Sivut

25. kesäkuuta 2017

Keskikesän vapaus


Juhannusaaton kunniaksi päätin vihdoin siistiä Pennin tukan taas ratsumaisempaan luukkiin. Vaikka itse sanonkin, taisin jopa onnistua siinä, vaikka jouduin mä sieltä eilen saksimaan vähän töyhtöjen jäämiä. Ponin tukka on vain niin jumalattoman paksu, että sitä pitäisi ehkä vielä vähän ohentaa, tosin asettuu tuo nyt paremmin kuin aikaisemmin. Otsatukkaan en edes uskaltanut kajota. Ei sillä, että olisi traumoja pottatukkalookista.





 Hei joo mennää! T. Penni

Oltiin sen verta reippaita kumpikin, että päätettiin yhteistuumin yhden lomapäivän jälkeen mennä kentälle vähän kokeilemaan. Olin ihan varma, että hommasta tulee tahtojen taisto sen yhden ainaisen lepopäivän takia, mutta jouduin jälleen hämmentymään ja nauramaan; poni meni niin kovaa, että sitä joutui jarruttelemaan melkein koko ajan. Aika paljon se painoi kädelle, eikä taipunut niin paljon kuin olisin voinut haluta, mutta ainakin meillä ole superhauskaa. Päätinkin lopuksi vielä nauttia vapauden tunteesta.

Tai siitä, että ponilla on vapaus käydä pusikossa, enkä minä voi asialle mitään.




Kerran se poninperkele vei mut totaalisesti ruohotupsuille, mutta aika nopeasti se taas jaksoi kuunnella. Ja sittenhän me vaan mentiinkin, kumpaakin suuntaan ilman mitään ongelmaa. Viimeksi kun tuo oikea kierros osoittautui niin jumalattoman hankalaksi. Hommien jälkeen ponikin näytti niin itseensä tyytyväiseltä, ettei tosikaan. Jos se olisi voinut puhua, se olisi kehunut itsensä taivaisiin.


 Kuskikin katsoo kerrankin sinne, minne on menossa.

 Onnistuttiin tässä "lähdempä täyttä laukkaa"-lävistäjälläkin ihan mallikkaasti!

Hei kaikki orhit ja orhinlaiset, soitelkaa!

Eilen me puolestaan käytiin ihan vain talutuslenkillä pellon ympäri, jonka jälkeen näin kuitenkin parhaaksi myös vähän juoksuttaa Penniä... Kun kontrolli katoaa - olis varmaan sopinut siihen kotiinpäin tulomatkaan. Mutta eihän tuo poni osaa siellä pyörössä päästellä, se on kuitenkin niiiin tylsää. On kuitenkin niin positiivista vain kokea ja nähdä, miten Pennistä on tullut tollanen menijä. Se ravailee taluttaessa ja on muutenkin energisen oloinen. Saahan sille toki silti välillä kertoa, että mennäänkö vaiko eikö mennä.

Mutta se on sitä Penniä. Parasta Penniä.










6 kommenttia:

  1. Penni on ihan eri poni kuin puoli vuotta sitten. Se on lihaksikkaamman näköinen, käyttää itseään rehellisemmin ja vaikuttaa energisemmältä ja pirteämmältä. Wau.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt se on ollut jotenkin ihan yli pirteällä päällä koko poni :D se menee vain täysiii. Kiitos ihanasta kommentistasi, olen otettu näistä sanoista :)

      Poista
  2. Aivan ihana postaus! Upeita kuvia ja tosi hyvin kirjoitettu, teidän hyvä fiilis oikein huokui tekstin läpi! <3

    Nyt on tainnut kyllä hevosten perusluonteet mennä sekaisin - ja pahasti! Kun Pennistä on tullut reipas, Wonysta on tullut patalaiska! Tai, ainakin satunnaisina päivinä. Aktiivisella liikunnalla. Helteiden aikana. Nimim. "Pidin-eläimelläni-vahingossa-liian-monta-vapaata-ja-tänään-minua-kuskattiin-kuin-märkää-rättiä". Lajin helppous viehättää, muuta ei voi sanoa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvaajalle kiitos kuvista ;) ja kiitos kehuista, hyvä että tämäkin miellytti vaikkei sisältänyt mitään suuren suurta :D

      Mutta hei onkohan meillä vaihtunut hevoset :'D Mä oon ollu niin yllättynyt kun poni on ollut niin innokas menemään! Vaikka kyllä musta tuntui että se vähän vei mua tuossa tiistaina kun hypättiin pitkästä aikaa :D pitäs ehkä vakavammin ottaa asia, mutta oon vaan nii ilonen toisen menohaluista! Menköön siis :D

      Poista
  3. Ihana postaus ja niin suloinen Penni! Todella ihania ja onnistuneita kuvia sekä hyvää tekstiä. Ootte vaan niin huippu pari!!

    VastaaPoista