista vielä, mutta ihmeen rennosti Penni on silti muuton ottanut ja se on ollut todella utelias kaikkien asioiden suhteen. Kentällä jännintä on se, että tallin ovesta voi rampata ihmisiä ja puolestaan kentälle taluttaessa on järkyttävintä ne kaikki yli kymmenen traileria. Miettikää. Niiden ohi joutuu kävelemään miltein joka kerta.

Maneesiin ei olla uskallettu toistaiseksi.


Kunhan siis päästään lauman sekaan, on varmasti taas lisää kerrottavaa. Onhan tässä ollut puhettakin jo ratsastustunneista ja koulurataharkoista, joten eiköhän tässä ala taas ohjelmaa riittämään meidänkin arkeen.

Sen motivaationi pöllinyt tyyppi voisi silti sen palauttaa. Kiitos.

6 kommenttia:

  1. Oon niin odottanut sun postauksia! Ihanaa luettavaa taas kerran, toivottavasti Penni sopeutuu laumaan ilman sen kummempaa draamaa :)

    Pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että odottavia on ollut 😁 toivotaan todellakin, että Penni pääsee hyvin laumaan mukaan!

      Poista
  2. Vautsi, tuollainen aktiivipihatto kuulosta upealta! Vaikka nykyinen tallipaikka on superhyvä, olisin itsekin valmis muuttamaan Muulin hyvään aktiivipihattoon, jos se tulisi mahdolliseksi. "Onneksi" niitä ei ole täällä meidän lähellä, niin kiusaus ei tule liian suuerksi. Odottelen siis mielenkiinnolla postauksia pihattoelämästä! En taida tietää yhtään blogin päätähteä joka sellaisessa pihatossa elelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin kävi oikeastaan tuuri tämän paikan kanssa, koska karsinapaikkaa mentiin katsomaan, mutta satuttiin sitten kyselemään pihatosta! Ja onneksi näin, toivotaan vaan, ettei Penni nyt tosiaan ala keräämään mitää kamalaa pallomahaa taas 😅 Mutta tästä blogi taas nousuun niin pääset sitten stalkkaamaan millaista tuo elämä oikein on 🤩

      Poista
  3. Penni näyttää todella hyvältä, on just sopiva lihavuuskunto! Mun Reino-connemara asuu myös pienessä laumassa pihatossa maneesitallilla, mun mielestä todella luksusyhdistelmä. Hevonen viihtyy ja myös omistaja viihtyy kun on tallin kaikki palvelut käytössä pesareineen, loimenkuivatuksineen ym. Välillä on ollut pientä pelkoa liiasta lihoamisesta kun ovat vapaalla heinällä, mutta muuten kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Aika moni hevonen kuitenkin rajoittaa syömistään jonkin ajan päästä, kun huomaa että se heinä ei lopu. Mutta tuo aktiivipihatto kuulostaa kyllä mahtavalta. Harmi että sellaisia ei ole täällä meilläpäin. Toivotaan että teillä kaikki sujuu hyvin laumaan sopeuttamisessa. Kuulostaa tosi järkevältä tuo totuttaminen vähitellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Penni kiittää! Aikaisempi pihattoelämä oli meille tuskaa, koska mikään liikunta ei riittänyt saamaan ponia laihtumaan, mutta ehkä se on nyt helpompaa kun lähtökohtana on kuitenkin normaalipainoinen poni. Silloin meilläkin oli vapaa heinä, joten ehkä tämä pienimuotoinen rajoittaminen on parempi. Aika kuitenkin näyttää. Sitä paitsi talvikarvan alle on hyvä piilottaa pikkuiset liikakilot :D

      Poista