Sivut

10. helmikuuta 2017

Kiitoratana laukkapuomit

Päivät ovat olleet ihanan aurinkoisia. Kelit hellivät poskipäitä, vaikka iltaisin saakin hyristä koko päivän edestä. Ensi viikolle on kuitenkin jälleen luvattu ne ihanat plussakelit. Saa siis nähdä mitä tuleman pitää... Tulisiko kevät vaikka oikeasti?


Katsahdetaanpa silti eiliseen, yhteen niistä hienoista päivistä. Varustin Pennin tuttuun tapaan, mutta asenteeni oli tällä kertaa se, että mehän mennään. Kerrankin mennään ihan yksinämme, niin sitten otetaan kaikki ilo irti siitä. Ja niin me otettiin. Vaikka sai sitä taas pohtia muutamaan kertaan, että tuleeko hommasta yhtikäs mitään, niin pikku hiljaa poni herkistyi. Jäykkähän se on lavoistansa, mutta taivuttelin varsinkin ravissa sitä reippaasti kumpaankin suuntaan. Ja Pennihän taipui. Itsekin kyllä sai tehdä niin paljon töitä, että hiki virtasi. Olin silti niin ylpeä tuosta nelijalkaisesta. Kehuin sen maailman ääriin. Ja taputtelin varmaan kaiken herkkyyden pois.

Tämän päiväisen treenin perusteella en sentään kuitenkaan kaikkea herkkyyttä taputellut, vaan oli sitä jäänyt vielä hyvin jäljelle! Alkutahmailut nyt on meillä aina mukana, mutta voisin melkein vannoa, että tänään ne jäivät harvinaisen onnettomiksi yrityksiksi. Kaveriponikin tuli kentälle työskentelemään niin mentiin käynnissä vähän puomeja. Koordinaatiokyky kyllä hiukan hakusessa näin talviaikaan, pakko myöntää... Mutta jo heti alkuraveissa Penni oli mukavan eteenpäinpyrkivä. Se kyllä tarjosi laukkaa jonkun verran, mutta se ei ole ikinä meillä huono asia!

Haluan tähän laittaa ihan älyttömän suuret kiitokset kaverilleni kuvaamisesta!




Mitään kummallista en tehnyt. Laukattu ei olla sitten eilisen jälkeen hetkeen, joten askellajina se on hiukan hakusessa ja kamelimaista menoa. Tosin ei se ainakaan kuvissa minussa näytä niin pahalta, miltä tuntuu. Laukan huonompi puoli myös vaihtelee tosi radikaalisti, koska tänään vasen oli parempi kun taas eilen oikea. Jännä.

Huomaan itsessäni sen, ettei olla käyty tunneilla. Musta tuntuu, että mun istunta on ottanut suuren takapakin ja könötän miten sattuu. Tämän päivän pukeutuminen ei tosin ollut mitään kovin ratsastusmaista, tai ainakaan noilla toppahousuilla ei pääse ihan samallalailla istumaan alas. Tai sitten olen vain ratsastushousupylly. Enkä edelleenkään pääse eroon siitä, että Pennin leikattu harja vaan on niin nätti, että sitä pitää katsoa. Voihan se poni muuten vaikka kaljuuntua!





Näiden kuvien ottojen jälkeen me kuitenkin mentiin vielä kaveriponin kanssa laukkaamaan laukkapuomeja. En varautunut siihen, että Pennihän ottaa ja lähtee kuin tykinsuusta toisella kierroksella, juuri ennen puomeja. Olin matkassa mukana, enpä oikeastaan siitä lähdöstä hätkähtänyt, mutta sitten se teki kuuluisat "hähää, pää alas ja pyyysähDYS!" -tempun ja kyllä vähän mietin, että nyt minä lennän sen laukkapuomien välin verran. En kuitenkaan lentänyt! Jatkettiin hommaa tuon episodin jälkeen normaalisti, ponilla syttyi vain suuresti ilmeisesti puomit tai sitten se luuli aitaa lumijellonaksi. Ei voi tietää.


Tuon pään alas vedon se teki mulle itseasiassa jo ekalla laukkakerralla tänään. En mä nyt kuitenkaan ajatellut sen tekevän sitä uudestaan.. Mutta tässä vaiheessa on oikeastaan ihan sama miten sitten purkaa kettuilunsa, kunhan ei jumittelisi. Jarruttaminen on kuitenkin omalla tavalla helpompaa kuin eteenpäin potkiminen.

Ihan kokemuksesta puhun.





Tuon samaisen tempun se kuitenkin tekee yleensä maastossa kun spurttaillaan kaverin kanssa. Ja aikaisemmin se harrasti sitä myös kentällä, mutta se ongelma katosi aika nopeasti. En silti ymmärrä mikä siinä on ideana; saanut ratsastajat aiemmin selästä? Ikävä kyllä minä en ole ikinä vielä kentällä maistanut hiekkaa tuollaisen takia, maastossa kylläkin. Mutta eikös näillä tempauksilla se ratsastajan tasapaino kehity?

Sitä meinaan tarvittaisiin todenteolla! Tasapainoa, ei tempauksia.

6 kommenttia:

  1. Voi Penni, minkä tempun yrititkään tehdä! :D Minä tipun tosi helposti, jos hevonen pysähtyy tai lähtee eri suuntaan laukassa, oli se sitten vaikka esteen jälkeen tai ihan perus laukatessa, se on todistettu kolmesti tippumalla kanveesiin :'D Muutaman kerran on kuitenkin pysytty myös selässä moisissa tempauksissa ;) Onneksi ei kumminkaan sattunut mitään. Ja onneksi nuo Rauhalahden ponit on sellaisia terapiaponeja esteillä, ettei monikaan ikinä tekisi mitään konnankoukkuja etenkään esteen jälkeen :) Ja onneksi mulla on ihan huippuponit treenikavereina, joihin voi luottaa täysillä! :)
    Ethän sinä Penni halua Janitaa maastouttaa, joten olehan kiltisti!! Ei pysähdellä, ellei pyydetä, ja ei aina silloinkaan pysähdytä ;) - Pilleri

    Tsempit teille treeneihin! Kevät tekee ihmeitään päivä päivältä enemmän, kohta on jo kesä!
    -Siiri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon vissiin niin tottunut noihin äkkipysähdyksiin, ettei enää tipu niin helposti :D Tosin olen mä liimaperseen titteliäkin kantanut jonkun verran, että en mä ihan hevillä kyllä lentele :D

      Ratsastuskouluissa on kyllä mukava käydä siinä mielessä, että hevoset on yleensä niin mukavia ja löytyy erilaista menijää! Toisista sitten tykkää ja toisista ei... :D Mutta on hyvä, että on niitä luottoratsuja, koska eihän sitä muuten niistä tunneistakaan mitään irti saisi!

      Kiitos tsempeistä, lähetän eri tsempit teille tälläkin puolen ;) Ja todellakin; kohta on kesä!

      "Moi Pilleri! Mä oon ottanut jo asenteen, että on tosi kiva lähtee siitä nousujakkaran vierestä kävelemän iha omia menojansa, enkä mielellään pysähtyisi enää! Eikös sekin ole jo saavutus? Tosin aina saa kuulla, että pitäs odottaa... Ja pyrin kiltteyteen, kaikkien ponimaisten tapojeni lomassa kuitenkin, koska elämähän kävisi muuten tosi tylsäksi! T. Penni"

      Poista
  2. Nätistihän tuo laukka näyttää pyörivän ;) Voi Penniä, varmasti oli se lumileijona. Hienoa että löytyy tasapainoa tommosiin, itte olisin jo saanut kokovartalolumipesun tossa vaiheessa, kokemuksesta puhun :D Hienoja kuvia taas jälleen kerran, niinkuin edellisessakin postaukessa! (pakko kehua tähän sillä en edelliseen postaukseen kehunut)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Penni on hauska kun tekee välillä tempauksiakin :D Onneksi en saanut lumipesua, olis niin erävoitto, että toi viskais mut alas sieltä selästä :D

      Mutta kiitokset kaverille onnistuneista otoksista! Ja kiitos toki minunkin puolesta kun edellisen postauksen kuvat oli omaa käsialaa, kuten tässäkin tarhakuvat :) *syvä kumarrus*

      Poista
  3. Kivan oloinen blogi sulla!:) Pikkuisen ehkä liikaa (saman näköisiä) kuvia postauksessa mun makuun.

    http://pinja-sofia.blogspot.fi/

    VastaaPoista