5. tammikuuta 2016

Perfektionisti värimaailmassa

Olen aina ollut sitä mieltä, että hevosella ei saa olla montaa miljoonaa eri väristä huopaa saatika että eri värejä yhdistellään hirveästi. Muutama pääväri on kiva olla ja niiden mukaan on mukava hankkia erilaisia tarvikkeita. Ainoa tietty on, että tottakai sä valitset värin, joka on vaikea löytää. Ja jos hyvän värinen löytyy, ei ole oikeaa kokoa tai jokin muu yhtä hieno syy.

Totaalisena perfektionistina en siis voi hankkia Pennille mitä tahansa. Ei sillä vaan voi olla ruskeaa, vihreää, turkoosia, punaista ja vielä keltaistakin. Täytyy pidättäytyä jossakin väreissä. Toki perusväreinä ruskea ja musta menevät missä tahansa asiassa. Niin, paitsi etten ruskeita nahkavarusteita
halua. Ei vain sovi mun päähän, kenties jonkun mielestä hyvä yhdistelmä.

Siksi teinkin omat värikartat. Fiksuimmat saattavatkin hoksata, että mitä isompi loota väriä on, sitä enemmän haalin sitä. Ja tottakai heti tänään sinne eksyi se yksi uusi väri, joka sivuutti toisen maanläheisistä väreistämme. Nimittäin tuo laivastonsininen. Laivastonsinistä saa jopa hommattuakin ihan hyvin, oranssiin yhdistettynä jopa! Olen nyt totaali ihastunut kun näin ponin päällä tuon värin ja se sointui niin kivasti... Tiedä sitten johtuiko ponin söpöilystä vai riimun hienoudesta.

Ponin värikartassa oleva valkoinen läntti voi olla vapaavalintaista. Tai vaikkapa kisakuosi valkoinen. Kuuluuhan sekin silloin kuitenkin värimaailmaan. Ratsastaja puolestaan pidättäytyy valkoisesta kuvan tekijän huolimattomuuden takia. Ilmeisesti. Enpä sillä edes ajatellut, että koskaan mihinkään kisoihin päästäisiin. Kaiketi sitä voi sitten edes juhlatuulella käyttää valkoista huopaa, onneksi meillä ei sellaista toistaiseksi ole. Eikä varmaan kyllä tulekaan.

---

Tänään ponitytöt suuntasivat Hööksiin ja Keravan Horse & Rideriin. Kaikkihan ei toki sujunut niin kuin piti, mutta auto selvisi hengissä ja myös itse reissaajat. Vantaan Hööks tuntui taivaalta. Rahapussi itki taskussa matin perään ja minä puolestani kaikkien ihanien tavaroiden perään. 
"Toi olis kiva ja toi olis kiva... Kato hei tätä!" Kenties kulutetuin lause. Mutta niin kuin varmasti arvata saattaa, tarttuihan sieltä mukaankin jotain. Tarpeellista. Okei, tarpeelliset ovat tulossa postissa, mutta lisää melkein tarpeellista.





Ikäväkseni en vain löytänyt mistään kaupasta sitä tärkeinpää; ohuehkoa sadetta pitävää loimea. Tai siis... kivan värisenä. Sanoinhan, mikä tahansa ei kelpaa. Pennille se toki olisi varmaan yksi lysti, piehtaroiko se mustalla vai sinisellä loimella. Pitkä riimunnaru, riimu ja raippa löytyivätkin mun omalta kauppalistalta, mutta ylimääräinen naru ja satulavyö ei kuulunut suunnitelmiin. Satulavyö tuntui vain niin pehmeältä ja kieltämättä olen miettinyt olisiko se huono vaihtoehto tuolle ei-niin-intopinkeälle-ratsastettavalle. Se nähdään ensi ratsastuksessa!

Siis jos tankerolle tuon pituinen vyö menee.
---

Yhteenvetona kuitenkin kerrottakoon ponista edes sen verran, että pakkasenergiaa ainakin on. Toivottavasti sitä myös vähän riittäisi joihinkin hommiinkin. Meitähän ei pakkaset estele tekemästä edes jotain pientä! Kyllä se laihtuu... Kyllä se on on jo laihtunut. Kysykää vaikka Nealta.


Kyseisen kuvan jälkeen en tiedä talutinko minä ponia vai koiraa. Vai talutinko ollenkaan ketään...

2 kommenttia:

  1. Ihana riimu!! :) Ja mun mielestä on kans mukavampaa, että on vaan muutamaa väriä, ainakin hevosella, mutta meillä nyt silti näyttäis olevan kaikkea mustasta punaseen ja siltä väliltä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin kohta kyllä sateenkaaren värit komeilee varustelaatikossa, mutta... jos edes pukee sävysävyä hevoselle niin eiks se riitä :'D hevosen omistajan painajainen... värit :D

      Poista