Sivut

30. huhtikuuta 2016

Ai me muka koulukisoissa?

Totean ihan aluksi... HUHU. Puoli vuotta takaperin enkä olis ikinä uskonut istuvani valkoisissa ratsastushousuissa oman ponin selässä. Vaikka kyseinen hetki olisi näytetty kristallipallosta, olisin nauranut ja kertonut sen olevan unta. Naurahtanut vielä päälle: Ai me muka koulukisoissa?


Jep. Siellähän me. Liiankin lyhyellä varoitusajalla, mitäänsanomattamalla harjoittelulla ja tavoitteena tasan tarkkaan vain ja ainoastaan radan suorittaminen loppuun. Mehän mentiin ja suoritettiin meidän tavoite! Ratsastaja itse mokasi pienen osan radasta, mutta tuomari antoi anteeksi, olen kiitollinen tästä. Pistän syyksi liian suuren keskittymisen poniin. Se kun hirnui ja kiermurteli menemään miten sattuu. Tai ainakin ratsastajan mielestä.

Mutta enpä halua itseeni olla täysin tyytymätön, koska koko helahoito oli minulle ihan täysin uutta. Kaikki järjestelyt ja muut olivat ihan hepreaa, eikä tuntunut mikään niin luontevalta. Ei tällainen puskailija oikeasti vain voi tietää, että kyllä sinne radalle ihan kuulutetaan, ei itse tarvitse tietää milloin pitää areenalle astua. Tämän voisi tiivistää näin tunteikkaasti:

Ulapalla oltiin ja rantaa ei näkynyt, mutta selvittiin hengissä. 

Suurimpana ongelmana oli ehkä tällä kertaa lastaus ja kieltämättä poni sai hermot menemään ja itkun nousemaan kurkkuun. Toisaalta itku tuli myös kun suoritus oli tehty. Jännitys purkautui ja sitten sitä vasta tajusi, että hei, ei me ryssitty oikeesti niin pahasti kuin ajattelin. Täytyy opetella, ettei ole niin ankara itselleen. Ponista nyt saa monesti olla todella ylpeä.


Onneksi meillä oli kokenut kisaponi (no okei, ei nyt ehkä niin suuresti kokenut..) Ressu, joka rauhoitti Penniä trailerissa niin, että se jopa söi heiniä. Ehkä me siis mennään joskus myöhemminkin uudestaan yhdessä kisoihin. Tai tiedä siitä ratsastajasta... Taitaa olla kuitenkin mulla kohta autokouluun meno, että saisi itse kuskata traileria. Kieltämättä pelottava ajatus; kuskata omaa ponia.

Kaiken kaikkiaan ei niin turha reissu. Olen yhtä suurta kokemusta rikkaampi ja voin myös ihan rehellisesti todeta, että kyllä...

Mun poni toimii ilman raippaa ja kannuksia.

6 kommenttia:

  1. Hei Wau, olin itse noissa kisoissa kilpailemassa, ja teillä meni verkassa tosi hyvin, rataa en valitettavasti nähnyt kun olin verkkaamasda! Mutta onnea teille 👌

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heeei kiitos paljon kehuista! Aina mukava kuulla ;) mutta onneks meiän radassa ei pahemmin ollut katsomista :D Toivottavasti teilläki suju mukavasti!

      Poista
    2. Juu, meillä sujui Lupiinin kanssa ihan mukavasti, voitettiin 2b- luokka:) liityin muuten blogiisi lukijaksi!

      Poista
    3. Oijoi! Mä kun en tunne vielä Mänran porukasta oikeastaan ketään niin en osannut tunnistaa :D mutta isot onnittelut!

      Ja jee, uusi lukija! Siistiä :D

      Poista
  2. Teillähän meni Pennin kanssa hyvin! Teistä voi tulla vielä vaikka mitä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojuu täytyy kainolla tyytyväinen :D mut taidetaan jättää nää koulukentät niille, jotka sen homman osaa! :D

      Poista