Työtä, laiskottelua ja ruskea silmä

Erittäin lämpimät ilmat ovat hellineet ponin turkkia niin, että pelkästään syöminen tuo hikipisarat korvien taakse. Ollaan silti käyty extempore ratsastustunnilla, harrastettu kavaletteja pyörössä ja leikitty jälleen villihevosia. Maastossakin ollaan keritty käymään. Kaksijalkainen käytti myös laidunaikaa hyödyksi ja hevoskuvauksen sijaan kuvasi rehuja. Jos siis sattui ehtimään ennen vihermonstereita.

Penni asui hetkellisesti pihatossakin pikkuponien kanssa kolmistaan ja tuntui kyllä nauttivan. Onhan se toki ihan privaten tuntuista kun on täysin pomo ja voi syödä juuri siitä mistä haluaa. Kukaan ei häiritse hännäntyvessä saatika halua tulla juuri siihen seisomaan missä itse sattuu olemaan. Saa nukkua ihan rauhassa, seisaalteen tai makuulteen.

Kintereissä sen sijaan puhisee. Herkut haluaisi syödä taskunhamuaja, joka hädin tuskin näkee otsatukkansa takaa mitään. Kumpikin kirppu haluaisi tulla myös pihatosta ulos kun haen isoimman kirpun pois. Tiedä sitten, oliko se niin kiva kuitenkaan...

Tällä hetkellä Pennillä on kuitenkin kaksi omankokoistansa seuralaista. Toinen on kuuluisaksi tullut Ressu, joka kuitenkin hylkäsi wanna-be-ori Pennin ja lyöttäytyi toisen tamman, Floran, seuralaiseksi. Siitä ei puuttunut vinkumista eikä kyllä hörisemistäkään. Flora olisi kovin tahtonut muutakin kuin vain kaverirakkautta, mutta Ressu on mitä ilmeisimmin pitänyt pintansa.

Penni puolestaan luimistelee ja lähtee torkkumaan muualle. Niin tekisin minäkin.

Ponirakkautta... Pthyi.

Kuitenkin.. Palataan vähän vielä työntekoon. Oltiin torstaina tosiaan Anitan ratsastustunnilla, joka sujui paremmin kuin odotin! Penni oli aluksi tosi hankala ratsastaa pukitteluiden takia, mutta aika nopeasti siitä ihme kettuilusta päästiin eroon ja työskentely alkoi sujua mukavasti. Penni on oikealta puolelta tosi tyhjä ratsastaa, joka johtuu osittain varmasti selässä kenottavasti linnunpelättimestä. Saatiin kuitenkin ihan mahtavaa laukkaa aikaiseksi ja vihdoin tuntui taas ihan oikealta ratsastajalta!

Alamme nyt kiinnittämään huomiota enemmän taivutus- ja suoristusharjoituksiin, sillä niin sain tunnillakin mukavasti ponin avuille. Myös omaa kenoutta saa helpommin korjattua kiermurauralla, koska huomasin siinä itsekin paremmin istuvani reilusti oikealla kankulla enemmän. Jotenkin vain tosi vaikea lähteä suoristamaan itseään... Ehkä se siitä kuitenkin kun vain jaksaa vääntää itsensä kanssa. Myös.

Hömppäiltiin myös juoksutuspäivänä vähän ilman varusteita. Ratsastaja myös ilman varusteita ja haluankin teille nyt kertoa, että en ole esikuva kenellekään, enkä halua kuulla siitä, että ratsastan ilman kypärää. Tiedän, mitä riskipeliä on varsinkin tuon yksilön kanssa ratsastella ilman kypärää, mutta koska kyseistä turvavarustetta ei ollut juuri saatavilla, päätin ottaa sen ison riskin.

Pahoittelen siis niiden silmiä, joilla ne syöpyvät näistä kolmesta kuvasta, joissa ratsastaja on mitä typerin ikinä. Mitään ei kuitenkaan sattunut, edes meinannut sattua.

Kuvaushetkellä ratsastaja on ollut tietoinen, mitä tekee ja mitä saattaa sattua.

Tässä postauksessa on taas laidasta laitaan kuvia ja "asiaa", mutta kaiketi tällä postaustahdilla jaksaa selatakin muutaman ylimääräisenkin kuvan. Haluaisin kyllä keksiä jotakin kunnon aihetta, mistä voisin kirjoittaa, mutta en ole saanut aikaiseksi vielä mitään jutun juurta. Ottaisin enemmän kuin mielelläni vastaan ehdotuksia erilaisista postausideoista jos teillä sellaisia vain sattuisi olemaan!

Ponin suhteen ei ideat lopu kesken. Meillä on Pennin kanssa kokeiltavana mitä erikoisempia asioita, mutta koska viikossa on vain seitsemän päivää, ei me keritä millään tehdä kaikkea. Tarkoituksena olisi kuitenkin testata vähän vikellystyyppistä kenkkuilua, suitsitta ratsastamista satulan kanssa, maastoilua ihan yksin, Nean juoksuttamana ratsastamista ja satulatta menemistä totutus mielessä. Näissä riittää tekemistä, kyllähän noihinkin saisi jo viikonpäivät kulumaan.

Ei sitä kuitenkaan voi vain hömppäillä menemään. Maha kasvaisi muuten jumalattomaksi.

Kertokaa toki myös mielipidettä tällaisesta laaja-alaisemmasta postauksesta, joka sisälsi nyt oikeastaan kaikkea mitä ikinä voi sisältää. Onko parempi kuitenkin pitää postaukset tiettyyn asiaan liittyen? Kenties tässä itsekin harjoittaa itseään kirjoittajana kun miettii itse, voiko tällaista sekasortoa julkaista. Aloin nyt jopa spekuloimaan liikaa omaa tekstiä, mutta koska asiaa itse ponista ei kamalasti ole. Ensi kerralla ehkäpä sitten enemmän siitä.

Olen myös miettinyt jotakin erikoispostauksen tyyppistä. Jonkinlainen kysymyspostaus, toivekuvapostaus... Tiedä saako tällä lukijajoukolla kuitenkaan mitään kasaa, ehkäpä voisi yrittää. Saatte nyt kuitenkin vielä silmäillä tuota vaaleaihoiseksi takaisin muuttunutta neekeriä.

Ja sen erittäin kaunista ruskeaa silmää.