16. helmikuuta 2016

"Miten sä oikeesti jaksat?"

Saatiin eilen vanhauusi kaveri pihattoon. Ressu muutti, ainakin nyt kokeilu mielessä, testaamaan vapaan ponin elämää. Näytti hyvin maistuvan, ainakin heinän osalta. Tammalauma otti ruunanrupukan hyvin vastaan eikä mitään pahempia tappeluita tullut. Diva ei mitä ilmeisimmin tykännyt tummasta tulijasta, mutta ehkä sekin ystävystyy ajan kanssa. Niin kävi Penninkin kanssa.



Päivä oli minun osaltani laiskanoloinen ja ensimmäinen iso ongelma oli se, että mitä ihmettä haluan Pennin kanssa puuhata. En halua, että se nyt viettelee kamalasti vapaa päiviä, kun sen mahansa kanssa voisi tehdä rankempaakin treeniä. Otin siis itseäni niskasta kiinni ja päätin ratsastaa lihaskivuista huolimatta. Hyvä päätös, kieltämättä.

Poni oli aluksi jälleen niin omaitsensä kuin voi olla, mutta kun sen sai menemään... Wou. Olin jokseenkin yllättynyt, miten hienosti se jaksoi puurtaa. Yhden ratsastustunnin jälkeen me ollaan selkeästi edetty ainakin kaksi vuotta eteenpäin. Ratsastajan motivaatio on katossa ja tuntuu, ettei ponikaan enää pistä hanttiin ratsastamisesta. Tai siitä, että se edes näkee satulan. Ponina sen kuitenkin pitää vähän jumitella ja leikkiä vaikeasti ratsastettavaa.

Ja sehän se hienous tuossa kaikessa onkin.

Olen huono kehumaan itseäni, mutta pakko kai se on myöntää, että oma istunta on parantunut kertaheitolla huomattavasti. En edes tiennyt ratsastamisen olevan näin rankka laji, mutta nythän sitä vasta on päästykin kirjaimellisesti ratsastamaan. Ja onhan siitä toki vuosia, että on saanut mitään kunnon neuvoja tuohon harrastamiseen. Kuvat varmasti kertovat enemmän kuin kirjaimet tietokoneen ruudulla.

Oman ratsastamisen jälkeen Nea (myös meidän hovikuvaaja) uskalsi jopa kiivetä tuon hirvittävän pelottavan karvaturjakkeen selkään. Aluksi piti mennä vain käyntiä ja ravia, mutta mitä ilmeisimmin Penni olikin mukavempi kuin tuo ajatteli. Pennille sateli kehuja ja poni oli taas niin jumalattoman ylpeä itsestään. "Silloin ekoi kertoi ku sä ratsastit ni mietin, et miten sä oikeesti jaksat tätä."

Nii, miksiköhän?




4 kommenttia:

  1. Älä nyt sano toista hirvittävän pelottavaksi karvaturjakkeeksi :( Se on pikemminkin hirvittävän suloinen nalleturkki ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teddykarhu :D saa nähä kuinka luikun näkönen se on kesäl ku toi karva tippuu. Jos se kerkee tippuu ennen ens talvee :'D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos :) Ja kiitos ratsastuskuvien ottajalle erikseen :D

      Poista