Korvaava korvahieronta

Eikös aina puhuta niistä helmikuussa tulevista pakkasista? Nythän ne sitten tuli. Pariksi päiväksi, mutta tulivat, vaikka en pyytänyt. Olin oikeasti jo siinä mielentilassa, että valmistauduin kevääseen. Niin kuin Pennikin on nyt valmistautunut alkamalla tiputtaa mammutti turkkiaan! On ilo taas harjailla itseensä kaikki valkoiset karvat ja todeta, ettei oikeasti edes turkkia tähän hätään tarvitsisi.

Paitsi joo, ehkä näillä pakkasilla.

1

2

Olin henkisesti jo lyönyt itseäni turpaan sen osalta, että laitan ponin liikkeelle tämän päivän tunnille. Harmikseni emme kuitenkaan päässeet sinne, vaan joudumme taas siirtämään ajankohtaa. Tällä kertaa syynä tuo kirpakka sää. Kiitos pakkasherra. Tai rouva. En kuitenkaan täysin lannistunut, vaan päätinkin sitten antaa Pennille hierontahetken, koska olenhan nyt sitten virallisesti aloittanut nekin opinnot! Täältä tullaan hevosala.

Korvahieronta... Mikä autuus.

Jotenkin siinä hetkessä rentoutui itsekin. Nautin kun toinen nautti täysin rinnoin. Oli jännä huomata, että Pennin parhaat paikat ovat mahanalus ja jalat, sekä yllämainitut korvat. Toinen ihan nuupahti pystyyn kun hieroin vatsan alta. Ryntäitä hierottaessa se myös vähän yritti takaisin hieroa, mutta siinä koomassa jäi kyllä vain yritykseksi. Ehkä se kuitenkin sai tuosta tuokiosta jotakin, vaikka mun taidot ovat nyt vielä niin alkutekijöissä, etten niihin osaa täysin luottaa.

Ihmesormia odotellessa.

3

4

Tänä aamuna heräsin ihanaan auringonpaisteeseen ja ennen pakollisia menojani oli pakko tarttua ihan hetkeksi kameraan. Postauksessa saalis siis. Numeroin ne teille, jotta voittekin sitten kommentteihin kertoa suosikkinne tai kenties mielipidettä jostakin kuvasta! Oli rentouttavaa, vaikka kiireessä kuvaamista harrastinkin, pitkästä aikaa vähän nauttia luonnon antimista ja taltioida ne.

5

6

7

Muuten meidän arki rullaa paikallaan. Päivä kerrallaan eletään ja ratsastaja yrittää löytää sen jonkun puuttuvan napin, josta painaa, ettei poni jumahtelisi. On se kuitenkin todistettu, että se liikkuu muilla hyvin, joten jokuhan minussa itsessä nyt mättää. Epätoivon kuilulla käyneenä en silti luovuta. Uskon, että tämäkin hetki on vaivan arvoista ja jonain päivänä totean, että se kannatti.

Ja jonain päivänä voi olla kuitenkin lähempänä kuin uskonkaan.