Antirallittelua

Lämpimät kelit ovat tehneet ponin liikuttamisesta vähän laiskanpuoleista, mutta toissa päivänä päätin, että nyt saa laiskottelut riittää. Ponnistin tiistaina hierotun ponin selkään ja totesin, että on tainnut taas ponitammamaisuus saada vallan. Liiallinen lomailu ei sovellu pulleille ponineidelle. Ei sitten yhtään.

Kettuilun myötä pääsin testailemaan miltä peränheitto taas tuntuu ja grippipöksyjen paikat olivat koetuksella suurista loikista. Tiedä johtuiko loikkiminen sitten siitä, että poni oli ehkä vähän jumi vai siitä, että sitä nyt ei vaan helteellä satu pienestikään kiinnostamaan. Mikään. Tulipahan jumpattua. Peräpäätä. Salasin Penniltä myös sen, että saatoin haluta vain väsyttää sen.

Olin ajatellut tehdä itsemurhan ja mennä laukkaamaan pellonreunalle.

Jumppamielessä ajattelin koikkaloida kavalettia, mutta onnistumisprosentti taisi jäädä alle viidenkymmenen. Homma sujui paremmin vain vasempaan kierrokseen, mutta onko tuo nyt ihme jos jumitus tapahtuu muutenkin vain oikeaan kierrokseen. Ylitettiin me se kavaletti ravissa sitten muutamaan otteeseen. Tyylillä toki.

Ratsastajan into lopahti vääntämään yhtään mitään suurempaa ja kieltämättä pellolle lähdettiin pupupöksyssä, toivoen, että sieltä pääsee ehjänä vielä takaisinkin. Tai oikeastaan en millään olisi jaksanut kävellä pellon toiselta laidalta yksin talliin. Pelko oli täysin turhaa. Ei me meinattu päästä koko pellolla edes liikkeelle.

Sama ihme peräpään venyttely jatkui pellollakin ennen kuin tamma vasta tajusi, että sitä saisi ihan karautellakin. Poninperkele ei vain enää edes jaksanut, hähä. Erävoitto mulle. Ei tarvinnut tarrautua jouhiin, vaikka oma jännitysasteikko näytti varmasti punaista. Pelättiin vaan vähän sähkötolppaa ja lintuja... Penniä sai ennemminkin pyytää menemään, edes kotia kohti se ei lähtenyt lujempaa.

"Hurjan" harjahulmu reissun jälkeen käytiin suihkussa, jonka myötä oli ihan mahtavaa käydä hiekkakylvyssä. Könyävä poni on kieltämättä hieno näky ja varsinkin märkänä. Leikittiin myös vähän hellyyttäviä ja halittiin ällöhikimärkinä toisiamme. Söpönäky. Haju varmasti vielä ihanampi.

Kiperien kesäkysymysten vastaukset näet alla. Voittajan tittelin kahmaisi Aino, onneksi olkoon! Laittelethan piakkoin vaikkapa sähköpostia (janita.vuori@hotmail.com) niin jutellaan pienestä immateriaalisesta yllätyspalkinnosta.

1. Käpy

2. Orvokki

3. Kielo

4. Puolukka

5. Metsämansikka

6. Niittyleinikki

7. Valkoapila

8. Jäkälä

9. Mänty

10. Mustikka

11. Juhannusruusu

12. Lupiini

13. Haapa

14. Kuusi

15. Kirsikkapuu