10. tammikuuta 2016

Huuruturpa

Mä vihaan talvea. Totaalisesti vain vihaan. Kylmyys, tilsat, liukkaus... Lista on loputon. Päällensä pitää pukea enemmän kuin mahtuu, eikä sittenkään meinaa tarjeta. Pakkasmittarit paukkuu, vaikka jo kerkesin huokaista eilen helpotuksesta. Penni ei varmastikaan palele. Se on vienyt munkin talviturkin ja saa syödä koko päivän, jotta pysyy lämpimänä.

Minä en.

Torstaina ja perjantaina poni saikin vapaa päivät, koska en yksinkertaisesti halunnut jäätyä. Kävin kuitenkin katsomassa ja koittamassa irroittaa kamalia tilsoja takajaloista. Yritin myös epätoivoisesti juottaa sitä, mutta ei vesi kiinnostanut. Ämpäri oli puolestaan mukava rikkoa. Kiitos vain lainasta Ressu-kaverille siis...

Ihanana ihmisenä kävin kuitenkin tuhlaamassa rahani uuteen ja hankin myös oman ämpärin. Sen Penni voikin sitten rauhassa rikkoa, rahaahan mulla on kuin roskaa. Varsinkin viimeisten ostosten jäljiltä. Kukakohan maksaa ponin itessään? Pakkasherra. Toivottavasti.

Pakko kertoakin, että meille on tulossa oranssi-musta loimi, jotta on jotain heittää selkään jos tarve vaatii. Se oli pakko saada. Se on oranssi. Siinä on oranssia! En malta odottaa, että se tulee postiin ja pääsen testaamaan onko Penni taas väärän kokoinen ostoksiin. Hööksistä meille perjantaina tuli suitsiin ylimääräinen leukahihna hackamorea varten. Kokeilusta lisää alempana. Ja uudet kumi/nahka ohjat, jotka osoittautuivat oikein hyviksi! Pennillä vaan on todella tyhmän pituinen kaula; full ohjat ovat vähän liian pitkät ja cob kokoiset taas ehkä hiukan lyhyet. Mutta meillähän on nyt vaihtoehtoa sitten... kolmet erilaiset ohjat.

Hackamore testailu tehtiin eilen, lauantaina, ja olin positiivisesti yllättynyt! Poni toimi oikein hyvin, jarrut toimi ja ohjaustehostinkin oli mukana matkassa. Pakkasenergian myötä yhteistyö puolestaan oli hukkunut. Tuo otus ei vain saa seistä päivääkään tekemättä mitään. Olen tässä monelle jo kehunutkin, ettei Penni ole keksinyt hypätä pystyyn pitkään aikaan. Eilen se sen sitten teki. Eipä se missään tunnu, mutta ei sen kyllä niin tarvitsisi tehdä. Pahimmilta pukeilta säilyttiin, mutta kunnolla en päässyt kuitenkaan kuluttamaan energiaa. Yllätysyllätys, niiden tilsojen takia.

Ostoksiin palatakseni, mainitsen, että ratsastajallekin on tulossa pari hyvinkin tarpeellista asiaa. Uusi kypärä, koska vanha... ei miellytä enää samallalailla, vaikkakaan en sitä ole käytöstä poistamassa. Tulkoon tämä kuvaussessioihin ja niihin mukamas tuleviin kisoihin. Tekosyyt on kivoja. Samaten mustat talviratsastussaappaat oli niin pakko saada. Toivon, että saappaat ovat hyvät ja niillä voisi tallustaa tallilla muutenkin kuin vain hevosen selässä... Mutta takaisin poniin..

Tänään siis kävimme ystäväponi Ressun kanssa maastossa käppäilemässä. Penni tykkäsi, niin kuin aina, eikä hätkähdellyt vaikka kaveri leikkikin rakettia. Koitettiin Nean kanssa miettiä, miksi toinen poni säikkyi ja päädyttiin siihen, että törmättiin varmaan Herra Hirven jättämiin hajumerkkeihin. Positiivista oli kuitenkin nähdä miten toinen parivaljakko on pienessä ajassa kehittynyt moisista säpsyilyistä. Taputan virtuaalisesti olalle!

Huh, kenties tämän romaanin luettua saa myös itseään taputtaa olalle. Asiaa asian perään eikä silti mitään hirveän mullistavaa. Ehdotuksia saa heittää minkälaisia postauksia voisin toteuttaa näin aluksi. Mitä haluaisitte lukea? Kaikki on mahdollista toteuttaa! Toteuttaisin mielelläni myös sen, että pakkaset laskisivat edes kymmeneen...

Pennin turpakarvatkin kiittäisivät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti