Sivut

18. syyskuuta 2016

Häviäjät voittaa eniten

Se tunne, kun sun tekis mieli kesken kisaradan heittää ohjat kaulalle, kiittää tuomaria ja löntystää pois valkoisten aitojen sisäpuolelta.

Kaikki muuhan meillä meni nappiin. Penni oli esimerkillinen trailerissa seisoja, se lastautui loistavasti ja oli mallikelpoinen lämmittelyssä. Ja sitten se pelkää tuomarin pöytää. Päättää, että hänhän ei tuonne mene ja jumahtaa kesken käyntiosuuden. Hymyile siinä sitte. Miltein pidättelin naurua.

Tai sitten en.

Olen pettynyt, mutta kieltämättä pakko myöntää, että tuossa tilanteessa en enää itse parempaan pystynyt. Ei siinä auttanut kuin tyynesti saada nelijalkainen takaisin liikkeelle ja toivoa parasta. Päässä soiden hoosiannan tapainen virsi kirosanoja. Ja sitten kun poni meni ne pienet pätkät, se meni hyvin. Vaihdettaisko tuomaripääty? Tai se pöytä?

Se jumalaton harmistusaalto, joka koko radan jälkeen iski oli ehkä liikaa tälläiselle suorittajalle, joka on viimepäivät muutenkin pistänyt menemään yli voimavarojensa. Eikä loppua vielä ihan näy. Olin valmis taluttamaan ponin kotia, toteamaan, että ei tästä nyt vain oikeasti tule yhtään mitään ja viskata ne kuuluisat hanskat tiskiin. Harmi, etten harrasta käsipyykkiä.

Kämänen kuvituskuva... Meistä ei ole muuta kuin tosi hieno ratavideo todisteena.

Kiitos sen nimeltä mainitsemattoman ihmisen, joka viitsi kuitenkin tulla toteamaan, että ei se huono ollut. Kiitos sille, että sai mut vaan tajuamaan ne positiiviset asiat siitä tilanteesta. Ja sitten Pennikin nautti taas korvahieronnasta yksin seisten trailerissa. Itse rauhallisuus. Viilipytty, joka todistetusti on kyennyt sulkemaan silmänsäkin moisessa häslingissä.

Se hetki sai mut vaan taas tajuamaan, mitä me nyt oikeasti ollaankaan sitte saatu Pennin kanssa aikaan. Yksi kisasuoritus ei oikeasti kerro mitään siitä lähtötilanteesta. Se prosenttiluku, mitä sen kanssa on edetty, ylittäisi jo kahden sadan. Ja ylitti se tänäänkin hyväksytyn rajan. Olen loppupeleissa siis kuitenkin jumalattoman tyytyväinen. En olisi voinut odottaa ponin muulta käytökseltä yhtikäs enempää.

Samaisesta pettymyksestä löysin samalla motivaatiota. Motivaatiota hioa siitä hiilenpalasta timantti.

Ja sitä paitsi, jos tuloslista käännettäisiin ylösalaisin, oltais voittajia.

4 kommenttia:

  1. Hyväthän nuo prosentit ovat! Ens kerralla sitten paremmin!

    VastaaPoista
  2. Voi ei, harmi että sattui nyt näin! Mutta hevonen on hevonen, emme voi ennakoida milloin jotain vastaavaa käy tai sen sattuessa voi olla vaikea löytää avaimia tilanteen ratkaisuun- sinä kuitenkin jatkoit radan loppuun, joten ihan hirveä määrä pojoja siitä!! Itse en välttämättä pystyisi rippeitäni enää keräämään, jos poni tosiaan vain jumahtaisi eikä liikkuisi eteen tai taakse.. :D
    Itse maalailen myös kauhukuvia lauantaina koittavasta kisadebyytistä, josko heppani loikkaakin kouluaidasta yli tai kammoaa tuomaripäätyä niin kovin, ettei sinne mennäkään ja rata keskeytyy sen takia? Järki päässä kuitenkin, ja aina ei vaan voi onnistua. Prosentit kisoissa ja puomien määrä virhepisteissä ei kerro koko totuutta, eikä edes puolta siitä! Kyllä te olette huippupari, usko siihen vain :* Uskon myös meidän mahdollisuuteen suorittaa rata hyvillä arvosanoilla, vaikka nyt pelottaakin vähän kaikki mahdollinen- tämä postaus motivoi myös minua, joten kiitos kovasti tämän jakamisesta meidän kanssa! :)

    -Siiri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti tsemppiä teille, hyvin se menee! ;)

      Mutta näimpä, hevonen on hevonen, niin yksinkertaista kuin se onkin :D Sitä paitsi näistä suorituksista on aina helppo nousta ylöspäin, jollei ärrä vaihde mene sitten totaalisesti silmään.

      Kiitos kommentistasi ja tosiaan, hurjat tsempit! :)

      Poista