25. syyskuuta 2016

Peppu satulasta ja jalat maasta

Pitäisiköhän välillä ottaa ihan oikea katsaus arkeen? Ehkäpä, enpä vain satu yhtikäs muistamaan mistä olen viimeksi kertonut. Viimeisin postaus, missä on näkynyt Pennilläkin ratsastaja ovat jo vaikka kuinka monen viikon takaa. Eipä ole ollut kuvaajaakaan oikeastaan, mutta nytpä oli! Ja oli vielä hyppypäivä, joten pääsette taas nauttimaan ratsastajan mahtavista ilmeistä.

Hämääkö silmäni vai näyttääkö se issikalta?


Voisin aloittaa taas tämän kehumalla ponin taivaisiin, mutta enpä aloittakaan, sillä ei se ratsastuskaan alkanut pilvilinnoista. Ongelma-alueena jälleen rumpujen pärinää eteenpäin liikkuminen. Jostain syystä Penni kuitenkin heräsi kun vähän herättelin sitä kunnon laukkapätkillä aluksi. Se oli mukavasti ohjalla, ei painanut liikaa mikä tuntuu olevan sille välillä ongelma myös. Kevyt istunta teki ihmeitä, pitäsköhän kaksjalkasen harrastaa kenties sitä enemmänkin?





Huomasi kyllä ihan ensimmäisen hypyn jälkeen, että on tuota taukoa kertynyt hyppelyistä. Taidettiin testata ensin, että onko este yhtä leveä kuin Amazon ja seuraavaksi, että mahtaakohan se olla yhtä korkea kuin Kiinan muuri... Ensimmäisestä on kyllä mahtava kuvasarjakin. Voitte siis vain arvailla mitä ratsastaja oikein huutaa. Kymmenen pistettä sille, joka sen arvaa.


Kenguruko?


Kun ponikin vähän vertyi, alkoi se kuuntelemaan paremmin apuja. Okei, huijasin, kun ratsastaja tajusi ettei sen tarvitsisi niin paljon häiritä ponia, se alkoi toimimaan. Katosi ne megaloikatkin, joissa kuljettaja pysyi melkein kyydissä. Tekniikka alkoi taas löytymään ja ylitettiin monta kertaa okseri ja megasuperhyper korkea pysty oikein mallikkaasti ja kevyen oloisesti. Pennikin tuntui jo siinä vaiheessa todella mukavalle ja kykeni ihan oikeasti itse keskittymään siihen ratsastamiseen.

Ja sitten ponilta loppui veto.




Ratsastaja ei enää jaksanut veivata lisävauhtia, joten todettiin, että lopetetaan siihen onnistuneeseen 65cm esteeseen. Oli muuten varmasti korkeampi. Estetauon jälkeen se tuntui jumalattomalta suoritukselta. Olen Penniin kuitenkin huiman tyytyväinen. Se kettuili yllättävän vähän ja sekin kettuilu mitä se harrasti, oli aika pientä siihen verrattuna mitä olisi voinut tulla. Ottakaa nyt huomioon, että mulla oli vain yleisraippa eikä kannuksia. Eipä olla vielä ikinä hypätty tolla varustuksella noinkin näppärästi.





Penni oli myös oikein tyytyväinen hyppyjen jälkeen. Väsynyt, mutta tyytyväinen. Tamma pääsi vielä seisoskelemaan kaverin makuuhuoneeseen vähäksi aikaa. Siellä se tyytyväisenä koisasi kun talli rauhoittui. Ihana. Eipä paljon jaksa ressata.

Tiistaina onkin tiedossa popojen vaihtoa (ja viimeinen päivä linkata bloginsa, vinkvink). Viidestoista päivä on tulossa jälleen ne yhdet koulukisat, joihin en vielä ole ilmoittautunut. Epäröin vähän.. Muuten onkin tiedossa perus arkea.

Toivonmukaan vähän sellaista treenamisarjen tapaista.

4 kommenttia:

  1. Kiva nähdä täällä pitkästä aikaa ratsastuskuvia! Kunhan sinne omaankin blogiin joskus saisi...
    Siistin näköistä menoa sulla ja Pennillä, ootte kyllä niin superpari :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että ratsastuskuvat miellyttää :) ja kiitämme ja kumarramme suuresti! :)

      Poista
  2. Tosi kiva postaus! Meneepä Penni nätisti! :) Oon varmaan sanonu tän aika monta kertaa, mut Penni on nykyään ihan erilainen, kun mitä se oli sillon te tulitte. :D Sä oot saanu lyhyes ajas tosi paljon aikaan Pennin kanssa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hurjasti ihanasta kommentista! Nää saa aina jatkamaan mun taivalta ton ponin osalta niin suurella intohimolla :) Ja tosiaan täytyy ottaa kuvauspäivä niin pääset vielä enemmän näkemään meidän menoa!

      Poista