7. helmikuuta 2019

Yrittämisestä yrittäjäksi; FotoFuusio


Onhan sitä monet kerrat miettinyt mitä elämässä oikeasti haluaisi tehdä. Jokainen mietintäkerta on päätynyt samaan tulokseen; jotakin sellaista mistä oikeasti nauttisi ja saisi myös iloa arkielämäänsä. Jotakin sellaista, joka luo totaalista onnistumisen tunnetta, haasteita ja pitäisi silti mielen virkeänä oppimalla uusia asioita. Ja juuri siitä mistä tykkää.

Sitten sitä miettii, että mikä sitten olisi sellainen juttu mitä haluaisi tehdä isona? Mikä on minun unelma-ammattini? Mistä minä haaveilen kun pohdin kaksikymmentä vuotta eteenpäin?



Jep, en minäkään oikeasti edes tiedä, eikä varmasti moni muukaan. Monesti sitä luulee tietävänsä, mutta sitten herää taas siihen todellisuuteen, ettei tämäkään nyt välttämättä kuitenkaan ollut se mitä halusin. Niin kuin minäkin yritin opiskella hevoshierojaksi, mutta totesin, ettei työn ohella oikeasti resurssit ja jaksaminen riitä. Ja sitten mietti, että tekikö sitä sitten kuitenkin vähän äkkipikaisen ratkaisun asian suhteen.

Mutta tämä vuosi toi mukanaan nyt jotakin ihan uutta skaalaa koko ajatusmaailmaan. Kun olen joutunut syömään sanani merkonomin tutkinnon laidalla; "ei minulle ikinä tule olemaan hyötyä harmaasta tupsulakista". Nyt on.

Ja koskaan en ainakaan olisi uskonut sanovani olevani yrittäjä.

"Aika noloo tollee istuu lumihanges ku aina mulleki sanot et pitää edustaa kameran edessä"



Se ajatus kumpusi lähinnä vain päähänpistosta, jota tosin on pyöritelty silloin tällöin. Oikeastaan silloin kun koko muu elämä on tuntunut lyövän päin naamaa. Silloinhan sitä eniten tietysti pohtii, että mitäs jos tekisikin sellaista työtä, josta nauttisi ilman, että oikeasti kuluttaa itseään rikki. Minä kun tunnun olevan siinä harvinaisen hyvä vieläpä.

Siinä tammikuisena iltana me sitten vain totesimme toisillemme, että nyt. Oikeasti. Ja nyt se kaikki on saatu kuukaudessa nippuun ja siltikin tuntuu, että on niin ulapalla, vaikka yrittänyt ammentaa kaiken tiedon. Yrittäminenkin on yrittämistä. Tällä hetkellä eniten yrittämisen ymmärtämistä.


Mutta vaikka omalla tavallaan pelottaa, jännittää, mietityttää, on päälimmäisenä tunne siitä, miten onnellinen sitä onkaan taas. On löytynyt taas sen sammuneen liekin musta narunpätkä ratsastukseen. Uusiin haasteisiin sen osalta ja jaksaminen olla tässä ja nyt. Siitä innostuksen voimasta nautti; jokainen ilta kasasit palapeliä kasaan, jonka päämääränä on luoda itsellesi tulevaisuus. Sitä touhuamista jaksoi jollakin käsittämättömällä voimalla, koska aikaisemmin työpäivän jälkeen löysin itseni vain nukkumasta. Tai olemasta. Ei kiinnostanut.


Jos voisin, latelisin tähän kaikki mahdolliset adjektiivit, jotka kuvaisivat olotilaani juuri nyt, mutta sellaisia ei ole. Halu saada tämä onnistumaan on käsittämätön. Ja kaikkein parasta on, ettei edes tarvitse yksin kärvistellä. Yhdessä luomalla on ollut suuri merkitys ja se, että tavoite on yhteinen meille, tuo voimaa taas lisää koko toimintaan.

Sitä on vähän kuin pikkutyttönä kun unelmoi vaaleasta lännensatulasta ja yhden korvan suitsista.



Meidän perustama avoin yhtiö kantaa nimeä FotoFuusio, haluamme luoda kahden ihmisen näkökulmasta valokuvauspalveluja kaikenlaisilta osa-alueilta. Nelijalkaisten kanssa otetut valokuvat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti, eikä todellakaan tule olemaan helppoa nostaa itseään jaloilleen tällä alalla. Muutenkin valokuvaajia riittää yllinkyllin, joskin kahta kuvaajaa et yhdellä maksulla ihan tuosta noin vaan löydäkään. Sitä pitänee yrittää erottua joukosta edukseen. Pitäisi varmaan alkaa kehittämään jotakin niin outoa ja erilaista, että te kaikki, jotka tätäkin luette, juoksette luoksemme.


Tämän suurempaa myyntipuhetta en aio pitää, koska parastahan olisi jos tarttuisi hiireen tai sormella painat itsesi osoitteeseen www.fotofuusio.fi, koska sieltä löydät todennäköisesti kaiken haluamasi. Ja jos et, niin aina voi laittaa viestiä ja ilmiantaa puuttuvaa tietoa.

Niin ja olisihan se kiva kun haluaisit tulla kameran eteenkin.
Ystävänpäivän kunniaksi tulet saamaan vielä pienen alennuksen kuvausvarauksesta, joka on tehty ystävänpäivään mennessä.

Sillä aikaa kun te selaatte kuviamme. Minä kuitenkin jatkan haaveilua siitä lännensatulasta.
Yhden korvan suitset meille kun on jo matkalla.

2 kommenttia:

  1. Onnea uuteen yritykseen vielä tätäkin kautta!
    Jospa sitä itekin joskus uskaltais pistää sen oman firman pystyyn.. :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Nyt voidaan hei sopia sitten teille kuvailuja kanssa ;)

      Poista