Hei, me leikitään tuntiponeja! Osa 2

Totesin, että en jaksa näitä kuvia pantata luonnoksissa. Jos liiallinen kuvamäärä sulattaa silmät, suosittelen olemaan selaamatta alemmas. Ja tämän jälkeiset kaksi muutakin postausta kannattaa jättää välistä. Haluan nyt kuitenkin edes tähän teille kirjoitella jotakin. Itseäni melkein hävettää tällainen kuvasaldo, mutta minkä mä sille mahdan, että sattui nyt vaan tulemaan monta hyvää kuvaa?

Olin itse poissa kuvioista hetken ja sillä välin Nea on puheidensa perusteella hoitanut hommansa asiallisesti. Pennille on silti selkeästi kertynyt omanlaista pöllöenergiaa, koska ratsastuskerrat ovat olleet jokseenkin vauhdikkaampia kuin yleensä. Tai näin ainakin minä asian olen nähnyt. Penni on myös alkanut potkimaan ihmisiä kun sitä ei vain huvita... Kiimaa ehkäpä. Toivon toisaalta niin.

Eilen Penni oli jälleen Nean kanssa tunnilla ja vaikkei poni toiminut niin hyvin kuin viimeksi, meni se silti oikein mallikkaasti. Laukkakin löytyi jälleen paremmin, koska kentän pohja on jo sulanut. Vaikka prinsessalle tuo vesi onkin ollut aina vähän jännä juttu, ei se nyt kuitenkaan jaksanut temppuilla vesilätäköistä. En uskonut silmiä kun neiti pysähtyi käskystä lätäkköön.

Nealle oli haastavinta saada Penni liikkumaan tosissaan eteenpäin. Heti kun tuo sai istuntansa ryhdikkäämmäksi, ponikin ryhdistäytyi. Muutama tosi hieno ravipätkäkin tuli eli ei siinä kuskissa mitään vikaa voi olla. Kunhan se vain muistaa pitää itsensä prinsessamaisen kunniakkaana. Niin kuin poni tekee. Tai ainakin ajoittain tekee.

Varustepuoleen ollaan myös nyt vähän keskitytty ja mietitty, että mitä tuon satulan kanssa tekisi. Tilasin kuitenkin oikean romaanin, johon on mahdollisuus saada niitä täytepaloja, joten eiköhän tällä fiksauksella saada satula olemaan taas parempi. Muutenhan siis hankkisin uuden satulan, mutta leveydeltään kapeampi ei tuolle varmaan kumminkaan menisi. Hiljaisesti silti stalkkailen satuloita. Me kun tarvitaan tajuttoman lyhyet paneelit ja lapatilaa ainakin norsun verran.

Satulassa on myös ollut pienoista liikkumisongelmaa, se nimittäin valuu eteen, mutta tähän ajattelin kokeilla toisenlaista satulavyötä ja se romaanikin voi korjata ongelman. Kuvissa esiintyvä Horzen feikkiteddyromaani piti satulaa joten kuten paremmin paikallaan, joten sellainen oikea ei voi olla täysin turha kapistus. Ja sitten toki tärkeänä osana on kanssa se, että nää kuskit osais istua suorassa. Ehheh.

Tänään minä itse jo tartuin liinan päähän, vaikka sitä ei ehkä kukaan sallisi. Halusin silti itse liikuttaa ja ai että, miten paljon voi saada iloa irti, vaikka Penni ei mikään puhdas pulmunen ollutkaan. Yritti jopa ruoankantajaansa potkaista... Prkl. Maistatin sillä silti kinderin puolikkaan, joka mitä ilmeisimmin oli harvinaisen pahaa.

Minusta se oli hyvää. Vaikka en mä kyllä halunnut samaa palaa pistellä poskeen.