Sivut

7. heinäkuuta 2016

Peppukumarrus ja naamadesi


Kun sadepäivien joukossa on yksi vähän parempi kelinen päivä, on se pakko käyttää hyödyksi ratsastamalla. Tuntuu, että on taas lipsunut itseltä into ratsastella, mutta toisaalta voiko tuo nyt huonokaan asia täysin olla. Pennillä on sitä paitsi naisten vaivoja, jotka selkeästi vaikuttavat sen työskentelyyn. Eilen meiltä ei meinannut sujua laukka oikein millään. Poni tuntui tosi tönköltäkin aika ajoin ja sitä sai pyytää todella paljon eteen. Pysähdyksistä suoraan raviin -siirtymiset toisaalta onnistuivat aika hyvin.
Vaikka olisi niissäkin toki parantamisen varaa. Eipä tosin olla aikasemmin pahemmin moista harjoiteltu.




Pennillä meni hetken edes tajuta, mitä siltä hain ja se kiukutteli oikein olan takaa pukittelemalla. Sainpa mä yhteen otteeseen kaksi isoa pukkia peräkanaa mikä yllätti kyllä. Selässä pysyin silti, jokseenkaan en vain edes kykene pelkäämään tippumista niissä pomppimisissa. Kun poni pikku hiljaa heräsi ja hiffasi pysähdyksien idean, se alkoi toimimaan oikein mallikkaasti ja reagoi nopeasti apuihin. Peffalihaksistoon vaan voimaa niin kyllä se siitä!


Kaikki jalat ilmassa, liitolaukkaa?


Penni alkoi ravissa jo myötäämään tosi mukavasti alas ja pakko todeta, että kyllä sitä alkoi itselläkin itsevarmuus kasvaa tuohon ratsastamiseen. Alkaa pikku hiljaa löytymään ne oikeat ohjasotteet ja tavat, millä pääsee hyvin etenemään. Ratsastustunti ei kyllä tekisi hallaa kummallekaan ja se onkin jo vähän suunnitteilla. Saa nähdä poistuttaisko jopa kotikonnuilta tunnille. Ois kyllä mahtia käydä vähän tsekkaamassa taas ulkomaailmaa ja päästä kokeilemaan miltä Penni tuntuu toisella kentällä.

Kotikenttä kun on aina kotikenttä. Siellä voi kettuilla aina kun huvittaa.






Niin kuin jo sanottu, laukat olivat tosi tönkköjä. Varsinkin oikeaan kierrokseen poni ei millään tuntunut löytävän hyvää kolmitahtia ja sitä sai oikeasti pyytää koko ajan eteen. Havaittavissa oli jälleen peräpään sisäänpäin työntämistä ja omanlaista jäykkyyttäkin. Onnistuttiin me kuitenkin loppujen lopuksi suorittamaan ihan mallikelpoinen laukkapätkä. Ja etenemisvauhtikin alkoi muistuttamaan laukkaa, eikä mummoravia.





Vasempaan Penni meni tosi kivaa, eteenpäin pyrkivää laukkaa ja se jos joku tuntui mukavalta! Itsekin pystyi jopa kiinnittämään huomiota enemmän omaan istuntaan. Olen vino, enkä osaa edes käsiäni pitää samalla viivalla vaan vasen käsi seikkailee milloin missäkin. Ihme viidakon kuningas olevinaan. Samaten voisi ehkä alkaa kiinnittämään huomiota noiden teiden ratsastamiseen. Kulmat tuntuvat aina hukkuvan tuossa kolmitahtisessa... Mutkat suoriksi vai miten se meni.

Tuntuu kuitenkin, että ollaan edistytty huimalla vauhdilla, vaikka en edes tiedä varsinaisesti, että missä.





Mutta jotta asiat eivät olisi aina niin jumalattoman hyvin, kerron, että meitä kiusaa tällä hetkellä jokin silsan tapainen sairaus. Tämähän ei poniin vaikuta, mutta kuvistakin saattaa nähdä, että toinen puoli tamman naamasta on rupisen näköinen. Tänään pesinkin sitten naaman Hexocililla ja toivon todella, että moinen desinfioiva shampoo auttaisi, ettei tuo inhottava ja ruma sienisairaus leviä enempää. Onneksi nuo eivät ainakaan toistaiseksi kutise ja pesun jälkeen näki jo paljaalla silmällä, että "ruvista" lähti kerros jotakin kakkaa pois. Tämä ihme (todennäköisesti) silsa me saatiin pihattofrendeiltä. Kiitos niille ja syvä kumarrus pepulla.

Penni kuitenkin varmasti nauttii vähän rennommasta työskentelystä ja uskoisin, että senkin motivaatio kunnon työskentelyyn taas nousee kunhan nyt saadaan tämä-aika-kuukaudesta pois ja pientä taukoa uralla pyörimiseen.

Aikaahan meillä on. Ja aika on vain ihmisten tyhmä käsite.

7 kommenttia:

  1. Hyvä postaus ja kivoja kuvia!

    elaimetsydammessa.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Ratsastat kyllä tosi hyvin! Pukeista huolimatta Penni kulkee todella nätisti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :D Penni aina aluksi jaksaa tota pukittelua harrastaa, mutta haastettahan täytyy olla niin pukittelu on oiva keino harjoitella selässä pysymistä :D

      Poista
  3. Ootte Pennin kanssa tosi hyvä pari ja ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitämme Pennin kanssa! Nää kommentit saa niin hämmentymään kun ei ratsastaja oikein osaa sellain kuin pysyä kyydissä :D kuvaajalle kiitos kuvista!

      Poista
  4. Tosi hienon näköinen poni ja pukithan kuuluu vähän asiaan- ilmaiseksi ei pidä antaa mitään ;) Minkä rotuinen tämä Penni on? :)
    Blogillasi on kyllä erittäin hyvä ja omaperäinen, osuva nimi, pojot siitä! :) Taidan liittyä teille lukijaksi :3

    -Siiri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porkkanapalkallakin vain harkitaan :D mutta Penni on sata prosenttinen connemara, välillä mietin kyllä josko se on shettis conniksen vaatteissa..

      Ihanaa kuulla kehuja uusilta kommentoijilta! Mahtavaa saada lisää lukijakuntaakin! Kumarran sulle, mutta en sentään pepulla! :D

      Poista