Sivut

10. helmikuuta 2016

Sahalaitahampaat

Penni on saanut löysäillä nyt tuhottoman pitkän ajan, mutta minkäs sille mahtaa, ettei itse omaa nastarenkaita eikä näin ollen halua tehä itsemurhariskiä häntäluulle. On se kuitenkin vähän liikkunut, mutta mitään hikitreeniä ei olla todellakaan tehty. Toisaalta, mitäpä tuo haittaa. Kun säät enemmän sallivat, aloitamme taas enemmän selästä työskentelyn. Tai sitten mä vain kuvittelen niin.

Eilen meillä oli hammaslääkäri, joka osoittautui ihan aiheelliseksi, vaikkakaan mitään ihmeellistä ei onneksi ollut. Ihmeellisintä ehkä oli kun pääsi ihan itse tunkemaan käden toisen suuhun ja ensimmäistä kertaa elämässä kokeilemaan miltä ne hevosen hampaat tuntuvat. Kieltämättä en haluaisi olla syötävä heinänkorsi!

Onneksi Penni on tälläisissä tilanteissa äärettömän kiltti ja varmasti kamalin asia oli rauhoittaminen. Se piikki meinaan. Sen jälkeen toinen oli niin reppana kun keikkui vähän puolelta toiselle, eikä meinannut löytää hyvää asentoa seistä. Kunnialla selvittiin, oon ylpeä, vaikka aihetta ei varmastikaan kamalasti ole. Onhan vanhemmatkin lapsesta ylpeitä kun suoriutuu hammaslääkäristä, vai mitä?

Tänään onkin tarkoitus sitten ratsastaa kun eilinen jäi liikunnan osalta kokonaa välistä. "Palkkasin" jo kuvaajankin, joten saatan saada jopa kuvia pitkästä aikaa, että miltä meno näyttää. Toki se edellyttää myös ponilta halua, että näytettäisiin hyvältä... Eniten haluaisin kuitenkin katsoa omaa istuntaani, joka tuntuu omasta mielestäni olevan huomattavasti parempi kuin aikaisemmin. Kai sitä voisi jotakin kuvakoostetta koittaa väsätä vanhoista kuvista kun vielä vain vuokrailin hevosia. Jos sellainen nyt ketään kiinnostaa. Paitsi toki minua.

Kerrottakoon vielä, että maaliskuun puolesta välistä lähtien minulle itselle tulee pieni tauko ponin suhteen. Toivon todellakin, että todella pieni. Näin ainakin sanottiin ja aion myös uskoa siihen. Puolitoista vuotta taaksepäin murrettu nilkka on ollut.. no mitä on jo hetken aikaa. Enpä kyllä ajatellut olla kauhean kauaa poissa kuvioista, ainakin tallille menen katselemaan kun Nea liikuttaa. Tuo lupasi uskollisesti Penniä hoitaa ja olen siitä niin älyttömän kiitollinen. Kumarran syvään.

Omistushaluinen minä ilmoittaa, ettei halua antaa ponia kenelle tahansa.

2 kommenttia:

  1. Ihana postaus❤️ Harmi toi tauko :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano.. no mut tän ei pitäs olla niin iso operaatio kun se edellinen ja mä puolestani oon huono uskomaan mitään lääkäreitä missään asiassa :D että eiköhän siitä selvitä kunnialla! Onneksi on ystävä joka hoitaa Pennin :)

      Poista