27. syyskuuta 2018

Onni sillä joka ruskaponin omistaa


Syksyiset väriloistot alkavat viimein saavuttaa etelänkin ja mikäs sen hienompaa onkaan kuin omistaa ruskaponi. Poni, joka siis soluttautuu mahtavasti syksyn värisävyihin. Jokainen syksy sitä on tahtonut ottaa kuvia, mutta taisi jäädä viime syksynä kuvat vähiin. Korjattiin tilanne viime viikonloppuna ja vaikkei mitään hohdokasta paikkaa löydettykään niin ihan syksyisiä värejä löytyi muutamasta puusta.




Asiaa olisi kyllä helpottanut vähän motivoituneempi kuvauskohde, jonka mielessä oli lähinnä äkkiä-pois-täältä tai vielä-näen-vihreitä-ruohontupsuja. Piti ottaa rakennekuvaakin, mutta yhtäkään onnistunutta varsinaista rakennekuvaa ei kyllä kameralle tallentunut. Olkoon kameran vika tällä kertaa, tarkennukset eivät ottaneet osuakseen.

Tietysti asiaa olisi helpottanut jos kuvauskohde olisi viitsinyt olla talsimatta edes muutaman sekunnin.

Muuten jees, mutta mikä toi takalippu on?


Jos poni kuitenkin seisoi, sen korvat törröttivät mielenkiinnottomasti taaksepäin tai sitten kaksijalkainen tuli ja pilasi hienon kuvan. Kyllä. Voisin myös itse katsoa vähän peiliin ja olla näyttämättä kärsimättömyyttäni ympärillä hyrräävään poniin. Mutta minkäs sille mahtaa jos ei ole ihan niin kuvauksellinen.

Kumpaakaan vaan nyt ei ehkä ole luotu kameran eteen. Voitte vaikka tutkailla alta.

Tonne, kato tuolla on se kamera!

Muuliaasit kokoontukaa!

Kun kaksijalkainen pilaa kuvan..

Korvat tässä toki minullakin taaksepäin asetettuna

Onneksi kuitenkin kuvaaja onnistui painamaan nappia muutaman kerran niin, ettemme näyttäneet muuliaaseilta tai kärsiviltä toistemme seurasta. Syksyhän tuo mukanaan taas pimeyden ja märkyyden, joka varmasti välittyy osista kuvien ilmeistä. Sää on aina syy kaikkeen. Jos poni on vähän huonolla päällä, on satanut ja jos minä olen kärsimätön, on varmasti ollut kylmä.

Ja jos meitä kumpaakaan ei kiinnosta, on varmasti liian hieno keli yhtikäs mihinkään.



Nautitaan silti taas hetkellisesti näistä väriloistoista. Ei välitetä märistä kengistä ja sukista vaan katsellaan vaahteroiden punaisuutta. Kohta meidät kuitenkin valtaa mustavalkoisuus ja Pennikin alkaa selkeästi valmistautumaan jääkauteen. Karva kasvaa kohisten ja tämän päivän toisesta maneesikerrasta jäi käteen hitonmoinen hiki. Mutta se on kuitenkin jo toinen tarina.

Suosittelemme lämpimästi katsomaan kuitenkin kavioihin, ettei talsi hienojen peilikuviensa päälle.

6 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, omat lempparini ovat toka kuva ja kaksi viimeistä kuvaa!

    VastaaPoista
  2. Wau, miten upeita nää kuvat on! Ja ompas Penni timmin näköinen tuossa rakennekuvassa! :)

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia! ♥
    Omia lemppareitani ovat eka ja vika. :)

    VastaaPoista